Helsinki on täynnä bordellien jälkiä – maalaistyttöjen kehoista taisteltiin heti rautatieasemalla
1800-luvulla säätyläisnaiset eivät liikkuneet ulkona iltaisin ilman miesseuraa
Kun torimyyjät ja kaupunkirouvat siirtyvät illan tullen sisätiloihin, alkaa Helsingissä öinen kuhina. On vuosi 1867, ja pimeässä kadunkulmauksessa hihaan tarttuva nainen on hyvin todennäköisesti prostituoitu.
Helsingissä toimii kymmeniä bordelleja – mitä lähempänä keskustaa, sitä laadukkaampi ja kalliimpi paikka on. Maksullista seksiä löytää helposti myös kadulta tai yleisestä saunasta.
Prostituoidun tunnisti helposti, kertoo prostituution historiaa tutkinut dosentti Antti Häkkinen. Säätyläisnaiset kun eivät liikkuneet lainkaan ulkona iltaisin ilman miesseuraa.
Julkisilla paikoilla notkumista ei myöskään katsottu hyvällä: se oli lailla kiellettyä, ja siitä saattoi joutua vankilaan.
"Siinä oli sellainen koodisto. Julkinen tupakointi, vaatteet, ehostus tai ronski kielenkäyttö olivat sellaisia, joiden perusteella tulkittiin prostituoiduksi", Häkkinen sanoo.
Tunnusmerkkinä käytettiin myös harmaata hartiasaalia.
Perheettömiä, yläluokkaisia miehiä sen sijaan liikkui kaupungilla paljon. Suurta ikäeroa avioparin välillä pidettiin suositeltavana, joten mies saattoi olla perheetön vielä selvästi yli 30-vuotiaana. Ilotaloissa käytiin mieluiten miesporukassa. Siellä tehtiin muutakin kuin pelehdittiin – pelattiin, ryypättiin ja syötiin.
Isolla Roobertinkadulla sijaitseva bordelli oli rikkaiden huvituksia varten. Siellä työskentelivät ruotsalaiset prostituoidut, joita ylimystö piti suomalaisnaisia sivistyneempinä. Suuri sali talon keskellä toimitti ravintolan virkaa.
Merimiehet, sotilaat tai maalta tulleet työmiehet saivat tyytyä kadulla päivystävän prostituoidun eli tarkastusnaisen kanssa vietettyyn hetkeen Tähtitorninmäellä tai tyhjässä raitiovaunussa. Suosittuja paikkoja olivat myös ajurinrattaat, pensaikot, porraskäytävät, kellarit ja ullakot. Varakkaammat käyttivät Kaisaniemen puistoa tai vuokrasivat sängyn parittajan luota. Tavallisen kadulla työskentelevän naisen kertamaksu vastasi kirvesmiehen päivän palkkaa.
Helsinki on saattanut olla kuuluisa prostituutiopalveluistaan, Häkkinen arvelee.
"On viitteitä siitä, että Helsinki on ollut tunnettu tästä Pietariin päin."
Ainakin tarjontaa oli valtavasti. Vuonna 1867 Helsingissä toimi laskelmien mukaan 20 ilotaloa. Helsingin asukasmäärään nähden maksullista seksiä oli tarjolla melkoinen määrä. Joka sadas helsinkiläinen luokiteltiin prostituoiduksi.
"Se oli iso osa huvittelubisnestä ja taloudellisesti erittäin houkuttelevaa."
Toiminta oli laitonta, mutta siihen osallistuivat lähes kaikki miehet yhteiskuntaluokasta riippumatta ja suuri määrä naisia. Salavuoteus eli seksi kahden naimattoman kesken oli laitonta, samoin avioliiton ulkopuolinen seksi eli huorinteko.
"On täysin mahdollista, että parittaja on saanut tuomion tuomarilta, joka on ollut hänen bordellissa asiakkaana. Se oli paitsi kaksinaismoralismia myös täysin mielivaltaista vallankäyttöä, joka rankaisi vain tiettyjä ihmisiä. Useimmiten niitä köyhiä naisia."
Päivälehti (nykyinen HS) kirjoitti 9. lokakuuta 1890 Helsingin Albertinkadulla asuneen "haureutta harjoittaneen" Maria Jemina Kustaantyttären murhasta. Uutisessa kerrottiin myös naisen murhaajasta.
