Suomi slummiutuu

Slummiutumisen edellytykset syntyvät jo vastaanottokeskuskäytännössä, missä mamujengejä muodostetaan. Jos vaihtoehtona tulijat asutettaisiin haja-asutusaluiden rintamamiestaloihin, mitään mamujengiä ei voisi muodostua tai ainakin se olisi paljon vaikeampaa.

Toinen slummitekijä on sitten päästää samoille asuinpaikoille liikaa samaan etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä. Näin syntyy vaikkapa pienois-Syyria Södertäljeen.

Kolmas tekijä on hyvinvointiyhteiskunnan tuet. Ilman niitä slummeihin tulijoiden virta tyrehtyisi helpommin jo maan ulkorajoille.

Malmössä ei oikeesti ole tuollaista sanoi Maria Pettersson ja se nepotistilesbo...

Suomen asuntopolitiikassa on aina haluttu välttää asuinalueiden eriytymistä, eli juuri sitä kehitystä, että esimerkiksi mamutkin alkaisivat kasautua omille alueilleen. Hullujen kaupungistumisvuosien aikana sitä ei pystytty tietenkään täysin välttämään, koska lähiöiden vuokrakasarmeihin oli valtava määrä tulijoita.
Myöhempi kehityslinja on ollut se, että suomalaiset asukkaat ovat itse pyrkineet eriytymään omille asuinalueilleen ja kasvattamaan sitä kautta mm. ghettoutumisen riskiä toisaalla. Joku voisi sanoa, että tuossa suomalaisten asuntokäyttäytymisessä on ollut kyse nousukkuudesta. Minä puolestani sanon, että totta helvetissä, nimenomaan siitä on ollut kyse ja sama näyttää jatkuvankin, mitä nyt tämä pitkittynyt taantuma vähän hillitsee.
Suomen valtio ei aiheuta slummiutumista. Me aiheutamme sen itse, jos asiat ajautuvat niin pitkälle. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan pelkoa. Kannattaisikin itse kunkin käyttää tämä etsikkoaika hyväkseen, katsoa peiliin ja vakuuttua siitä, että kyllä sieltä katsoo sen näköinen urpo tai ulla, joka kykenee elämään sovussa maahanmuuttajan naapurina, jos oikein tiukka paikka tulee. Sillä tavalla lakkaisi se kiinteistön arvokin ennen pitkää laskemasta.