Artikkeli liittyy Suomessa käytäviin Suomen sisäisiin kilpailukykyneuvotteluihin.
Näillä neuvotteluilla ei EU:n tasolla ole mitään merkitystä. Ne ovat vain EU-maiden keskinäiseen kilpailuun liittyviä.
Se, mihin EU:n tasolla on puututtava, on mm. EU:n yhteinen tullialue. Miksi me sallimme halpatuonnin omien pienien yritystemme tappioksi? EU:ssa on n. 25 miljoonaa työtöntä. Tähän on aivan yksinkertainen lääke: suositaan omaa tuotantoa pientuotantoa!
Toinen asia on finanssiteollisuuden vapaamatkustajuus. Miksi maksamme arvonlisäveroa tavaroista, mutta emme rahasta. Sama vero molemmille , niin johan alkavat reaali-investoinnit vetää. Raha on kuin tavara nykypäivänä tai toisaalta merkityksellisempi kuin tavara. Rahan eteen ei useasti ole tehty mitään työtä. Se on vain seteleitä tai numerosarjoja bittimaailmassa. Näkyvään tavaraan on tehty todellista ihmistyötä.
Sanonta: "Raha ei kasva puussa" on menettänyt merkityksensä. Se kasvaa todella puussa, vain kaikki eivät yllä sinne. Vain rahapiiri pääse käsiksi näihin puussa kasvaviin rahoihin - todella tekemättä mitään.
Ei täällä meno parane! Nyt on alasmenoa ollut jo kohta 30 vuotta. Tämä on samaa jatkumoa. Tilanne vain huononee, kunnes tulee viimeinen pamaus. Uusliberalistinen vapaakauppa on päättynyt sotaan jo 2 kertaa aikaisemminkin. Niin käy nytkin.
Suomessakaan ei ole enää mitään teollisuutta verrattuna 1980-lukuun. Kaikki on myyty vapaakaupan alttarille. Jos ei ole teollisuutta, niin ei ole työpaikkojakaan. Sosiaalivaltio murenee silmissä. Ihmisiltä loppuu usko.
Millään vippaskonsteilla ei tilanne muutu. Koetetaan saada muutaman %:n kilpailuetu johonkin muuhun valtioon. Mitä se ratkaisee? Reaalitaloudessa työskentelevän kapitalistin pussiin kilisee vähän aikaa euroja. Se loppuu kuitenkin jonkin ajan päästä. Mitä sitten? Ei muuta kuin uusi kierros. Kilpailukyvyssä on lyötävä naapuri. Kuinka alas pitää päästä? Keneltä viedään? Työntekijältäkö? Tulos: ei täällä pysty kilpailemaan > tuotanto halpamaihin mahdollisimman nopeasti. Tuodaan sieltä sitten länsimarkkinoille. Enää ei ole tullejakaan, ainoastaan rahtikulut tulevat tuotantokustannusten päälle. Myyntihinta on halpa. Kuka ostaa - ehkä köyhä työtön.
Eiköhän työttömälle olisi parempi olla täällä töissä ja ostaa vähän kalliimpia tuotteita, jotka ovat kotimaassa valmistettu.
Edellä kuvatulla menolla meillä ei länsimaissa ole, eikä tule olemaan töitä.
Edellä on puhuttu vain reaalitaloudesta, joka periaatteessa on se ainut työllisyyden muoto, joka työllistää. Siitä kiistellään nytkin Suomen talouden "muka" pelastajana. Nämä kiistelyt koskevat lähinnä työntekijöitä ja pienehköjä yrityksiä.
Suuressa mittakaavassa Suomessa käytävät kilpailukykyneuvottelut ovat kuin hyttysen kusi Intian valtameressä.
On nimittäin niin, että finanssiteollisuudessa liikkuu rahaa 75 kertainen määrä reaalitalouteen (=tavaratalous) verrattuna. Mitään veroja ei tälle rahalle ole pystytty asettamaan. Reaalitaloudessa joka tuotteelle on asetettu arvonlisävero, joka ei ole matala. Sen maksaa jokainen loppukäyttäjä.
Mikäli haluttaisiin lopettaa keinottelu, niin se onnistuisi juuri verotuksen kautta. Tehtäisiin se kannattamattomaksi. Sijoittajille jäisi mahdollisuus tienata sijoittamalla juuri reaalitalouteen.
Tähän ei koskaan päästä. Niin suurista rahoista on kysymys. Poliittista tahtoa ei löydy, koska tämä tahto on voideltu suurilla korruptiorahoilla.
Ainoastaan radikaalilla politiikan muutoksella voidaan vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on. Palataan pieneen lokaaliin talouteen, missä suuryritykset eivät jyllää ja syö ihmisten pöydissä. Se on markkinataloutta. Nyt eletään kapitalismissa, missä raha on ainut, mitä pyritään saamaan haltuun tekemättä ensin töitä. Rahanteko syö varallisuutta. Raha ei itsessään ole varallisuutta ollenkaan. Rahaa hankitaan monin erilaisin vippaskonstein.
Tämä vippaskonstein hankittu raha sitten muunnetaan reaaliomaisuudeksi.
Se vääristää kaikkea markkinatalouteen kuuluvaa. Ilmaisella rahalla ostetaan kiinteistöjä ym. omaisuutta tavallisten ihmisten silmien edestä. Hinnat ovat pilvissä.
