Tietämättömät tollot menevät lankaan katsomalla sokeasti puna-armeijan divisioona, prikaati ja rykmettimääriä. Ovat euforiassa ja unohtavat muutamia kiinnostavia seikkoja:
1. Neuvostodivisioonaan kuului sodan lopussa usein keskimäärin vain 5 000 -6 000 sotilasta
2. Neuvostoliittolaiseen panssariprikaatiin kuului täysvahvuisena n. 60 panssarivaunua. Länsivaltojen panssaripataljoonaan kuului jokseenkin yhtä paljon.
3. Neuvostoliittolaiseen panssari- ja rynnäkkötykkirykmenttiin kuului jokseenkin yhtä monta vaunua kuin saksalaiseen tai länsimaiseen panssarivaunu- ja rynnäkkötykkikomppaniaan!
4. Neuvostoliittolaisessa panssariarmeijakunnassa saattoi olla vähemmän panssarivaunuja kuin brittiläisessä panssaridivisioonassa.
5. NEUVOSTOLIITTOLLA EI OLLUT OLLENKAAN OMAA PANSSARIJALKAVÄEN PANSSAROITUJEN KULUJETUSAJONEUVOJEN TUOTANTOA.
Kaikenkaikkiaan näemme siis että Neuvostoliiton puna-armeija niin uskomattoman valtavalta kuin se paperilla näyttikään ei tarkemmassa analyysissä ollut alkuunkaan niin valtava ja voimakas. Hommassa haiskahti pahasti Potemkinin kulissien makua.
https://en.wikipedia.org/wiki/Panzer-Grenadier-Division_Großdeutschland
(panssarikrenatööri divisioona Grossdeutschland vaikuttaa helposti olleen ilman koulutustasovertailujakin vähintäin puna-armeijan panssariarmeijakunnan vahvuinen).
1. Neuvostodivisioonaan kuului sodan lopussa usein keskimäärin vain 5 000 -6 000 sotilasta
2. Neuvostoliittolaiseen panssariprikaatiin kuului täysvahvuisena n. 60 panssarivaunua. Länsivaltojen panssaripataljoonaan kuului jokseenkin yhtä paljon.
3. Neuvostoliittolaiseen panssari- ja rynnäkkötykkirykmenttiin kuului jokseenkin yhtä monta vaunua kuin saksalaiseen tai länsimaiseen panssarivaunu- ja rynnäkkötykkikomppaniaan!
4. Neuvostoliittolaisessa panssariarmeijakunnassa saattoi olla vähemmän panssarivaunuja kuin brittiläisessä panssaridivisioonassa.
5. NEUVOSTOLIITTOLLA EI OLLUT OLLENKAAN OMAA PANSSARIJALKAVÄEN PANSSAROITUJEN KULUJETUSAJONEUVOJEN TUOTANTOA.
Kaikenkaikkiaan näemme siis että Neuvostoliiton puna-armeija niin uskomattoman valtavalta kuin se paperilla näyttikään ei tarkemmassa analyysissä ollut alkuunkaan niin valtava ja voimakas. Hommassa haiskahti pahasti Potemkinin kulissien makua.
https://en.wikipedia.org/wiki/Panzer-Grenadier-Division_Großdeutschland
(panssarikrenatööri divisioona Grossdeutschland vaikuttaa helposti olleen ilman koulutustasovertailujakin vähintäin puna-armeijan panssariarmeijakunnan vahvuinen).
Vastaukset 21
Vanhimmat
Totta. Nyrkkisäännöllä voitaisiin sanoa että neuvostodivisioona vastasi muiden rykmenttiä. Rykmentti muiden pataljoonaa ja pataljoona muiden komppaniaa.
Itselleni oli aikoinaan melkoinen yllätys että esim. puna-armeijan panssarirykmenttiin kuului vain 20-21 vaunua. Sitten yksi pointti. Kun tuollaiseen vaunuut tuli tuhoisa täysosuma ei siinä usein kuollut tai loukkaantunut vain vaunun miehistö, esim. neljä henkeä, vaan kannella matkustaneet äijät.
Jos Neuvostoliiton olisi pitänyt valmistaa omalle armeijalleen sen tarvitsemat n. 200 000 miehistönkuljetus panssariajoneuvoa olisi se radikaalista leikannut panssarivaunu-, tykki- ja lentokonetuotantoa. Tämä unohtuu ihmsiltä turhan usein. Mutta juuri siksi Venäjällä halutaan että kukaan ei tätä tärkeää puutetta havaitsisi.
Tuo puute maksoi puna-armeijalle miljoonien sotilaiden tappion verran mutta siitä taas Stalin paljoa välitti.
Saksan joukot eivät tappioiden takia yleensä olleet sen suurempia.
Pääosa divisioonista jäi jo 1942 talven jälkeen täydentämättä.
Esimerkiksi kesän -42 hyökkäykseen osallistuvat panssaridivisioonat elvytettiin ottamalla muilta divisioonilta toinen panssaripataljoona pois - ja pysyvästi. Ne olivat sen jälkeen itse asiassa moottoroituja divisioonia, mutta niitä käsiteltiin kuin ps-divisioonia.
Jalkaväkidivisioonan keskivahvuus oli 5000-7000 miestä. Niille annettiin tehtävät kuten täysille.
Menet itsekin harhaan, vaikka paljolti olet oikeassa.
Vuoden 1945 alussa Puna-armeijan vahvuus oli noin 11,5 miljoonaa miestä ja naista. Varsinaiset taistelujoukot käsittivät noin 6,5 miljoonaa mistä jakautunen 55 yleisarmeijaan, kuuteen panssariarmeijaan ja 13 ilma-armeijaan.
