Kunnat syytävät avokätisesti 3 vuotta kotouttamistukea ( käytännössä toimeentulotukea) pakolaisille, joka ei rasita kunnan omaa budjettia. Koska kunnissa tiedetään toiminnantasolle asti että valtio maksaa viulut kunnalle ( kunta ei ymmärrä yhtälöä että valtionvelkakin on yhteinen taakka), toiminnassa se aiheuttaa ns. helpoutta jakaa rahaa yli perusnormien mitä erilaisimpiin tarpeisiin ja ylimääräisiin hankintoihin joita pakolaiset keksivät. Pakolaiset myös tiedottavat ystäviään näistä jotta kaveri osaa myös vaatia. Tämä sisäpiirin tietoa eikä väritettyä lainkaan. Asioiden käsittely myös maahanmuuton toimistossa pysyy tuon toimintakulttuurin vuoksi asiallisen sujuvana, koska ei tarvitse väitellä eikä perustella vaikeasti kielteisiä päätöksiä ( tilanteeseen tarvitaan usein tulkkikin tilattuna).
Näin pakolaisille todellisuudessa maksetut vuosittaiset menot ovat julkisuudessa esitettyä paljon suuremmat ( tästä ollut lastenvaunu kohuja julkisuudessa Espoon osalta jo jokunen vuosi sittenkin ja toki paljon muutakin totuuksien kertomisia, jotka systemaattisesti pyritty tukahduttaa) kuin julkaistut luvut jotka laskettu oletusnormista ( esitetty 15000€ taksa). Pakolaisille ei edes myönnetä, kuten tavallisessa toimeentulotuessa täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea, vaan kaikki tuollainen normaalisti eroteltava erityisharkintaa perustuva avustaminen sokeasti uppoaan yhteen ja samaa kotouttamisturvaan. Tuollaista maksamisen perusteiden seurantaa ei Valtio ja Ely- keskus edellytä. On täysin loogista ymmärtää miksi tilaane ruokkii avokätisyyteen.
Huomioitavaa tässä kustannusyhtälössä on vielä se että pakolaisten, usein valtavan kalliita eriyissairaanhoitoa tai vammaisuutta, terapiakustannuksia traumoista jne, tai Suomessa havaittuja lastensuojelun suuria kustannuksia ei tässä ole mukana. Jostain käsittämättömästä syystä tuo jätetään kertomatta. Näihin, pakolaiskohtaisesti henkilötasolle menevät erityiskorvaukset korvataan 10 vuotta! Toki esim. Pakolaislapsi jäädessään lastensuojelun piiriin 18 v asti 3 vuotta lakisääteistä jälkihuoltoa päälle, aiheuttaa vuositasolla sijoituksineen per henkilö yhteiskunnalle n. 75 000€ ( jopa enemmänkin, tuo keskimäärä arvio. Pakolaislapsen kustannukset voivat lastensuojelussa olla merkittävästi kalliimpia eri tukimuodoista johtuen kun kantasuomalaisen, halvempi se ei ole).
Kun pakolaiset lopulta 3 vuoden peruskotouttamisen jälkeen palaavat normaalisosiaalityön piiriin, on usein tottuminen perusnormiin hankalaa ja aiheuttaa asioinnin osalta ongelmia, joka asioinnin näkökulmasta asettaa tomintaa haasteita ja hidastusta byrokratiaan. Tämä siksi että linjaukset ovat vasta silloin suurin piirtein samat kuin tavallisella kantasuomalaisella ( ja kunta ymmärtää että meno rasittaa kunnan omaa budjettia koska valtio ei tuota tukea enää korvaa). Tätä kulttuurishokkia toki osittain pyritään tasoittamaan myöntämällä täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea heille hieman löysemmin perustein, koska perusteena voidaan käyttää luonnollisin syin inhimillisesti ottaen toimeentulotukilain yksilökohtaista tarveharkinnan mahdollisuutta.
