Uskovaisten nuorten keskuudessa havaittu hyväksi keinoksi paeta ankean ja ahdasmielisen lahkon aiheuttamasta huonosta olosta ja saada edes jotain positiivista elämään?:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1444375754085.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1444375754085.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
On ihan eri asia kokea halua paeta jostain ankeasta ahdasmielisestä lahkosta kuin elää elävässä uskossa Jeesukseen, joka tekee ihmisen vapaaksi kaikesta orjuuttavasta ja antaa sisäisesti tyydytetyn elämän. Jeesus ei ole sama kuin jokin lahkoliike.
Olen samaa mieltä kanssasi n.s. kristityn raamatullisen ihmisen usko kohdistuu Jumalaan ja Lunastajaan. Uskoa voi vaikka Pohjoisnavalla tai keskellä Saharaa mihinkään kirkkoon kuuluminen ei ratkaise asiaa - vaan sydämen tila Jumalan edessä.
alex
Olet alex oikeassa tuossa.
Alunperinkään en uskon lahjaa saanut miltään kirkolta tai keneltäkään käännyttävältä ihmiseltä, vaan suoraan Jumalalta, Jumalan Sanaa lukemalla yksin kotona.
https://eroakirkosta.fi/static/ek-tilastot/
Yllä selvää tilastoa siitä kuinka Suomessa erotaan kirkosta ja sama jatkuu yhä - kuitenkin on niinkin että monet eroajat ovat todellisuudessa uskovia (esimerkiksi minä) mutta koska havaitsevat kirkkonsa opit liian sekaviksi - usein monien uskontojen vyyhdiksi - he eivät näe mitään järkeä kuulua sellaiseen yhteisöön ja tulla ikäänkuin osalliseksi asioista joita ei itse voi hyväksyä.
Sillä luullakseni todelliset syyt löytyvät enemmänkin siitä että todetaan että : "En voi olla samaa mieltä kirkkoni kanssa ja siksi eroan" .
Kuinka paljon tämä on asiain laita esimerkiksi Adventtikirkosta eronneiden keskuudessa en luonnollisesti mene sanomaan, mutta että monet ajattelevat juuri näin se on tullut näkyviin esimerkiksi tällä palstalla.
Läheskään kaikista ei ole tullut ateisteja vaikka kirkoista eroavatkin.
alex
Niinpä, ei ollenkaan jokainen jostain kirkkolaitoksesta eroava ole ateistiksi tullut.
Minäkin harkitsen kansankirkosta eroamista, mutta olisi hyvä, että ei jäisi tyhjän päälle, vaan olisi jokin kristittyjen yhteisö, jossa saisi kokea uskon yhteyttä.
alex: «Läheskään kaikista ei ole tullut ateisteja vaikka kirkoista eroavatkin.»
Tiedän useampia tapauksia, joissa kirkosta eronnut ei erityisemmin julistaudu ateistiksi, mutta ei myöskään käytännössä harjoita mitään uskontoa. Kysyttäessä jumalauskosta hän lähinnä kiusaantuu ja yrittää vaihtaa puheenaihetta. Tivatessa vastaus on sitä, miltä juuri sillä hetkellä sattuu tuntumaan, kuten "ehkä hyvinkin joku Jumala on" tai "kyllähän kirkko tekee hyvääkin työtä" ja niin edelleen.
Tämä viittaa siihen, että käytännön elämässä ei kovin usein ole mitään tarvetta ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon, saati sitten yksityiskohtaisempiin uskonkappaleisiin.
v.aari:"Tämä viittaa siihen, että käytännön elämässä ei kovin usein ole mitään tarvetta ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon, saati sitten yksityiskohtaisempiin uskonkappaleisiin."
No ei varmaan sitä kysymystä tarviikaan koko ajan prosessoida. Mutta kyllä minulla on elämässä arjen keskelläkin se pohjavirta, että Jumala on todellinen ja auttaa ja arkiaskareidenkin keskellä Jumalaa välillä avuksi huudan hiljaa sisimmässäni pitkin päivää. Uskoa on, vaikkei sitä koko ajan tietoisesti ajattelisi.
Arkitoimissa ei ole myöskään välttämätöntä koko ajan pohtia ja ottaa kantaa yksityiskohtaisiin oppikysymyksiin.