Kuoleman yli pääseminen

Otan osaa suureen suruusi....

Menetin oman vanhempani keväällä maaliskuussa ja kaipaus on edelleen.
Läheisen kuolemasta voi toipua, mutta se voi kestää kauan, mutta koskaan siitä ei toivu täysin, mutta tarviiko siitä kokonaan toipua, koska läheinen on kuitenkin ollut tärkeä ihminen elämässäsi ja muisto hänestä saakin olla aina sydämessä.
En minä aikaan halua luopua ja unohtaa rakasta ja läheistä ihmistä, vaikka olen hänet menettänyt.
Monet pienetkin asiat, jotka kuuluivat rakkaalle, tuntuvat tulevan tärkeiksi, kuten vaikka vaatteet, joita rakas läheinen eläessään käytti ja kaikki esineet, jotka hänelle kuuluivat.
Vaikka hänen eläessään ne olisi heittänyt pois, mutta kun läheisestä on joutunut luopumaan, niin haluaakin säilyttää esineet ja vaatteet, ainakin jonkun aikaa kuoleman jälkeen.
Samoin huone, jossa rakas läheinen on ollut, niin senkin haluaa säilyttää sellaisenaan, kuin se oli rakkaan läheisen siellä ollessa.

Kuolemassa juuri tuota lopullisuutta, peruuttamattomuutta ja sitä, ettei rakas ihminen enää ole luonamme on vaikea hyväksyä ja käsittää.
Olisipa se vain painajaisuni, josta saisi hetätä, eikä totta.
Hyvin vaikea rakkaan menettämistä on hyväksyä, varsikin sitä hetkeä, kun elämä päättyy.
Sitä kuoleman peruuttamattomuuttomuutta on vaikea hyväksyä, ettei ihminen enää avaa silmiään, kun hän hetki sitten oli vielä elossa, mutta nyt lopullisesti poissa.
Vaikka kuinka yrittäisi herättää ja saada hereille, ei hän enää reagoi.

Vaikka olen uskossa ja uskon iankaikkiseen elämään kuoleman jälkeen ja tiedän, että läheiseni on Taivaassa, niin kyllä sitä siitä huolimatta tulee mietittyä, että missä poisnukkunut rakas ihminen nyt on.
Kyllä uskovakin saa sitä miettiä, vaikka jotkut uskovat saattavat sanoa, että älä tuollaisia mieti.
Ihminen on iankaikkinen, ihmisellä on sielu, joka ei katoa.
Ei ole niin, että kaikki vaan katoaa.
Viimeksi olin meren rannalla ja katsellessani aavaa merta ja taivasta tuli mieleeni, että jos läheiseni olisi tuolla jossain, niin en tietäisi mistä häntä etsiä ja samalla tuli toivoton tunne, koska olisi mahdoton häntä sieltä löytää.
Siksi luottaminen siihen, että läheinen on Taivaassa luo myös itselle rauhaisan olon, hän on Taivaassa, jossa on vihreät niityt ja hyvä olla, eikä tuolla jossain meren ja taivaan välillä hukassa.

Ero rakkaista ei ole lopullinen, vaan saamme kerran kohdata rakkaamme Taivaassa.

Otan osaa suuren suruusi.
Tässä olisi sinulle Raamatullisia vastauksia mitä tapahtuu kuolemassa,
kirjasta: Opimme Suurelta Opettajalta.
Lue tai kuuntele kirjasta Opimme Suurelta Opettajalta: Luvut 34, 35, 36.

Käytä PDF tai MP3 ääneen luettuna.

Googlaa: www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/Opimme-Suurelta-Opettajalta/

(Matteus 7:7) Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.

Hei, Kaipaanhäntäniin. Kyllä meillä on samoja tuntemuksia rakkita ihmisiämme kohtaan, jotka ovat kuolleet. Itse löysin rauhan kun opin ymmärtämään mitä Raamattu opettaa.

Tässä on sinulle vastauksia kysymyksiisi kirjasta ”Mitä Raamattu Opettaa.” tämä kirja löytyy osoitteessa www.jw.org/fi Klikkaa sivu auki ja siirry kirjaan: Mitä Raamattu Opettaa lukuun 6 : Missä ovat kuolleet?

Tässä kirjassa Mitä Raamatu opettaa, on hyviä oppijaksoja Raamatun ymmärtämiseeen.

Voimia ja rauhaa sinulle