Avioero näin ymmärrettynä

Ehkä katolinen kirkko on muuttunut, mutta tähän asti katolilaiset ovat kertoneet että protestanttien ja katolilaisuuden avioliittokäsityksen ero on, että katolilaisilla avioliitto on sakramentti jota kukaan ei voi purkaa mistään syystä.

Minua nämä asiat kiinnostavat, koska olen elänyt avoliitossa ja harkinnut katolilaisuuteen kääntymistä. Kääntymisen ehtona kuitenkin on, että avoliittoni muutetaan luterilaisella vihkimisellä sakramentaaliseksi avioliitoksi. Eikä siinä olisi mitään järkeä, jos katolinen kirkko myöhemmin kirkon jäseneksi päästyäni mitätöisikin avioliittoni jollakin lillukanvarsiverukkeella.

Ymmärrän kyllä, että joskus hätätapauksissa pariskunnan on erottava ja jaettava omaisuutensa, jotta selviäisivät eteenpäin. Mutta silti he olisivat puolisoina yhä samaa perhettä, aivan kuten toisistaan erkaantuneet sisarukset tai lapset ja vanhemmatkin ovat.

Ja samoin äärimmäisissä selvissä valeavioliittotapauksissa voidaan tuomita, ettei sakramentaalista sidettä ole, mutta sellaiset tapaukset ovat varmasti hyvin, hyvin harvinaisia. Eihän muuan naisiin menevä murhanhimoinen englantilainen kuningaskaan saanut mitätöinti järjestetystä liitostaan velivainaansa kihlatun kanssa. Ei, vaikka paikallinen piispa puolsi mitätöintiä.

luterilainen kirjoitti:

Ehkä katolinen kirkko on muuttunut, mutta tähän asti katolilaiset ovat kertoneet että protestanttien ja katolilaisuuden avioliittokäsityksen ero on, että katolilaisilla avioliitto on sakramentti jota kukaan ei voi purkaa mistään syystä.

Minua nämä asiat kiinnostavat, koska olen elänyt avoliitossa ja harkinnut katolilaisuuteen kääntymistä. Kääntymisen ehtona kuitenkin on, että avoliittoni muutetaan luterilaisella vihkimisellä sakramentaaliseksi avioliitoksi. Eikä siinä olisi mitään järkeä, jos katolinen kirkko myöhemmin kirkon jäseneksi päästyäni mitätöisikin avioliittoni jollakin lillukanvarsiverukkeella.

Ymmärrän kyllä, että joskus hätätapauksissa pariskunnan on erottava ja jaettava omaisuutensa, jotta selviäisivät eteenpäin. Mutta silti he olisivat puolisoina yhä samaa perhettä, aivan kuten toisistaan erkaantuneet sisarukset tai lapset ja vanhemmatkin ovat.

Ja samoin äärimmäisissä selvissä valeavioliittotapauksissa voidaan tuomita, ettei sakramentaalista sidettä ole, mutta sellaiset tapaukset ovat varmasti hyvin, hyvin harvinaisia. Eihän muuan naisiin menevä murhanhimoinen englantilainen kuningaskaan saanut mitätöinti järjestetystä liitostaan velivainaansa kihlatun kanssa. Ei, vaikka paikallinen piispa puolsi mitätöintiä.

Lue lisää

Niin, juuri siitä syystä, että sakramenttia ei saa rikkoa, on eronneelle kiellettyä elää uudessa suhteessa, koska kirkko ei eroa tunnusta. Jos ero ei ole yhteinen päätös ja toinen puoliso vastustaa eroa, hänet katsotaan syyttömäksi osapuoleksi, sillä avioero ja sen hyväksyminen on aina synti. Kirkon opetus asiassa ei ole muuttunut.

No, hei miksi itse levität pahaa oloasi muille?

Eikö olisi parempi olla asiallinen?

Fakta on, että vaikka katsoisi asioita ruusunpunaisten lasien läpi, niin ihmiset elävät nykyään pidempään kuin ennen jolloin oli hyvä jos selvisi 40 vuotta hengissä. Lisäksi oli soita ja muita vitasauksia ja tauteja, joilla erosta selvittiin kunniallisesti.

Jos juttelisit joskus pappien kanssa niin ymmärtäisit, että monesti ero on paras ratkaisu vahinkojen minimoimiseksi. Jos noin ei olisi, niin ei olisi piispan synodia Roomassa. Ei sitä siksi ole sinne kutsuttu, että piispoista on kivaa hengailla 3 viikkoa keskenään Roomassa, pelata futista Eurooppa vastaan Aasia ja syödä pitsaa ja juoda Chiantita.