Kuka kertoisi rehellisesti millainen on elämä Jehovan todistajien kotona lapsilla.
Saako virikkeitä, ketä kavereita voi tavata, pitääkö olla salilla väsyneenä, luetaanko iltasatuja ja saako niitä lahjoja/minkälaisia ympäri vuoden, kuten täällä niin kovasti sitä tuodaan esille jne.
Saako virikkeitä, ketä kavereita voi tavata, pitääkö olla salilla väsyneenä, luetaanko iltasatuja ja saako niitä lahjoja/minkälaisia ympäri vuoden, kuten täällä niin kovasti sitä tuodaan esille jne.
Vastaukset 15
Vanhimmat
touhua se on.
Vartsikka ja Herätkää tuli heti omalla nimellä kun lukemaan oppi.
Kentälle vietiin ja omassa laukussa oli lehtiä jaettavaksi.
Kuuntelivat kun vamhemmat puhuivat ja istuivat hiirenhiljaa jos sisälle tulivat.
Kaikkiin salikäynteihin ottivat osaa nöyrästi.
Ja tietenkin konventteihin vanhempiensa kanssa.
Ei ollut juuri kavereita joiden kanssa olisi voinut leikkiä normaalisti. Tavallisia lapsia ei oikein katsottu hyvällä.
Sellaista se oli hyvin eristäytynyttä elämää kuin jossaain kaapissa, jossa ainoana kaverina oli uskontoon liittyvät asiat.
Vanhemmat olisivat panneet omaan kouluunkin mutta eivät kuitenkaan sellaisia pitäneet. Rahastahan se oli kiinni.
Ruokatavat oli suoraan lainattu Herätkää lehtien ohjeista aina hampaiden pesua myöten. ja Tietenkin pukeutuminen seurasi ohjeita.
Lopettivat jossain vaiheessa hammastahnankin käytön kun lehti ei sitä suositellut, ei tosin kieltänytkään.
Kaikenkaikkiaan elivät samaan tapaan kuin aikoinaan fariseukset sääntöviidakossaan.
Sääntöjä piti aina noudattaa tunnontarkasti muutoin oli huono julistaja.
Nyt tämä lapsonen josta kerroin on jo aikuinen nainen ja edelleen mukana liikkeessä.
Kaikeksi onneksi ei ole tietämäni mukaan käynyt kasteella.
Sinkkuna elelee.
>>Lopettivat jossain vaiheessa hammastahnankin käytön kun lehti ei sitä suositellut, ei tosin kieltänytkään.>
Tuon lehden minäkin haluan nähdä. Onko sinulla tietoa lehden numerosta ja vuodesta?
- kaikki lehdet tallella vuodesta 1983-
Asiaa muistaakseni kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa.
Rivien välissä, kuten melkein aina, annettiin ymmärtää että hampaat tulevat puhtaaksi ilman tahnoja pelkällä harjauksella.
En kovin tarkkaa enää muista sanakäänteitä.
Kuitenkin tahnoja ei tosiaan suoraan kielletty.
No , tunnolliset jättivät tahnat ainakin vähäksi aikaa.
Valtakunnansalilla olen pannut merkille iltalenkin yhteydessä, että usein loppu syksyn iltoina on pienet alle kouluikäiset 4- 5-vuotiaat lapset leikkimässä kokouksen jälkeen (klo.2100 jälkeen) odottaen vanhempiaan.
Pojilla kauluspaita/solmiot, tytöillä pitsimekot ohkaiset sukat päällä, usein ilman päällysvaatteita nollakelin tuntumassa.
Salkun käyttöpakko taitaa tulla myös heti kun oppivat kävelemään.
>>Salkun käyttöpakko taitaa tulla myös heti kun oppivat kävelemään.
Yleensä salkku tai olkalaukku tulee mukaan kuvioon lapsen opittua lukemaan. Salille mukaan tulee oma raamattu, laulukirja ja tietysti tutkittavat kirjat ja lehdet. Reppu ei ole sopiva Vartsikoiden tms. kuljetteluun lapsellekkaan, koska alueen lapset eivät ehkä muuten pystyisi tunnistamaan Jehovan todistaja lapseksi. Lapsen tulee laukullaan ja pukeutumisellaan osoittaa ylpeästi olevansa Jehovan todistaja.