Päivälehti (nykyinen HS) kirjoitti 9. lokakuuta 1890 Helsingin Albertinkadulla asuneen "haureutta harjoittaneen" Maria Jemina Kustaantyttären murhasta. Uutisessa kerrottiin myös naisen murhaajasta.
Yhteiskunta piti tarkkaa kirjaa prostituoiduista. Lisäksi heidän oli käytävä säännöllisissä lääkärintarkastuksissa.
Tällä pyrittiin estämään yhä nopeammin yleistyvät sukupuolitaudit, jotka saattoivat olla tappavia.
"Tarkastukset olivat aika nöyryyttäviä. Jos naisella ei ollut näkyvissä sukupuolitaudin merkkejä, hän sai siniseen vihkoonsa merkinnän 'terve' ja saattoi palata takaisin kadulle tai ilotaloon."
Artikkeliin liittyvät
Aikajana: Bordellien kulta-aika jäi 1800-luvulle 2:00
Prostituutio on yhä leima 2:00
Tarkastukset eivät poistaneet ongelmaa: 1900-luvun alussa sukupuolitauteja todettiin vuosittain yli 1 800 miehellä ja 681 naisella.
Suomalaiset prostituoidut olivat maalta kaupunkiin saapuvia nuoria naisia, jotka eivät löytäneet sopivaa työtä.
Nuorien tietämättömien maalaistyttöjen sieluista ja ruumiista käytiin kilpailua.
"Rautatieasemalla on varmasti ollut jossain vaiheessa parittajia tarkkailemassa tulijoita samaan aikaan Valkonauhaliiton jäsenien kanssa, jotka yrittävät ehtiä hätiin ennen parittajia."
Toisaalta prostituutio ei ollut pelkästään huono vaihtoehto, sillä ei elämä piikanakaan ollut hääppöistä.
"Piikana saattoi joutua myös isännän hyväksikäyttämäksi."
Prostituutiossa oli Häkkisen mukaan parhaimmillaan ylellisyyttä, jos jotenkin onnistui pääsemään yläluokan bordelliin.
"Se elämäntapa oli kuitenkin yläluokan elämäntapa. Siellä samppanja virtasi ja pianomusiikki soi. Verrattuna raskaaseen tehdastyöhön, josta ei makseta juuri mitään, se ei välttäm
1800-luvulla säätyläisnaiset eivät liikkuneet ulkona iltaisin ilman miesseuraa
Kun torimyyjät ja kaupunkirouvat siirtyvät illan tullen sisätiloihin, alkaa Helsingissä öinen kuhina. On vuosi 1867, ja pimeässä kadunkulmauksessa hihaan tarttuva nainen on hyvin todennäköisesti prostituoitu.
Helsingissä toimii kymmeniä bordelleja – mitä lähempänä keskustaa, sitä laadukkaampi ja kalliimpi paikka on. Maksullista seksiä löytää helposti myös kadulta tai yleisestä saunasta.
Prostituoidun tunnisti helposti, kertoo prostituution historiaa tutkinut dosentti Antti Häkkinen. Säätyläisnaiset kun eivät liikkuneet lainkaan ulkona iltaisin ilman miesseuraa.
Julkisilla paikoilla notkumista ei myöskään katsottu hyvällä: se oli lailla kiellettyä, ja siitä saattoi joutua vankilaan.
"Siinä oli sellainen koodisto. Julkinen tupakointi, vaatteet, ehostus tai ronski kielenkäyttö olivat sellaisia, joiden perusteella tulkittiin prostituoiduksi", Häkkinen sanoo.
Tunnusmerkkinä käytettiin myös harmaata hartiasaalia.
Perheettömiä, yläluokkaisia miehiä sen sijaan liikkui kaupungilla paljon. Suurta ikäeroa avioparin välillä pidettiin suositeltavana, joten mies saattoi olla perheetön vielä selvästi yli 30-vuotiaana. Ilotaloissa käytiin mieluiten miesporukassa. Siellä tehtiin muutakin kuin pelehdittiin – pelattiin, ryypättiin ja syötiin.
Isolla Roobertinkadulla sijaitseva bordelli oli rikkaiden huvituksia varten. Siellä työskentelivät ruotsalaiset prostituoidut, joita ylimystö piti suomalaisnaisia sivistyneempinä. Suuri sali talon keskellä toimitti ravintolan virkaa.