Eli tässä vain esimerkki miten eräästä yhteiskunnan toimialasta syntyy kustannustekijöitä, joiden todellinen määrä on julkisuustemppujen osalta paljon esitettyä valtavammat. Kun mukaan lasketaan toisten viranomaistahojen kautta tulevat kuluerät ( perusterveydenhuolto, opetustoimi, työvoimahallinto ja esim. Poliisi ja oikeustoimi), saadaan näppituntuma varmasti haarukoitu millä tasolla ja resursseilla pelataan.
Lopuksi voisi vielä lisätä että koko paisunut pakolaistoimintaa pyörittävä Maahanmuuttovirasto on itsessään jo suuri ja kasvava kulun tuottaja, sekä se että palautettava ns. Virallisesti "Turhaksi" todettu turvapaikanhakijan palauttaminen on aina kallista lystiä.
Näin pakolaisille todellisuudessa maksetut vuosittaiset menot ovat julkisuudessa esitettyä paljon suuremmat ( tästä ollut lastenvaunu kohuja julkisuudessa Espoon osalta jo jokunen vuosi sittenkin ja toki paljon muutakin totuuksien kertomisia, jotka systemaattisesti pyritty tukahduttaa) kuin julkaistut luvut jotka laskettu oletusnormista ( esitetty 15000€ taksa). Pakolaisille ei edes myönnetä, kuten tavallisessa toimeentulotuessa täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea, vaan kaikki tuollainen normaalisti eroteltava erityisharkintaa perustuva avustaminen sokeasti uppoaan yhteen ja samaa kotouttamisturvaan. Tuollaista maksamisen perusteiden seurantaa ei Valtio ja Ely- keskus edellytä. On täysin loogista ymmärtää miksi tilaane ruokkii avokätisyyteen.
Huomioitavaa tässä kustannusyhtälössä on vielä se että pakolaisten, usein valtavan kalliita eriyissairaanhoitoa tai vammaisuutta, terapiakustannuksia traumoista jne, tai Suomessa havaittuja lastensuojelun suuria kustannuksia ei tässä ole mukana. Jostain käsittämättömästä syystä tuo jätetään kertomatta. Näihin, pakolaiskohtaisesti henkilötasolle menevät erityiskorvaukset korvataan 10 vuotta! Toki esim. Pakolaislapsi jäädessään lastensuojelun piiriin 18 v asti 3 vuotta lakisääteistä jälkihuoltoa päälle, aiheuttaa vuositasolla sijoituksineen per henkilö yhteiskunnalle n. 75 000€ ( jopa enemmänkin, tuo keskimäärä arvio. Pakolaislapsen kustannukset voivat lastensuojelussa olla merkittävästi kalliimpia eri tukimuodoista johtuen kun kantasuomalaisen, halvempi se ei ole).
Kun pakolaiset lopulta 3 vuoden peruskotouttamisen jälkeen palaavat normaalisosiaalityön piiriin, on usein tottuminen perusnormiin hankalaa ja aiheuttaa asioinnin osalta ongelmia, joka asioinnin näkökulmasta asettaa tomintaa haasteita ja hidastusta byrokratiaan. Tämä siksi että linjaukset ovat vasta silloin suurin piirtein samat kuin tavallisella kantasuomalaisella ( ja kunta ymmärtää että meno rasittaa kunnan omaa budjettia koska valtio ei tuota tukea enää korvaa). Tätä kulttuurishokkia toki osittain pyritään tasoittamaan myöntämällä täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea heille hieman löysemmin perustein, koska perusteena voidaan käyttää luonnollisin syin inhimillisesti ottaen toimeentulotukilain yksilökohtaista tarveharkinnan mahdollisuutta.
