Lokakuun 6 pnä

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Room. 8:33.

Jumalan valittuja ovat ne, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa ,joihin Jumala mielistyi ja jotka hän on valinnut meidät ennen maailman perustamista. Ne ovat niitä, hän myös on ajoissa ottanut maailmasta lapsikseen ja perillisikseen, josta Herra sanoi: »Minä olen valinnut teidät maailmasta.»Tämä on »valittu» sanan tosi ja terveellinen merkitys, joka myös on Jumalan sanan mukainen sekä lohduttaa ja herättää jumalanpelkoa.

Jos taas minä kääntäisin ajatukseni Jumalan salattuun edeltä näkemiseen ja ajattelisin hänen nähneen, että minä pysyn uskossa loppuun asti, tai myös, etten minä pysyisi niin olisi se kristityille sopimatonta kevytmielisyyttä pyhien ja vakavien kysymysten käsittelemisessä. Se olisi lohdutuksensa tai rauhattomuutensa perustamista löyhiin ajatuksiin ja kuvitteluihin.

Ainoa varma asia on, että niin kauan kuin emme tietoisesti tee syntiä tai luovu, vaan pelkäämme kadottavamme Kristuksen, ei mikään voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan, ja niin me joka hetki olemme Jumalan valittuja. Niin kuin Pietari sanoo: »Te olette valittu suku», niin apostolikin tässä kuvaa uskollisia Jumalan valittuina, mutta esittää kuitenkin toisen ja erikoisen lohdutuksen aiheen, ettei kukaan voi syyttää heitä, nimittäin tämän: »Jumala on se, joka vanhurskauttaa.» Siitä me huomaamme, ettei hän tässä kysymyksessä perusta lohdutustamme Jumalan edeltä näkemiseen, joka aina on meiltä salattu. Mutta »syyttämistä» vastaa »vanhurskauttaa» kokonaan vastakkaisena. Kun Jumala vanhurskauttaa, ei mikään syytös ole voimassa. Tämä on apostolin meille antama lohdutus.

Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Jumala on ainoa tuomari. Jumalaa me olemme synneillämme loukanneet, kuten Daavid sanoo: »Sinua ainoata vastaan olen minä syntiä tehnyt.» Kun nyt Jumala vanhurskauttaa, kuka voi syyttää? Mitä silloin merkitsevät sydämen tai omantunnon syytökset? Monet eivät huomaa sitä erinomaisen suurta lohdutusta, joka piilee siinä, että vaikka Jumala on ainoa pelättävämme, hän itse kuitenkin vanhurskauttaa meidät. Jumala itse puolustaa meitä. Jumala itse ottaa meidän asiamme sydämelleen. Jumala itse käyttää niin monia sanoja vakuuttaakseen meille armonsa kestävyydestä.

Ajattele, että Herralla Jumalalla iankaikkisuudesta asti on ollut tämä aikomus ja että hän maailman alusta on julistanut, että hän itse tahtoo auttaa meitä synneistämme ja ajan täytyttyä lähettänyt ainoan Poikansa täyttämään kaikki, mitä laki ei voinut saada aikaan, jonka tähden hän myös vanhurskauttaa kaikki, jotka uskovat häneen.

Miten siis synnit voisivat Jumalan edessä tulla kadotukseksemme? Silloinhan Jumala itse olisi ollut hyväksymättä oman, iankaikkisen päätöksensä ja oman kalleimman työnsä. Älkäämme koskaan unohtako, että vanhurskauttamisemme on Jumalan oma, vapaa työ, niin kuin apostoli sanoo: »Hän on ottanut meidät lapsiksensa oman tahtonsa mielisuosion mukaan.» Niin sanoo myös Herra Jumala itse: Minä, minä pyyhin ylitsekäymiseni pois itseni tähden.

Ei kukaan muu kuin Jumala yksin voi vanhurskauttaa syntistä ja vapauttaa häntä velastansa. Jumala yksin vanhurskauttaa. Kuinka mikään syytös voisi olla voimassa niitä vastaan, jotka Jumala vanhurskauttaa? Apostoli puhuu tässä yhtä lohduttavalla tavalla ja uhmaavalla äänensävyllä kuin Kristus vertauksessaan viinitarhan työmiehistä, jossa isäntä sanoo: Enkö saa tehdä omallani mitä tahdon? Vai onko silmäsi paha, sen takia että minä olen hyvä. Niin tahtoo myös apostoli sanoa: Jumalan oma vapaa asia on vanhurskauttaa kenet hän tahtoo.
Jatkuu...