Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet. Ef. 6:16.
Muinaisten sotilaiden asevarustuksiin kuului vasemmassa kädessä kannettava kilpi, joka suojasi koko ruumista nuolia ja keihäitä vastaan, sillä kilpi saattoi suojata soturia taistelussa. Sellainen on myös uskon kilpi - usko, joka ottaa Kristuksen ja hänen sanansa suojakseen kaikkia saatanan hyökkäyksiä vastaan, niin, usko asettaa itse Jumalan Pojan eteensä ja käy suojaan hänen turviinsa. Tämä usko on sellainen kilpi, joka suojaa koko meidän olemustamme, kuinka monta pahaa vikaa ja syntiä meillä sitten lieneekin.
Kuka tahansa lienetkin, lukijani, joka tahdot olla kristitty, kätke tämä opetus sydämeesi. Ole ainakin siitä vakuutettu, että kuinka tosi Jumalan työ meissä onkin ja kuinka vakavasti pukeudummekin kaikkiin Jumalan sota-aseisiin, tulemme kuitenkin aina tuntemaan ja näkemään meissä paljon enemmän syntiä ja uskottomuutta kuin hurskautta ja jumalisuutta, mikäli emme ole peräti itserakkaita ja nukkuvia. Niin on kaikessa, mitä meissä on Aadamin jätettä, loppumaton turmelus, niin että meidän lopuksi on tultava autuaiksi aivan yhtä ansiottomina kuin maantierosvo, joka tulee rosvoretkiltänsä suoraan Jeesuksen luo.
Tosin me työskentelemme, saarnaamme, kehotamme, rankaisemme, varoitamme, rukoilemme, että kristittyjen koko olemus pyhittyisi ja että kaikki vilpittömät sielut polvistuisivat lakkaamatta armoistuimen eteen päästäksensä pahasta vapaiksi. Mutta tila ei koskaan täällä maan päällä muutu muuksi kuin että monet puutteet vielä ovat jäljellä, että liha on täynnä pahuutta ja syntiä, jotka ikävä kyllä ilmenevät tekoina, ja että kaikki Hengen työ, usko, rakkaus, rukous on vielä saastaista ja sekoittunut astian lialla. Siksi meidän lopultakin on pyydettävä ansaitsematonta armoa, niin kuin muutkin suuret syntiset, tai sitä, että Kristus ansiollansa peittäisi, suojaisi ja puolustaisi meitä, muuten me olemme kadotettuja, silloinkin kun olemme parhaiten eläneet.
Siis meidän on aina ennen kaikkea pidettävä korkeana, suurena ja järkähtämättömänä sitä, että me tulemme autuaiksi ainoastaan Kristuksen tähden ja että meidän on aina asetettava Kristuksen vanhurskaus puolustukseksemme Jumalan edessä. Sillä ei edes usko meissä olevana hyveenä voi varjella meitä vihasta, vaan uskon esine, Kristus kuuliaisuudellaan ja verisellä kuolemallaan meidän puolestamme on se kilpi, jota vastaan kaikki saatanan palavat nuolet pysähtyvät ja sammuvat.
jatkuu
Muinaisten sotilaiden asevarustuksiin kuului vasemmassa kädessä kannettava kilpi, joka suojasi koko ruumista nuolia ja keihäitä vastaan, sillä kilpi saattoi suojata soturia taistelussa. Sellainen on myös uskon kilpi - usko, joka ottaa Kristuksen ja hänen sanansa suojakseen kaikkia saatanan hyökkäyksiä vastaan, niin, usko asettaa itse Jumalan Pojan eteensä ja käy suojaan hänen turviinsa. Tämä usko on sellainen kilpi, joka suojaa koko meidän olemustamme, kuinka monta pahaa vikaa ja syntiä meillä sitten lieneekin.
Kuka tahansa lienetkin, lukijani, joka tahdot olla kristitty, kätke tämä opetus sydämeesi. Ole ainakin siitä vakuutettu, että kuinka tosi Jumalan työ meissä onkin ja kuinka vakavasti pukeudummekin kaikkiin Jumalan sota-aseisiin, tulemme kuitenkin aina tuntemaan ja näkemään meissä paljon enemmän syntiä ja uskottomuutta kuin hurskautta ja jumalisuutta, mikäli emme ole peräti itserakkaita ja nukkuvia. Niin on kaikessa, mitä meissä on Aadamin jätettä, loppumaton turmelus, niin että meidän lopuksi on tultava autuaiksi aivan yhtä ansiottomina kuin maantierosvo, joka tulee rosvoretkiltänsä suoraan Jeesuksen luo.
