Sattui käteeni pieni ruotsinkielinen vihkonen. Siinä on lyhyitä hengellisiä opettavia kertomuksia. Yksi kertomus ansaitsee paikan palstalle. Kerron sen tässä.
Eräs mies palasi Amerikkaan oltuaan Afrikassa lähetystyössä neljäkymmentä vuotta. Hän seisoi laivan kannella kun laiva lähestyi määränpään satamaan. Se, mitä hän näki satamassa, sai hänet ihmetteleen mitä siellä oikein on tekeillä. Satamassa oli näet kokoontunut suuri väkijoukko. Laivan tultua lähemmäksi satamaa, mies huomasi että paikalla oli iso puhallusorkesteri ja punainen matto oli levitetty. Ihmiset heiluttivat iloisesti lippuja kädessään ja tunnelma näytti olevan huipussaan.
Mies mietti että voisiko se olla mahdollista että seurakunta on järjestänyt hänelle tervetulovastaanoton orkesterin kanssa. Onko todella punainen matto levitetty häntä varten? Mutta sitten hän heitti pois koko ajatuksen. Ei se tunnu uskottavalta. Ei tietenkään vastaanottokomiteaa ole järjestetty häntä varten . Mutta hän oli kuitenkin epävarma ja tahtoi saada selkoa asiasta. Niinpä hän kääntyi erään matkustajan puoleen ja kysyi häneltä: "Mikä meteli ja kokoontuminen tuolla satamassa on?" Nainen hänen vieressään vastasi: "Etkö sinä sitä tiedä? Presidentti Nixon on mukana laivassa. Hän on ollut Afrikassa kokonaisen viikon. Häntä ihmismassa odottaa."
Presidentti jätti laivan ensin, sitten hänen henkivartijat ja muut hänen seurueensa jäsenet. Kului pitkään ennen kuin muut matkustajat saivat jättää laivan.
Kun lähetyssaarnaaja astui laivasta, orkesteri oli poissa. Punainen mattokin oli jo otettu pois. Satamassa oli ainoastaan yksi mies siivoamassa juhlallisuuksien jäljelle jättämiä roskia. Lähetyssaarnaaja etsi hotellin, majoittui hotelliin ja heittäytyi sängyn päälle maata. "Jumala, minä en ymmärrä" hän itki. "Presidentti on ollut poissa viikon ja hän sai tuollaisen mahtavan vastaanoton. Minä olen ollut Afrikassa neljäkymmentä vuotta ja palvellut sinua, mutta minua ei kukaan toivottanut tervetulleeksi kotiin."
Silloin hän kuuli sisäisen äänen: "Mutta ethän sinä ole vielä kotona."
Eräs mies palasi Amerikkaan oltuaan Afrikassa lähetystyössä neljäkymmentä vuotta. Hän seisoi laivan kannella kun laiva lähestyi määränpään satamaan. Se, mitä hän näki satamassa, sai hänet ihmetteleen mitä siellä oikein on tekeillä. Satamassa oli näet kokoontunut suuri väkijoukko. Laivan tultua lähemmäksi satamaa, mies huomasi että paikalla oli iso puhallusorkesteri ja punainen matto oli levitetty. Ihmiset heiluttivat iloisesti lippuja kädessään ja tunnelma näytti olevan huipussaan.
Mies mietti että voisiko se olla mahdollista että seurakunta on järjestänyt hänelle tervetulovastaanoton orkesterin kanssa. Onko todella punainen matto levitetty häntä varten? Mutta sitten hän heitti pois koko ajatuksen. Ei se tunnu uskottavalta. Ei tietenkään vastaanottokomiteaa ole järjestetty häntä varten . Mutta hän oli kuitenkin epävarma ja tahtoi saada selkoa asiasta. Niinpä hän kääntyi erään matkustajan puoleen ja kysyi häneltä: "Mikä meteli ja kokoontuminen tuolla satamassa on?" Nainen hänen vieressään vastasi: "Etkö sinä sitä tiedä? Presidentti Nixon on mukana laivassa. Hän on ollut Afrikassa kokonaisen viikon. Häntä ihmismassa odottaa."
Presidentti jätti laivan ensin, sitten hänen henkivartijat ja muut hänen seurueensa jäsenet. Kului pitkään ennen kuin muut matkustajat saivat jättää laivan.
Kun lähetyssaarnaaja astui laivasta, orkesteri oli poissa. Punainen mattokin oli jo otettu pois. Satamassa oli ainoastaan yksi mies siivoamassa juhlallisuuksien jäljelle jättämiä roskia. Lähetyssaarnaaja etsi hotellin, majoittui hotelliin ja heittäytyi sängyn päälle maata. "Jumala, minä en ymmärrä" hän itki. "Presidentti on ollut poissa viikon ja hän sai tuollaisen mahtavan vastaanoton. Minä olen ollut Afrikassa neljäkymmentä vuotta ja palvellut sinua, mutta minua ei kukaan toivottanut tervetulleeksi kotiin."
Silloin hän kuuli sisäisen äänen: "Mutta ethän sinä ole vielä kotona."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole vielä kotona, mutta kohta olet. Lähetyssaarnaaja on ansainnut ylösnoston.
Niin nosta pääsi, vapautuksesi ja kunnian päiväsi on lähellä.