Futuurin kriteerit

...

http://esl.fis.edu/grammar/rules/future.htm

Minulle on aina ollut suuri arvoitus, miksi "tulee tapahtumaan" on niin raivoisasti julistettu pannaan ja millä perusteella sen kieltäjät väittävät, ettei se suomeen kuulu?

Nuo englannin ja suomen apuverbein muodostetut futuurit eivät ole varsinaisia sellaisia, vastoin kuin monissa romaanisissa kielissä, joissa on latinaan pohjautuva erillinen futuuri. Esimerkiksi espanjan verbin laulaa (cantar) futuuri muodostetaan infinitiiviin liittyvällä päätteellä, ei apuverbillä (cantaré = I'll sing, tulen laulamaan). Näin muodostetaan futuuri myös ainakin italiassa.

Olen sitä mieltä, että kielitieteellistä termistöä tulisi yhtenäistää ja esim. futuurin voisi ottaa laajemmalti käyttöön.

Mutta, tähän voisi todeta, että näin ei tule tapahtumaan, it won't be happen.

Futuuri on yksinkertaistetusti sanottuna verbinmuoto, joka viittaa tulevaan aikaan. Suomen kielessä on parikin futuuria, ennen muita ”tulen kertomaan” ja ”olen kertova”, jotka ovat lähinnä kirjoitetun kielen ilmauksia (ja jälkimmäinen varsin vanhahtava). Suomen kielioppiperinteen mukaan niitä ei kuitenkaan kutsuta futuureiksi; Iso suomen kielioppi sanoo, että ”suomessa ei ole morfologista futuuritempusta”, millä tarkoitetaan, ettei ole pelkillä verbin taivutuspäätteillä muodostettavaa futuuria.

Tämä on epäjohdonmukaista, sillä kouluopetuksessakin kuvataan perfekti ja pluskvamperfekti tempuksina, vaikka nekin muodostetaan apuverbin avulla eikä verbiä taivuttamalla. Suomen kielessähän on ”morfologisia tempuksia” vain kaksi, ns. preesens ja ns. imperfekti (oikeammin: ei-menneen ajan tempus ja menneen ajan tempus). Ehkäpä epäjohdonmukaisuutta selittää se, että futuuriin on kielenhuollossa suhtauduttu pidättyväisesti, vaikka sitä ei virallisissa ohjeissa koskaan olekaan täysin kielletty

Puola vasta metka kieli on: verbeillä on menneen ajan futuurikin.

Kaikki kielet pystyvät ilmaisemaan tulevia asioita mutta tekevät sen eri strategioilla. Joissain kielissä on pakollinen futuuri jota on pakko käyttää halutessaan ilmaista jonkin asian tapahtuvan tulevaisuudessa. Romaanisten kielten futuuri on tällainen. Suomessa taas on aivan ok käyttää preesensiä. Monissa kielissä futuuria ilmaistaan apuverbeillä kuten "I will do it" tai "tulen tekemään". Englannin "will" tosin on hyvää vauhtia lyhentymässä taivutusmuodoksi, "I'll do it". Jännittävä kysymys mielestäni on, että liittyykö syntynyt "ll" todella subjektiin kuten ortografia viittaa, vai onko se ennemminkin verbin prefiksi..?

Joissain kielissä futuuria ilmaistaan yksinkertaisesti sanomalla "teen sen huomenna/ensiviikolla". Futuuriksi on totuttu kutsumaan pakollista tulevaisuteen viittaavaa taivutuskategoriaa. Sillä ei ole merkitystä muodostetaanko futuuri apuverbillä vai taivutuksella.