Eli tässä vain esimerkki miten eräästä yhteiskunnan toimialasta syntyy kustannustekijöitä, joiden todellinen määrä on julkisuustemppujen osalta paljon esitettyä valtavammat. Kun mukaan lasketaan toisten viranomaistahojen kautta tulevat kuluerät ( perusterveydenhuolto, opetustoimi, työvoimahallinto ja esim. Poliisi ja oikeustoimi), saadaan näppituntuma varmasti haarukoitu millä tasolla ja resursseilla pelataan.
Lopuksi voisi vielä lisätä että koko paisunut pakolaistoimintaa pyörittävä Maahanmuuttovirasto on itsessään jo suuri ja kasvava kulun tuottaja, sekä se että palautettava ns. Virallisesti "Turhaksi" todettu turvapaikanhakijan palauttaminen on aina kallista lystiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Maahamuuttoyksiköihin jotka rahaa jakavat, valitaan ja hakeutuu luonnollisesti vielä henkilöitä joiden ideologinen ajatusmaailma ei ole rajoittaa kustannuksia vaan periaatteessa niistä piittaamatta, pyrkiä auttamaan asiakastaan. Tuossa on selvä ristiriita verrattua normaaliin etuuskäsittelyyn ja jopa sosiaalityöhön , jossa rahaa ei pyritä käyttämään niin välineenä kuin kotouttamisen puolella.
Työ tekijäkohtainen kuluseuranta on myös hatarampaa Maahanmuuttoyksiköiden puolella, johtuen heidän erikoistehtävänsä haasteellisuuksista. Voidaan aina vedota kotouttamissuunnitelman toteuttamiseen asiakas tasolla jos ihmetellään vaikka myönnetyn Pesukoneen Miele - merkkiä ( esimerkkinä vain, koska ei ihan liikkeen halvin aparaattori).
Käytännössä tuo on johtanut evoluutioon toiminnassa jossa puuttuu johdonmukainen tiukka tarkastelu ja asioiden, tarpeiden todellinen tutkiminen ja analysointi koska myöntäminen helpottaa myös työntekijän omaa työpainetta ja tukee ideologista auttamisen syndroomaa.
Merkkivaatteet, uudet rattaat, ajokortti,Miele... Eikä päivääkään töitä. Lähihoitaja: kirppisvaatteet, bussikortti, tarjous Volta...
Kyllä TEHYläinen niska limassa pienellä palkalla raatava hoitaja saattaa lähteä ajatusleikkiin mukaan että yhtälössä on ehkä jotain väärin? Ikäänkuin toinen ajaa Valtion bussilla ohituskaistaa ohi.
Toki hoitajat ovat yleensä varsin suvaitsevaisia henkilöitä, mutta ainakin voi käyttää perusteena teemoja siinä kun puhutaan oman työarvostuksesta jota palkkakin osin kuvastaa yhteiskunnallisesti ja vaikkapa työntekijöiden määrämitoituksia jotka liian kireitä.
Tuo on tunnettu totuus jonka kansa kyllä tietää, ainakin ne jotka asioita kentällä tekevät tai läheltä näkevät.
Kyllähän se suomalaista toimeentuloen saajaa joka vaikkapa työtön, sapettaa kun pätkääkään töitä tekemättömälle annetaan vielä enemmän, kuin eri perustein. Tuskin edistää integraatiota tuollaisen harmituksen syntyminen.
Kela muuten myös avustaa asumisen kustannuksissa ainakin, tietysti suomalainenkin niistä nauttii. Lisää kuitenkin noita kuluja Kelankin eurot.
MOT voisi iskeä johonkin kuntaan jossa merkittävästi pakoispohjaista väestöä ja katsoa myönnettyjen eurojen taakse????
Jos kunta kieltäytyy, on selvästi liian paljon toiminnassa jopa lainvastaisuutta että sitten rikostarkastajat Valtiovarainmisteriön edun mukaan paikalle....
Varmaan noi vois tutkia kaikki samantien.
Yleissivistävää tekstiä. Allekirjoitan.
Suurin osa päättäjistä ei tiedä tuota virastomonikullttuurisuutta.
Eikä hahmota eri kustannusrakenteita.