Ottakaa vastaan pelastuksen kypärä. Ef. 6:17.
Rinnakkaiskohdasta 1 Tess. 5:8:sta näemme mitä pelastuksen kypärä on. »Olkoon kypäränämme pelastuksen toivo.» Kypäränämme on siis pelastuksen toivo, varma ja elävä iankaikkisen autuuden toivo. Kypärä eli sotalakki oli entisajan sotilaitten metallinen päähine, joka niin muodoin suojasi sangen tärkeätä ruumiinosaa. Yksi ainoa miekan isku päähän saattoi aiheuttaa kuoleman tai tehdä sotilaan kykenemättömäksi jatkamaan taistelua.
Yhtä tärkeä on myös hengellinen kypärämme. Ota pois autuuden toivo, niin kaikki hengellinen voima on poissa. Silloin Jumalan sanalla ei ole mitään merkitystä, ihminen näkee nyt vain sen mikä silmäin edessä on, eikä enää kelpaa työhön eikä jaksa kärsiä. Mutta samoin kuin metallisuojus sotilaan päässä vaikutti, että sotilas kaksinkertaisella rohkeudella syöksyi taisteluun pelkäämättä miekan iskuja. Samoin vaikuttaa luja ja elävä pelastuksen toivo, ettei niin paljon välitetä siitä, mikä saattaa kohdata meitä täällä ajassa. Me vain yksinkertaisesti etsimme Herran mielisuosiota, koska me tiedämme, että taistelun päätyttyä odottavat meitä niin ihanat asiat, että kaikki kärsimykset niiden rinnalla ovat tyhjänarvoiset.
Jotta pelastuksen toivo voisi meille tulla sellaiseksi kypäräksi ja voimaksi taistelussa, vaaditaan siihen muutakin kuin sanoja ja kauniita ajatuksia. Siihen tarvitaan syvää tutkistelua ja todellista uskoa. Niin kauan kuin aurinko vielä paistaa, ja kaikki käy hyvin ja onnistuu, silloin on helppo puhua ja laulaa taivaankin autuudesta, mutta samalla kaikkein vähimmin tarvitaan sitä lohdutusta.
Mutta valmistaudu siihen, että tulevat toiset ajat, nim. pahat, pimeät päivät, jolloin koko maailma tulee sinulle ahtaaksi, jolloin sydämesi on särkymäisillään sanomattomista tuskista, niin että tahtoisit »kaivaa kuoleman esiin sen salatuista kammioista», kun koko elämäsi onni on tuhottu etkä soisi eläväsikään.
Tutki siis tarkoin tätä kohtaa. Tutki vakavasti, onko meillä mitään todellista ja varmaa toivon perustusta. Rukoile Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, että saisit sen syvästi sisimpääsi kirjoitetuksi, niin että se tulee koko elämäsi johtavaksi pääajatukseksi. Varma ja luja autuuden toivo antaa sieluusi oikean elämän viisauden kaikissa elämäntilanteissa, horjumattoman lohdutuksen kaikissa murheissa, jumalallisen rauhan ja voiman kaikissa taisteluissa ja koetuksissa.
Mutta tätä ei kuka tahansa käsitä. Se ei voi maistua muulta kuin haalealta vedeltä niitten suussa, jotka tahtovat saada kaiken hyvänsä täällä, ja jotka ovat tämän maailman lapsia. »Taivas! - mitä? - taivas? Ei, puhukaa meille jotakin terveydestä ja maallisesta ilosta!», näin he sanovat. »Puhukaa meille jotakin ruuasta, vaatteista, kunniasta, huveista. Taivas - taivas, se kai tulee aikanaan. Sitä me emme nyt tarvitse.»