Tosin me työskentelemme, saarnaamme, kehotamme, rankaisemme, varoitamme, rukoilemme, että kristittyjen koko olemus pyhittyisi ja että kaikki vilpittömät sielut polvistuisivat lakkaamatta armoistuimen eteen päästäksensä pahasta vapaiksi. Mutta tila ei koskaan täällä maan päällä muutu muuksi kuin että monet puutteet vielä ovat jäljellä, että liha on täynnä pahuutta ja syntiä, jotka ikävä kyllä ilmenevät tekoina, ja että kaikki Hengen työ, usko, rakkaus, rukous on vielä saastaista ja sekoittunut astian lialla. Siksi meidän lopultakin on pyydettävä ansaitsematonta armoa, niin kuin muutkin suuret syntiset, tai sitä, että Kristus ansiollansa peittäisi, suojaisi ja puolustaisi meitä, muuten me olemme kadotettuja, silloinkin kun olemme parhaiten eläneet.
Siis meidän on aina ennen kaikkea pidettävä korkeana, suurena ja järkähtämättömänä sitä, että me tulemme autuaiksi ainoastaan Kristuksen tähden ja että meidän on aina asetettava Kristuksen vanhurskaus puolustukseksemme Jumalan edessä. Sillä ei edes usko meissä olevana hyveenä voi varjella meitä vihasta, vaan uskon esine, Kristus kuuliaisuudellaan ja verisellä kuolemallaan meidän puolestamme on se kilpi, jota vastaan kaikki saatanan palavat nuolet pysähtyvät ja sammuvat.
jatkuu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totuttautukoon siis jokainen kristitty kaikissa tapauksissa hyvin käyttämään uskon kilpeä siten, että kun Jumala varoittaa, käskee tai kieltää jotakin, sinä kuuliaisimmin kunnioitat kaikkea sitä ja pyydät häneltä armoa voidaksesi toimia sen mukaan. Mutta niin pian kuin sinä taas näet oman suuren puutteesi ja huonoutesi ja sen, ettet ole täyttänyt tai voi täyttää, mitä Jumala on käskenyt, anna sen asian olla eri asiana, tietäen olevasi suojassa vihalta yksin Kristuksen ruumiin tähden, Kristuksessa oleva armoliitto on sellaisenaan eri asia, joka pysyy iankaikkisesti, olipa meidän kuuliaisuutemme ja hurskautemme parempaa tai huonompaa, niin kauan kuin me vain pysymme armoistuimen luona.
Kristittyjen hurskaudessa ja vaelluksessa on lukemattomia eri asteita, mutta autuus on yksin siinä, että me olemme Kristuksessa uskon kautta, niin kuin Johannes sanoo: »Jolla Poika on, hänellä on elämä.» Sen takia, mitä sinulta puuttuneekin, sano ainoastaan: Jumala antakoon minulle anteeksi ja auttakoon minua, kurjaa syntistä. On surkeata, on kauheata, että minä vielä olen näin viheliäinen, mutta Jumala, iankaikkinen Kuningas, olkoon iäisesti kiitetty ja ylistetty, että minulla kuitenkin on toinen, joka hänen edessään on minun vanhurskauteni. Sinä ilkeä saatana, joka olet täyttänyt minun koko olemukseni niin paljolla pahalla, sillä sinä nyt tahdot minut kuoliaaksi säikähdyttää ja kokonaan tuomita minut kadotukseen.
Mutta sen estää toinen, jonka nimi on Jeesus Kristus. Hän on minun iäinen ja uskollinen Vapahtajani, sekä minun täydellinen ja riittävä vanhurskauteni. Jollei hän ole sitä, niin olen minä ja joka ainoa kristitty iankaikkisesti kadotettu. Olet oikeassa siinä, etten ole totuudella vyötetty niin kuin pitäisi, ikävä kyllä on sydämessäni vielä paljon petollisuutta. Mutta minä tunnen miehen, jonka kylki puhkaistiin keihäällä - hänen rinnassaan yksin on sydän, joka on täynnä totuutta. Se kylki on minun kilpeni sinun palavia nuoliasi vastaan.
On totta ja on surkeata, että minun tekoni ja minun vaellukseni vielä ovat niin kelvottomia ja vakiintumattomia. Mutta olen nähnyt miehen, jonka kädet ja jalat ovat lävistetyt - hänen käsissään ovat minun hyvät tekoni. hänen jaloissaan minun hyvä vaellukseni. Jolleivät Kristuksen teot ole minun, olen minä iankaikkisesti kadotettu. On totta ja se on minun jokapäiväinen vaivani, että minulla vielä on niin paljon pahoja ajatuksia. Mutta minä olen nähnyt pyhän orjantappuraisen pään, - siinä päässä ovat minun hyvät ajatukseni.
Minä toivoisin sydämestäni, että oma kristillisyyteni olisi täydellistä, sitä olen kaikkein eniten rukoillut. Mutta jos on autuudestani kysymys, silloin sanon: En välitä mistään muusta vanhurskaudesta kuin Herrani Kristuksen. Jollei minun kristillisyyteni kestä koetusta, kestää Herrani Kristus. Siksi hän onkin minulle rakas, kallis ja välttämätön. Katso, niin me voimme vain tällä kilvellä vastustaa ja sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.
Amen.