Näillä neuvotteluilla ei EU:n tasolla ole mitään merkitystä. Ne ovat vain EU-maiden keskinäiseen kilpailuun liittyviä.
Se, mihin EU:n tasolla on puututtava, on mm. EU:n yhteinen tullialue. Miksi me sallimme halpatuonnin omien pienien yritystemme tappioksi? EU:ssa on n. 25 miljoonaa työtöntä. Tähän on aivan yksinkertainen lääke: suositaan omaa tuotantoa pientuotantoa!
Toinen asia on finanssiteollisuuden vapaamatkustajuus. Miksi maksamme arvonlisäveroa tavaroista, mutta emme rahasta. Sama vero molemmille , niin johan alkavat reaali-investoinnit vetää. Raha on kuin tavara nykypäivänä tai toisaalta merkityksellisempi kuin tavara. Rahan eteen ei useasti ole tehty mitään työtä. Se on vain seteleitä tai numerosarjoja bittimaailmassa. Näkyvään tavaraan on tehty todellista ihmistyötä.
Sanonta: "Raha ei kasva puussa" on menettänyt merkityksensä. Se kasvaa todella puussa, vain kaikki eivät yllä sinne. Vain rahapiiri pääse käsiksi näihin puussa kasvaviin rahoihin - todella tekemättä mitään.
Ei täällä meno parane! Nyt on alasmenoa ollut jo kohta 30 vuotta. Tämä on samaa jatkumoa. Tilanne vain huononee, kunnes tulee viimeinen pamaus. Uusliberalistinen vapaakauppa on päättynyt sotaan jo 2 kertaa aikaisemminkin. Niin käy nytkin.
Suomessakaan ei ole enää mitään teollisuutta verrattuna 1980-lukuun. Kaikki on myyty vapaakaupan alttarille. Jos ei ole teollisuutta, niin ei ole työpaikkojakaan. Sosiaalivaltio murenee silmissä. Ihmisiltä loppuu usko.
Millään vippaskonsteilla ei tilanne muutu. Koetetaan saada muutaman %:n kilpailuetu johonkin muuhun valtioon. Mitä se ratkaisee? Reaalitaloudessa työskentelevän kapitalistin pussiin kilisee vähän aikaa euroja. Se loppuu kuitenkin jonkin ajan päästä. Mitä sitten? Ei muuta kuin uusi kierros. Kilpailukyvyssä on lyötävä naapuri. Kuinka alas pitää päästä? Keneltä viedään? Työntekijältäkö? Tulos: ei täällä pysty kilpailemaan > tuotanto halpamaihin mahdollisimman nopeasti. Tuodaan sieltä sitten länsimarkkinoille. Enää ei ole tullejakaan, ainoastaan rahtikulut tulevat tuotantokustannusten päälle. Myyntihinta on halpa. Kuka ostaa - ehkä köyhä työtön.
Eiköhän työttömälle olisi parempi olla täällä töissä ja ostaa vähän kalliimpia tuotteita, jotka ovat kotimaassa valmistettu.
Edellä kuvatulla menolla meillä ei länsimaissa ole, eikä tule olemaan töitä.
Edellä on puhuttu vain reaalitaloudesta, joka periaatteessa on se ainut työllisyyden muoto, joka työllistää. Siitä kiistellään nytkin Suomen talouden "muka" pelastajana. Nämä kiistelyt koskevat lähinnä työntekijöitä ja pienehköjä yrityksiä.
Suuressa mittakaavassa Suomessa käytävät kilpailukykyneuvottelut ovat kuin hyttysen kusi Intian valtameressä.
On nimittäin niin, että finanssiteollisuudessa liikkuu rahaa 75 kertainen määrä reaalitalouteen (=tavaratalous) verrattuna. Mitään veroja ei tälle rahalle ole pystytty asettamaan. Reaalitaloudessa joka tuotteelle on asetettu arvonlisävero, joka ei ole matala. Sen maksaa jokainen loppukäyttäjä.
Mikäli haluttaisiin lopettaa keinottelu, niin se onnistuisi juuri verotuksen kautta. Tehtäisiin se kannattamattomaksi. Sijoittajille jäisi mahdollisuus tienata sijoittamalla juuri reaalitalouteen.
Tähän ei koskaan päästä. Niin suurista rahoista on kysymys. Poliittista tahtoa ei löydy, koska tämä tahto on voideltu suurilla korruptiorahoilla.
Ainoastaan radikaalilla politiikan muutoksella voidaan vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on. Palataan pieneen lokaaliin talouteen, missä suuryritykset eivät jyllää ja syö ihmisten pöydissä. Se on markkinataloutta. Nyt eletään kapitalismissa, missä raha on ainut, mitä pyritään saamaan haltuun tekemättä ensin töitä. Rahanteko syö varallisuutta. Raha ei itsessään ole varallisuutta ollenkaan. Rahaa hankitaan monin erilaisin vippaskonstein.
Tämä vippaskonstein hankittu raha sitten muunnetaan reaaliomaisuudeksi.
Se vääristää kaikkea markkinatalouteen kuuluvaa. Ilmaisella rahalla ostetaan kiinteistöjä ym. omaisuutta tavallisten ihmisten silmien edestä. Hinnat ovat pilvissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomen valtion tulot koostuikin ennen 70 % tullimaksuista nykyään 30% johon kuuluu mm autovero . Melkein kaikki Maailman maat kuuluu nykyään WTO : hon