Mutta niittenkin joukossa, jotka ovat alkaneet etsiä sitä, mikä ylhäällä on, ja jotka ovat Jumalan liitossa, on monta, jotka eivät vielä ollenkaan tunne autuuden toivon arvoa ja voimaa. Tällaisia ovat ne, jotka eivät vielä ole itsestään kuolleita, maalliseen elämään nähden pettyneitä, haavoittuneita, masentuneita ja väsyneitä, vaan joilla vielä on kaikkinaisia kauniita suunnitelmia ja toiveita tähän elämään nähden.
Mutta valmistaudu siihen, että mikäli tahdot tulla valmistetuksi taivasta varten, tulee toisia aikoja, jolloin sinä et koko Raamatusta löydä suloisempia sanoja kuin ne, jotka käsittelevät autuasta lähtöä.
Niin totta kuin olet Kristuksen oma, on sinun vanha ihmisesi oltava ristiinnaulittu himoinensa ja haluinensa. Ja ristiinnaulittu elämä on tuskallista, kituvaa elämää, yhtämittaista kuolemaa. Mitä iloa voidaan valmistaa sille, joka riippuu ristillä? Niin, ehkä hän Jumalan armosta voi nauttia hetkellistä lievitystä ja lepoa kuten silloin, kun enkeli lähetettiin Getsemaneen vahvistamaan Jeesusta.
Jatkuu...
Rinnakkaiskohdasta 1 Tess. 5:8:sta näemme mitä pelastuksen kypärä on. »Olkoon kypäränämme pelastuksen toivo.» Kypäränämme on siis pelastuksen toivo, varma ja elävä iankaikkisen autuuden toivo. Kypärä eli sotalakki oli entisajan sotilaitten metallinen päähine, joka niin muodoin suojasi sangen tärkeätä ruumiinosaa. Yksi ainoa miekan isku päähän saattoi aiheuttaa kuoleman tai tehdä sotilaan kykenemättömäksi jatkamaan taistelua.
Yhtä tärkeä on myös hengellinen kypärämme. Ota pois autuuden toivo, niin kaikki hengellinen voima on poissa. Silloin Jumalan sanalla ei ole mitään merkitystä, ihminen näkee nyt vain sen mikä silmäin edessä on, eikä enää kelpaa työhön eikä jaksa kärsiä. Mutta samoin kuin metallisuojus sotilaan päässä vaikutti, että sotilas kaksinkertaisella rohkeudella syöksyi taisteluun pelkäämättä miekan iskuja. Samoin vaikuttaa luja ja elävä pelastuksen toivo, ettei niin paljon välitetä siitä, mikä saattaa kohdata meitä täällä ajassa. Me vain yksinkertaisesti etsimme Herran mielisuosiota, koska me tiedämme, että taistelun päätyttyä odottavat meitä niin ihanat asiat, että kaikki kärsimykset niiden rinnalla ovat tyhjänarvoiset.
Jotta pelastuksen toivo voisi meille tulla sellaiseksi kypäräksi ja voimaksi taistelussa, vaaditaan siihen muutakin kuin sanoja ja kauniita ajatuksia. Siihen tarvitaan syvää tutkistelua ja todellista uskoa. Niin kauan kuin aurinko vielä paistaa, ja kaikki käy hyvin ja onnistuu, silloin on helppo puhua ja laulaa taivaankin autuudesta, mutta samalla kaikkein vähimmin tarvitaan sitä lohdutusta.
Mutta valmistaudu siihen, että tulevat toiset ajat, nim. pahat, pimeät päivät, jolloin koko maailma tulee sinulle ahtaaksi, jolloin sydämesi on särkymäisillään sanomattomista tuskista, niin että tahtoisit »kaivaa kuoleman esiin sen salatuista kammioista», kun koko elämäsi onni on tuhottu etkä soisi eläväsikään.
Tutki siis tarkoin tätä kohtaa. Tutki vakavasti, onko meillä mitään todellista ja varmaa toivon perustusta. Rukoile Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, että saisit sen syvästi sisimpääsi kirjoitetuksi, niin että se tulee koko elämäsi johtavaksi pääajatukseksi. Varma ja luja autuuden toivo antaa sieluusi oikean elämän viisauden kaikissa elämäntilanteissa, horjumattoman lohdutuksen kaikissa murheissa, jumalallisen rauhan ja voiman kaikissa taisteluissa ja koetuksissa.