Lapsena edellisen kaltainen omituinen puuhastelu hävettää tavattomasti ja asettaa lapsen epävarmoihin tilanteisiin.
116. Meidän täytyy auttaa uskontojen uhreja
Heikkoutemme meillä on itse kullakin,
mutta ihmisoikeudet saamme kuitenkin.
Lahkoja täynnä on "maailma" verraton.
Halu auttaa uhreja olkoon meilläkin.
Emme moiti uhreja, se vain masentaa,
rehellisyys kuitenkin hyvää aikaan saa.
Kun siinä ahkeroit, rohkaista heitä voit.
Täyden tuen antaen voimme kannustaa.
Jos vain joku uhri on, enkö minäkin?
Myötätunnon tunnemme lailla Åbergin.
"Luopiot muistakaa, orjia auttakaa!"
Uhreja he uskonnon ovat tietenkin.
Myötätunto kannustaa meitä toimimaan,
uskontojen uhreja siten auttamaan.
Orjat te kuunnelkaa, lahkosta erotkaa!
Viesti tämä kaikukoon pian jo kautta maan.
Meillä lapsi saa tavata kaikkia kavereitaan, tietystikin kuten muutkin vanhemmat, minä en halua hänen liikkuvan "huonossa seurassa".Esim. oman lapseni paras kaveri ei ole jt.
Meillä luetaan usein iltasatuja, ja virikkeitä mielestäni riittää ihan sopivasti.
Lahjoja ostetaan ehkä n. parin kk:n välein, tuodaan joku juttu yllätyksenä.
Kokoukseen en itsekään halua väsyneenä lähteä. Väkisin ei mennä.
Itse sain kaverini valita, lukea kirjoja, katsoa televisiota ja pelailla kavereiden luona tietokone pelejä. Perheeni tosin jatkuvasti suositteli hakemaan seuraa enemmän todistaja perheiden lapsista, jotka olivat aina niin esimerkillisiä, mutta sen jälkeen kun osa näistä seurakunnan nuorista erotettiin he olivatkin aina mukamas olleet vähän semmosia ja tämmösiä.
Itse en oikeastaan lahjoja koskaan saanut, ellei pehmeitä paketteja lasketa (kokous vaatteita, kenkiä ja laukkuja). Alkoholijuomiin tosin vanhemmillani tuntui olevan aika hyvin rahaa.
Salille piti lähteä, vaikka olisi ollut kuinka väsynyt, mutta jos oli sairaana sai jäädä kotiin.
Kaikista ikävimmän piirteen Jehovan todistaja lapsuudestani sanoisin olevan sananvapauden puutteen. Kaikkien pitää uskoa kaikki Vartiotorniseuran opetukset totuutena, eikä asiasta voi puhua tai muuten joutuu hyljeksityksi tai erotetuksi. Kun tätä "totuutta" tuputetaan kolmena päivänä viikossa ihminen ei enää kykene luottamaan omaan arvostelu kykyynsä.
minun paras kaveri ei ollut jt. hänen isänsä oli pappi ja äiti uskonnonopettaja. tyttö oli meillä yötä ja minä niillä.
hyviä ystäviä minula oli seurakunnasta ja sen ulkopuolelta, mutta kyllähän meitä kannustettiin olemaan hyvien ihmisten kanssa - siis ihan niin kuin tavallisetkin vanhemmat toivoo. ei sillä niin väliä onko jt vai ei. sama suuntaus on ollut nuorimman veljeni suhteen. hänellä ei ole edes jt-kavereita.
lahjoja sain aika harvoin, sillä meitä oli monta lasta. mutta nyt aikuisena olen saanut paljonkin rahallista tukea ja lahjoja äitiltä, vaikka jätinn uskon.
meille sanottiin, että aina saa tulla kotiin. se on pitänyt paikkansa. yhtä rakkaita me lapset olemme olleet, vaikka uskontokin on jäänyt.
lapsena ei saanut jäädä kokouksista ilman oikeaa syytä. kokeet ja sairaus olivat hyväksyttäviä syitä.
en käynyt nuorena koulubileissä, mutta joulujuhlassa ja kevätjuhlassa olin useimmiten, jopa joulukirkossa joskus.
