Olen tässä pohtinut asioita. Olen uskossa, mutta en ole onnellinen, elämäni ajoittuu niin. En ole onnellinen. Olen ollut uskossa (ev.lut. kristitty) 4 vuotta ja käynyt läpi monenmoisia taisteluja, tiedän, että minua koetellaan, mutta en ole onnellinen ja en siksi halua elää Jumalan tahdon mukaan. Jumala murskasi minut, vei kaiken mitä oli (tiedän, että se oli tarkoitettu) mutta en halua antaa itseäni, jos minut murskataan palasiksi.
Monet sanovat tähän, että se on Herran tarkoitus, ja Hänen tarkoituksensa on vain hyvä- mutta en ole onnellinen. Sitten sanotaan, "ODOTA, kyllä siunaus vielä tulee" ja ja niin päin pois. Mutta en halua elää tätä elämään.
Olen nuoruuteni viinavauheet sun muut sekoilut elänyt jo, en halua takaisin siihen maailmaan, mutta haluan elää vapaana. Jeesus ei ole minua vapauttanut, kahlinut vaan, vaikka paljon hyvääkin olen saanut. Mutta liika on liikaa, ja olen ihminen, enkä jaksa.
Toivon, että Jumala siunaa minua elämässäni ja antaa minulle voimaa ja viisautta tehdä oikeita ratkaisuja.
Haluan kuitenkin olla vapaa. Enkä ole sitä, jos elän uskossa.
Monet sanovat tähän, että se on Herran tarkoitus, ja Hänen tarkoituksensa on vain hyvä- mutta en ole onnellinen. Sitten sanotaan, "ODOTA, kyllä siunaus vielä tulee" ja ja niin päin pois. Mutta en halua elää tätä elämään.
Olen nuoruuteni viinavauheet sun muut sekoilut elänyt jo, en halua takaisin siihen maailmaan, mutta haluan elää vapaana. Jeesus ei ole minua vapauttanut, kahlinut vaan, vaikka paljon hyvääkin olen saanut. Mutta liika on liikaa, ja olen ihminen, enkä jaksa.
Toivon, että Jumala siunaa minua elämässäni ja antaa minulle voimaa ja viisautta tehdä oikeita ratkaisuja.
Haluan kuitenkin olla vapaa. Enkä ole sitä, jos elän uskossa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
voimaa elää niin kuin kristityn tulisi? En tiedä vastausta varmaksi, mutta koska usko tulee Sanan kuulemisesta, niin itse olen aina tarttunut siinä vaiheessa Raamattuun, kun oma uskoni on heikko.
Älä anna periksi sielunviholliselle, joka tahtoo kuolettaa elämää. Varmasti se yrittää esittää toteen, ettet jaksa uskoa.
Kannattaa miettiä yhdessä (rukoillen) Isän kanssa, että onko jotain elämässäni sellaista, joka hapattaa itseni kokonaan - jae 9 seuraavasta linkistä.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Gal. 5:9&rnd=1103736699967
Ehkäpä topicin aloittaja voisi vaikkapa sairastua syöpään ensi viikolla ja kuolla siihen nuorena. Mutta heyyy.. jatka uskomista. Kyllä se auttaa, niinkuin monia ihmisiä on auttanut tähänkin menneessä.
Oletko kuullut psalmin sanoja
"Anna minulle yhtä monta ilon vuotta
kun oli murheen vuosia"
Miksi ei olisi hyvä olla haavoittunut ja
murrettu Jumalan edessä,
Miksi ei olisi hyvä anoa lohdustusta ja
kaikkia elämän tarpeita mitkä eivät ole
täyttyeet?
Itse ainakin olen kokenut että 'historia
toistaa itseään' voisi koskea myös em.
psalmin kohtaa sikäli että ihminen saa
lopulta saman verran (ellei enempi ) myös
ilon aikaa kun murhettakin,
kyllä meidän on huudettava oikeutta
- Liekö Jobin kirja tullut vielä rakkaksi..?
Mitä se sinun 'tätä elämää' sitten lieneekään?
Mitkä asiat ovat rajoitettuja tai kiellettyjä?
Jos se on joku muu kuin täysi ruumiin /tai sielun tuhoaminen tai haureus
niin liekö tuo sitten tosissan syntiä?
Jumala kuljettaa sielläkin mitä emme
heti pitäisi edes uskovan tienä,
mutta pysy herkkänä omalletunnolle niilläkin
teillä?
Sinä et ole onnellinen koska koet että sinä ja Jumala olette erillisiä. Sinulla voi olla sellainen olo, että Jumala pitää sinua vain riepoteltavana nukkena. Sinussa voi olla iso määrä Herran pelkoa, joka itseasiassa estää sinua kokemasta ja ymmärtämästä Jumalan todellista luontoa.
Ensinnäkin muutama totuus Jumalasta, jotka auttavat tekemään elämästä mielekkään:
-Sinä olet yhtä Jumalan kanssa.
Tämän voi kokea selkeästi hiljentymällä tähän hetkeen ja päästämällä mielen lörpöttelystä irti.
Tällä totuudella on muutamia seurauksia meidän elämäämme: Meidän ei tarvitse pelätä mitään. Olemme itse vastuussa kokemuksistamme. Ulkoisia olosuhteita emme aina voi muuttaa, mutta me voimme muuttaa suhtautumistamme niihin. Kärsimys syntyy siitä kun ajattelee jonkin asian olevan väärin. Silloin mieli pyrkii kieltämään vallitsevat tosiasiat ja se tuntuu pahalta. Asiat on niinkuin ne on. Jos et tykkää nykyisestä kokemuksestasi vaihda se kokemus johonkin toiseen. Sinä olit alunperin vastuussa siitä ensimmäisestäkin kokemuksesta. Tässä aletaan lähestyä elämän todellista hallintaa ja täyden vastuun ottamista itsestä. Tämän opettelu voi viedä aikaa, mutta matka heräämiseen on mukava.
