Oma isäni on jännämies. Hänellä oli nuorena paljon naisia, työskenteli toimitusjohtajana, oli sosiaalinen ja naimisissa ollessaankin flirttaili jatkuvasti naisille (muutaman pettämisenkin tiedän, mutta äitini ei tuntunut pahemmin välittävän). Nuo taidot eivät koskaan tarttuneet kuitenkaan minuun ja jollakin tavalla isäni varmaan häpeää minua. Kyllä minullakin on ollut naisia, osittain kiitos menee suhteellisen hyville geeneille, mutta en ole koskaan ollut mikään naistennaurattaja.
Tosin vaikka isäni onkin jännämies niin en ole koskaan arvostanut häntä - hän saattaa olla hyvä naisten kanssa, mutta huono isä, valehtelija ja vielä päälle alkoholisti. Vanhempani ovat onneksi nyt jo eronneet, mutta isälläni on aina jokin uusi suhde meneillään (sellaisten ns. kilttien yh-naisten kanssa)
Tosin vaikka isäni onkin jännämies niin en ole koskaan arvostanut häntä - hän saattaa olla hyvä naisten kanssa, mutta huono isä, valehtelija ja vielä päälle alkoholisti. Vanhempani ovat onneksi nyt jo eronneet, mutta isälläni on aina jokin uusi suhde meneillään (sellaisten ns. kilttien yh-naisten kanssa)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Isäsi kuulostaa jännämiehen ja ytmin sekoitukselta. Hän on menestynyt naisten parissa, töissä ja sain sellaisen käsityksen, että ihan komean näköinenkin kun puhuit geeneistä. Jännämies hän on siinä mielessä, että pettää ja on alkoholisti.
Mutta isäni on aika tossu, mutta sopii hyvin äitini kanssa yhteen.
Kyllä asian varmaan voi niin tulkita, että oli.
Valitettavasti se naisia kiinnostava jännyys ei periydy, vain sellainen luuseriuus joka on naisten näkökulmasta negatiivista, tahtoo piirteenä olla periytyvää sorttia.
Oli ja kähmi minua pienenä ja muitakin tyttöjä.