äiti ja isä ovat puhuneet paljon hyvää mm. lestadiolaisystävistään, eivät suinkaan tuominneet.
arvostusta toki sai jos oli hengellisistä asiosita kiinnostunut ja innokas. vanhempani olivat mielestäni uskonsa suhteen aika tasapainoisia, mutta toisaalta seurakunnassa heitä ei arvostettu erityisen hengellismielisinä.
monta muuta asiaa on, joista olen katkera vanhemmilleni, mutta aika kultaa haavoja, enkä niistä välttämättä syytä uskontoa vaan vanhempieni omia heikkoja lähtökohtia.
olen viettäny ihan mukavan lapsuuden/nuoruuden vaikka olenki jt-perheestä..lapsena minulle luettiin iltasatuja, välillä ihan perinteisiä satuja,mutta myös seuran kirjoja esim. kirjani raamatun kertomuksista.. odotin aina iltaisin että kuulen yhden raamatun tarinoista, tykkäsin niistä silloin,tykkään edelleen.. kaveripiirissä mulla oli enimmäkseen todistajalapsia mutta oli myös joitakin koulukavereita myös.. kokouksista sai jäädä pois jos olin kipeä..
lahjoja sain ja saan edelleen ympäri vuoden, ei yleensä pelkästään parina tiettynä päivänä vuodessa, vaan vanhemmat saattoi yllättää, töistä tullessaan heillä oli mukanaan esim. pitkään haluttu barbie tai veljilleni joku auto yms.. eli ihan perinteisiä lahjoja mekin ollaan saatu.. en ole katunu hetkeäkään että olen jehovan todistaja..
monesti oon kuullu sanottavan että me ei saatais pitää hauskaa, asiahan on päinvastoin.. ainakin minun elämä on ollut todella hauskaa toisten jt-nuorten seurassa.. vuoden kohokohtina ainaki mulla on 3 kertaa vuodessa pidettävät konventit, joissa tapaa paljon vanhoja tuttuja ja niissähän saa myös uusia tuttujakin.. haaveena olisi päästä seuraavan kerran järjestettävän kansainväliseen konventtiin, jonne todistajia kerääntyy ympäri maailmaa.. olen kuullut että ilmapiiri siellä on mahtava, kyllähän minä sitä oonki nähnyt seuran videoista, mutta sen itse kokeminen on ollut jo haaveena kauemmin.. :)
mutta nyt takaisin aiheeseen eli minun lapsuus on ollut todella kiva, monilla koulukavereilla, jotka ei siis ole olleet todistajia, on nykyään monia ongelmia mitä minulla ei näin myöhemmin ole, eli alkoholin väärinkäyttö, päihteet yleensäkin, tupakka, moraalittomuus, josta voi seurata ei-toivottu raskaus,sairaudet yms... joten olen vanhemmilleni kiitollisia, että ottivat totuuden vastaan nuorempina, nyt minäkin oon säästyny semmoselta pahalta, mitä oisin saattanut kokea, jos mulla ei olis ollut jehovan todistaja- vanhemmat. :) (juttu on tosi, sanaakaan en ole ylimääräistä kirjottanu, mitä en ois oikeesti tarkottanu:)
Olen samaa mieltä.
Lapsena luettiin kirjani raamatun kertomuksia, kuunneltiin siskon kanssa illalla kasetilta raamatunkertomuksia ja välillä rölliä. :D
Kavereina on niin todistajalapsia kuin entisiä/nykyisiä koulukavereitakin.
Kokouksiin on joskus vaikea lähteä, mutta kun lähtee ja pääsee salille on jo paljon helpompi/mukavampi olo.
Pakko ei ole ollut koskaan lähteä ja näin "vanhemmiten" ei edes tarvitse usein miettiä että lähteekö vai ei vaan lähteminen on helppoa.
Ja voin rehellisesti sanoa että kertaakaan en ole tosissani harkinnut eroamista tai katunut olevani todistaja, päinvastoin.