Merimiehet, sotilaat tai maalta tulleet työmiehet saivat tyytyä kadulla päivystävän prostituoidun eli tarkastusnaisen kanssa vietettyyn hetkeen Tähtitorninmäellä tai tyhjässä raitiovaunussa. Suosittuja paikkoja olivat myös ajurinrattaat, pensaikot, porraskäytävät, kellarit ja ullakot. Varakkaammat käyttivät Kaisaniemen puistoa tai vuokrasivat sängyn parittajan luota. Tavallisen kadulla työskentelevän naisen kertamaksu vastasi kirvesmiehen päivän palkkaa.
Helsinki on saattanut olla kuuluisa prostituutiopalveluistaan, Häkkinen arvelee.
"On viitteitä siitä, että Helsinki on ollut tunnettu tästä Pietariin päin."
Ainakin tarjontaa oli valtavasti. Vuonna 1867 Helsingissä toimi laskelmien mukaan 20 ilotaloa. Helsingin asukasmäärään nähden maksullista seksiä oli tarjolla melkoinen määrä. Joka sadas helsinkiläinen luokiteltiin prostituoiduksi.
"Se oli iso osa huvittelubisnestä ja taloudellisesti erittäin houkuttelevaa."
Toiminta oli laitonta, mutta siihen osallistuivat lähes kaikki miehet yhteiskuntaluokasta riippumatta ja suuri määrä naisia. Salavuoteus eli seksi kahden naimattoman kesken oli laitonta, samoin avioliiton ulkopuolinen seksi eli huorinteko.
"On täysin mahdollista, että parittaja on saanut tuomion tuomarilta, joka on ollut hänen bordellissa asiakkaana. Se oli paitsi kaksinaismoralismia myös täysin mielivaltaista vallankäyttöä, joka rankaisi vain tiettyjä ihmisiä. Useimmiten niitä köyhiä naisia."
Päivälehti (nykyinen HS) kirjoitti 9. lokakuuta 1890 Helsingin Albertinkadulla asuneen "haureutta harjoittaneen" Maria Jemina Kustaantyttären murhasta. Uutisessa kerrottiin myös naisen murhaajasta.
Päivälehti (nykyinen HS) kirjoitti 9. lokakuuta 1890 Helsingin Albertinkadulla asuneen "haureutta harjoittaneen" Maria Jemina Kustaantyttären murhasta. Uutisessa kerrottiin myös naisen murhaajasta.
Yhteiskunta piti tarkkaa kirjaa prostituoiduista. Lisäksi heidän oli käytävä säännöllisissä lääkärintarkastuksissa.
Tällä pyrittiin estämään yhä nopeammin yleistyvät sukupuolitaudit, jotka saattoivat olla tappavia.
"Tarkastukset olivat aika nöyryyttäviä. Jos naisella ei ollut näkyvissä sukupuolitaudin merkkejä, hän sai siniseen vihkoonsa merkinnän 'terve' ja saattoi palata takaisin kadulle tai ilotaloon."
Artikkeliin liittyvät
Aikajana: Bordellien kulta-aika jäi 1800-luvulle 2:00
Prostituutio on yhä leima 2:00
Tarkastukset eivät poistaneet ongelmaa: 1900-luvun alussa sukupuolitauteja todettiin vuosittain yli 1 800 miehellä ja 681 naisella.
Suomalaiset prostituoidut olivat maalta kaupunkiin saapuvia nuoria naisia, jotka eivät löytäneet sopivaa työtä.
Nuorien tietämättömien maalaistyttöjen sieluista ja ruumiista käytiin kilpailua.
"Rautatieasemalla on varmasti ollut jossain vaiheessa parittajia tarkkailemassa tulijoita samaan aikaan Valkonauhaliiton jäsenien kanssa, jotka yrittävät ehtiä hätiin ennen parittajia."
Toisaalta prostituutio ei ollut pelkästään huono vaihtoehto, sillä ei elämä piikanakaan ollut hääppöistä.
"Piikana saattoi joutua myös isännän hyväksikäyttämäksi."
Prostituutiossa oli Häkkisen mukaan parhaimmillaan ylellisyyttä, jos jotenkin onnistui pääsemään yläluokan bordelliin.
"Se elämäntapa oli kuitenkin yläluokan elämäntapa. Siellä samppanja virtasi ja pianomusiikki soi. Verrattuna raskaaseen tehdastyöhön, josta ei makseta juuri mitään, se ei välttäm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.