Jumala on kaikki mitä on ja sen luonne on rakkaus:
Tämän voi jälleen kokea intuitiivisesti, mutta ajattelemalla sitä on erittäin vaikea (ellei mahdoton) nähdä.
Ihminen elää kolminaisessa maailmassa. Meillä on hyvä-paha akseli, jolla mieli toimii. Suhteellinen maailma. Jokin kokemus voi olla vain olemassa, koska on kokemus jostain muusta. Et voi kokea punaista, jos ei ole olemassa kuin punaista. Kokemuksien kannalta tämä hyvä-paha -akseli on välttämätön, siihen ei vain saisi unohtua kokonaan. Sitten on kolmion kärki, eli Jumaluus. Tämä tarjoaa löytäjilleen uuden ulottuvuuden elämään. Jumal -taso on absoluuttinen rakkaus ja anteeksianto. Se on elämän ydin. Ne ihmiset jotka päättävät kokea paljon tuota Jumal-tasoa eivät enää sinkoile ympäriinsä kuin sokeat kanat vaan heidän elämäänsä valaisee rauhallisuus. Kun koet tämän tilan voit helposti sanoa: "Kaikki on täydellistä. Mikään ei voi olla koskaan epätäydellisesti". Mielen on mahdoton käsittää moista lausetta, koska se ei voi kokea Jumal -tasoa. Mieli voi vain hammasta purren yrittää kokea niin....mutta siitä ei tule mitään.
Jumalan (tai miksi sitä haluaakin kutsua) kokeminen on A ja O onnelliseen, kärsimysvapaaseen, elämään.
Jos koet että kirkon kahleet estävät sinua, hylkää kirkko. Etsi vastaus muualta. Maailmassa on miljoonia teitä Jumalan luokse. Valitse niistä se, joka sinua puhuttelee. Sanokoot fundamentalistit mitä lystää. He eivät ole Jumalaa kokeneet, ja eivät voi tietää. Annettakoon se anteeksi heille.
siitä lahkosta.menet karkuun kun joku tulee vastaan kadulla(lahkoon kuuluva)kadotustuomio huulillaan.
se ei ole helppoa,mutta kannattaa.
olen sen itse kokenut.
ja nyt on syvä joulurauha sydämessä...
uskon jalokivi pysyy sinun sydämessä.
mutta relaa nyt ja lakkaa vaikka rukoilemasta ja lukemasta Raamattuua.
heittäydy niin pitkäksi aikaa relaamaan kun tarvii.
sinä selviydyt aivopesusta.
niin minäkin selvisin.
Ei se Jumala ole sinua koetellut
ja koettelemuksilla murskannut.
Jumala ei pue hyviä ja täydellisiä
lahjojaan koettelemusten tai vastoin-
käymisten valepukuun.
Älä usko niitä,jotka samaistavat
Jumalan teot sen teoiksi,joka ei
ole tullut muuta kuin varastamaan,
tappamaan ja tuhoamaan.
Vietä muutama hiljainen hetki Sanan
ääressä:Ps.34:12-15 & Sanl.4:20-23.
Unohda tällaiset huuhaa hommat ja elä täysillä
tätä ainutkertaista elämää!!!
Muista, että olet ihminen. Sinun tehtäväsi on täyttää ihmisen paikka tässä maailmassa. Siinä se jumaluus mitä sinun täytyy tavoitella. Ja auttaa muitakin tavoittelemaan. Muu on uskontojen luomaa "krääsää".
Itse olen agnostinen ateisti. En väitä tietäväni, että mitään jumalia ei ole, mutta en myöskään ole sellaisia missään ihmisen mielikuvituksen ulkopuolella havainnut.
Jos joku olento on luonut koko maailmankaikkeuden, hän varmaankin ymmärtää ratkaisuni eikä heitä minua helvettiin koska en "ottanut pelastusta vastaan" juuri tietyn uskonnollisen perinteen muodossa.
Ihmiset ovat erilaisia. Toisille sopii luottaminen ja sitoutuminen korkeampaan voimaan, toiset haluavat olla vapaita löytämään oman totuutensa.
En tiedä, onko kuoleman jälkeen elämää jossain muodossa (sillä tavoin on, että ruumiini atomit jatkavat elämäänsä luonnon kiertokulussa - tuhkana ja lämpöenergiana tai multana). Mutta oleellista on hoitaa asia niin, että on elämää _ennen_ kuolemaa.
Usko voi olla kahle,jos siitä tekee itselleen sellaisen.Mutta se voi olla myös valtava vapaus.
Mikä on se mihin oikeastaan uskot?? Uskotko uskontoon vai Jeesukseen???
Uskon suuri salaisuus on kaiken paradoksisuudessa.Kun luulet uskovasi,et ole uskoa oikeasti nähnytkään..ja kun sen kaiken menetät niin kaiken saat.Vain olemalla poissa,hän voi ola läsnä.
Jumala on niin suuri,ettei häntä pienten ihmisten epäusko hätkäytä..hän tietää minkälaista tekoa me olemme,hän muistaa meidät tomuksi.Minusta se kuulostaa armolliselta.
Koettelemuksia ihmisellä on aina elämässään.Suuria ja pieniä.En usko,että Jumala niitä kenellekään tahtoo,mutta niin vain on että kaikenlaista tapahtuu.Helpommalla hän toisesti olisi voinut minutkin päästää.Mutta onneksi hän käyttää kaiken rikkimenneen uudelleen..nostaa haavoittuneen ja sitoo hänen haavansa.Vain hänen kädellään erämaa voi saada uuden elämän.