Olemme ihmisiä siinä missä muutkin, mutta uskomme eri tavalla. Nykyinen hyvä ystäväni johon tutustuin 7.luokalla puhui aluksi minulle hieman ivallisesti ja piikitteli uskonnostani, mutta nykyään olemme hyviä ystäviä ja vietämme paljon aikaa yhdessä esimerkiksi käymme lautailemassa tai kehitämme jotain muuta fiksua tekemistä.
Ois niin paljon sanottavaa mutta ehkä nyt lopetan...
Sen halusin viellä lisätä että jos oikeesti haluut tietää millasia jehovantodistajat on, niin ei kannata välttämättä netin kautta tehdä mitää kovin radikaaleja tulkintoja. Ethän sä voi tietää oonko minäkään oikeesti koskaa edes nähny Jehovantodistajia.
Kun joku tulee ovelles ota siltä vaikka lehdet ;)
ja kysele jotai mieltä askarruttavia asioita, tuut ehkä yllättymää, tai sit et, se jää sun päätettäväks/mietittäväks.
Eihän se elämä lapsena mitään ruusuilla tanssimista ollut, mutta paljon huonomminkin olisi voinut olla. Vaikeuksia aiheuttivat lähinnä asiat, joilla ei niinkään ollut tekemistä uskonnon kanssa, joten ne eivät kuulu tähän.
Kavereita sain tavata aika vapaasti uskontoon katsomatta, joten minkäänlaista eristämisen tunnetta en koskaan kokenut. Selkeästi huono seura oli sitten asia erikseen, mutta osasin kyllä itsekin välttää sitä.
Kyllä kokouksiin piti aina tulla, jos ei kipeenä ollut. Mitään katkeruutta en siitä tunne, vaikka välillä se täyttikin selkeän pakottamisen merkit. Tosin näin aikuisena ymmärtää paremmin Raamatun periaatteet siitä, miten vanhempien tulisi lapsia kasvattaa. Aika hyvin omat vanhempani siinä onnistuivat.
Iltasatuja minulle ei kai luettu koskaan, enkä niitä kyllä pyytänytkään. Lapsena olin niin kovin arka, ja näin aika usein painajaisia ikkunoista kurkistelevasta ja joskus jopa takaa-ajavasta suolapatsaasta. Joten omalta kohdaltani en voi täysin kieltää sitä, etteikö Vt-seuran kirjallisuus(tässä tapauksessa kuva) aiheuta painajaisia, sillä minulle todella kävi niin.
Kyllä kaikenlaisia lahjoja sain vuodenaikaan katsomatta. Pääasiassa leluja ja vähän vanhempana urheilutarvikkeita. Paras lahja kuitenkin aina oli se, kun vanhemmat uhrasivat omaa aikaansa viettääkseen sitä meidän lasten kanssa.
Omasta lapsuudestani en voi pahemmin valittaa, ja omista inhimillisistä puutteistaan huolimatta minua on siunattu loistavilla vanhemmilla, jotka aina osoittivat rakkaudellista huolenpitoa ja opettivat minulle kristillisiä elämänarvoja. Olen heille suuressa kiitollisuudenvelassa.
Lapsena sain tavata kaikkia meikäläisiä ja koulukavereita. Joskus vanhemmat vaan kysyivät mitä tehtiin ja onko ne kilttejä lapsia. Salille piti mennä aina vaikka kuinka väsy ja kokeita seuraavana pv. kokous oli tärkeämpi kuin kokeesta pääseminen läpi. Iltasatuja ei luettu. Ei lahjoja saa ainakaan paketissa. Jos jotain tahtoi piti mennä itse ostaan ja kinua rahaa.
157. Eroa nuoruudessasi
Lapsetkin muinoin jo erosivat,
opeille kintaalla viittasivat.
Nyt he myös lahkoa vastustavat,
lähimmäisiään näin varoittavat.
Vanhemmat eroon myös kannustavat,
oikeaan lapsiaan johdattavat.
Vihaa ain valheeseen kasvattakaa,
auliisti lapset te siis erotkaa!
Viisaina nuoret te pian erotkaa,
Vartiotornia nyt inhotkaa!
Jehnujen suosio pois jättäkää,
rehellisyytenne se hävittää.
Muista siis erota nuoruudessa,
varoita toisia "totuudesta."
Vuosien varrella saat iloa,
vapaus ain sinulle tuo riemua.