Mutta tätä ei kuka tahansa käsitä. Se ei voi maistua muulta kuin haalealta vedeltä niitten suussa, jotka tahtovat saada kaiken hyvänsä täällä, ja jotka ovat tämän maailman lapsia. »Taivas! - mitä? - taivas? Ei, puhukaa meille jotakin terveydestä ja maallisesta ilosta!», näin he sanovat. »Puhukaa meille jotakin ruuasta, vaatteista, kunniasta, huveista. Taivas - taivas, se kai tulee aikanaan. Sitä me emme nyt tarvitse.»
Mutta niittenkin joukossa, jotka ovat alkaneet etsiä sitä, mikä ylhäällä on, ja jotka ovat Jumalan liitossa, on monta, jotka eivät vielä ollenkaan tunne autuuden toivon arvoa ja voimaa. Tällaisia ovat ne, jotka eivät vielä ole itsestään kuolleita, maalliseen elämään nähden pettyneitä, haavoittuneita, masentuneita ja väsyneitä, vaan joilla vielä on kaikkinaisia kauniita suunnitelmia ja toiveita tähän elämään nähden.
Mutta valmistaudu siihen, että mikäli tahdot tulla valmistetuksi taivasta varten, tulee toisia aikoja, jolloin sinä et koko Raamatusta löydä suloisempia sanoja kuin ne, jotka käsittelevät autuasta lähtöä.
Niin totta kuin olet Kristuksen oma, on sinun vanha ihmisesi oltava ristiinnaulittu himoinensa ja haluinensa. Ja ristiinnaulittu elämä on tuskallista, kituvaa elämää, yhtämittaista kuolemaa. Mitä iloa voidaan valmistaa sille, joka riippuu ristillä? Niin, ehkä hän Jumalan armosta voi nauttia hetkellistä lievitystä ja lepoa kuten silloin, kun enkeli lähetettiin Getsemaneen vahvistamaan Jeesusta.
Jatkuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta tämän lievityksen lopettavat pian jotkut uudet iskut, särky, kärsimys, kyyneleet ja huudot. Mitä kauemmin me kristittyinä elämme, sitä todemmiksi toteamme apostolin sanat: »Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.» Kuta kauemmin elämme sitä paremmin käsitämme vanhan Raamatun sanat koko tästä elämästä: »Kun se paras on ollut, on se tuska ja vaiva ollut.»
Ihmiselämä on surkea asia äidin kohdusta alkaen hautaan asti. Täällä on aina surua, pelkoa, odotusta ja viimein kuolema. Se saavuttaa sen, jolla on paljon kunniaa yhtä hyvin kuin sen, joka on halvin maan päällä. Täällä on aina vihaa, kiivautta, vaivaa, rauhattomuutta ja kuolonvaaraa.
Autuuden toivoasi vahvistaa siis suuresti se, kun hyvin mietit, että ihmisen syvä, sanomaton autuuden kaipuu ei koskaan voi täällä maan päällä tulla tyydytetyksi, että koko tämä elämä on vain suurta petosta. Kun Israelin rikkain ja onnellisin kuningas pitkän ja ihanan elämänsä aikana lakkaamatta oli etsinyt onnea kaikesta, mitä maan päällä saattoi olla, tuli hän lopulta siihen masentavaan kokemukseen, että kaikki oli petosta, kaikki turhuutta.
Maailma ei voi tehdä kuolematonta sielua onnelliseksi. Se, joka saa eniten sen onnea ja iloa, saa aina myös sydämen, joka ei voi nauttia siitä. Ja päälle päätteeksi tulee vielä surullinen ajatus, että kaikki on pian lopussa.
576
324324
65454