Maavoimilla oli noin 500 divisioonaa, 35 ps- ja mek-armeijakuntaa, 94 tykistö- ja kranaatinheitindivisioonaa.
Kenttäjoukoilla oli 12 900 psv ja 91 000 tykkiä, 3000 raketinheitintä. Lentokoneita oli noin 15 000.
Miten tämä "hämää tutkijoita"?
Se on kyllä totta, että vahvuudet olivat pieniä. Joukkoja ja materiaalia oli kuitenkin lähes määrättömästi Saksaan verraten. Saksan joukkojen vahvuudet olivat teoreettisia. Taistelut pienensivät ne nopeasti "neuvostokokoon".
Neuvostoliiton asevoimisto 9/10 oli bulkkidivisioonia eikä modernia mekanisoitua järjestmää panssaroidulla jalkaväellä ollut koskaan olemassa kuten länsivalloilla. Tätä heikkoutta ei usein havaita. Panssarijoukkojen taso ei koskaan ollut erityisen kova. Tappiot osoittavat sen 100 000 panssaria menetettiin.
maavoimien tärkein osa muodostui kuudesta panssariarmeijasta sekä niiden rinnalla toimivista moottoroiduista kaartin ja iskuarmeijoista.
Tukena oli valtava tykistö ja tehokkaat rynnäkköilmavoimat.
Panssarijoukot löivät useimmin Saksan joukot tosin suuria menetyksiä kärsien.
"Neuvostoliiton asevoimisto 9/10 oli bulkkidivisioonia eikä modernia mekanisoitua järjestmää panssaroidulla jalkaväellä ollut koskaan olemassa kuten länsivalloilla."
No, jos ihan rehellisiä ollaan niin sellaista järjestelmää ei ollut saksalaisillakaan vaan panssarijalkaväki oli laajemmalti mekanisoitu kuormureilla.
Ja lisäksi tuo ylistetty T-34 oli täynnä teknisiä ongelmia, epäluotettava. Ei koskaan lähelläkään M4 Shermanin käyttökelpoisuutta. Ne hajosivat käytännössä n. 200 km ajon jälkeen. Tosin ne yleensä ammuttiin paskaksi ennen tuota kilometripylvästä.
Puna-armeijan panssarijoukot löivät Saksan vastaavat.
Shermanoli verrattavissa lähinnä Pz 4:ään tai 76 mm tykillä varustettuun T-34:ään.
Lisäksi voidaan taas todetta että Kannaksella ei ollut lainkaan raskaita Josef Stalin panssarivaunuja. Edelleen monilla on myyttinen tarina faktan arvoista. Stalin ei koskaan halunnutkaan edetä kuin Viipuriin!
On se ihme juttu kun Viipurin jälkeen Stalin halusi tapattaa ja laittaa silvottuna sairaalakuntoon 130 000 puna-armeijan sotilasta Kannaksella. Kokonaistappiot 189 000.
vaunuja tuhotiin joitakin. Niitä oli kaiketi vain yksi rykmentti.
Stalinin käsky 23.6. oli edetä Kymijoen-Lappeenrannan linjalle ja pakottaa Suomi antautumaan.
"5. NEUVOSTOLIITTOLLA EI OLLUT OLLENKAAN OMAA PANSSARIJALKAVÄEN PANSSAROITUJEN KULUJETUSAJONEUVOJEN TUOTANTOA. "
Tässä lisää järkytystä; useimmat saksalaiset panssarijalkaväkirykmentit kulkivat kuormurikyydillä ja divisioonaa kohden oli mahdollista järjestää yksi tai ehkä korkeintaan kaksi pataljoonaa puolitelavaunujen kyytiin.
"panssarikrenatööri divisioona Grossdeutschland vaikuttaa helposti olleen ilman koulutustasovertailujakin vähintäin puna-armeijan panssariarmeijakunnan vahvuinen"
Mutta tämä on taas niitä organisaation poikkeuksia. GD näet vastasi nimestään huolimatta panssaridivisioonaa ja se oli siis todellisuudessa vahvempi kuin saksalaiset panssarikrenatööridivisioonat. Ilmeisesti siis toisetkin "petkuttivat" ;)
Strateginen tavoite tiedetään: 5-7 vuorokauden jälkeen hyökkäysestä olisi Kannaksella olleet suomalaisjoukot tuhottu täysin ja Suomi olisi pyytänyt aselepoa ja suostunut ehdottomaan antautumiseen. Ehdottoman antautumisen vaatimus esitettiin virallisesti Suomelle 23.6.44 ja siitä tehty kirjallinen asiakirja paljastui 1990-luvulla. Asiakirja päivätty 28.6.44. Tutkijat kaikkialla vahvistavat asian.
Kun Stalinin tavoitteet epäonnistuivat alkoi uuden tarinan kertominen. Nyt olikin muka ollut vain "rajalliset tavoitteet". Vain hölmöt ja kestostalinistit niihin yhä uskovat.
Venäjällä Potemkinin kulissien rakentaminen on suorastaan kansallinen ominaispiirre. On aina ollut ja tulee aina olemaan. Venäläiset ovat lisäksi patologisia valehtelijoita.
Mitä merkitystä Saddamin bulkkidivisioonilla oli teknoarmeijoita (USA ja Britannia) vastaan 1991? Ne venäläistankkeineen liiskattiin kuin russakat tuvan nurkkaan.
Samalla tavalla suhtaudun vertailtaessa 80 täysin mekanisoitua länsiliittoutuneiden divisioonan (a' 18 000 - 20 000 sotilasta) ja niihin puna-armeijan 400-600 etupäässä bulkkidivisioonaan (a 5 000- 6 500 miestä) jotka eivät ilman USA:n apua olisi edes pystyneet itseänsä huoltamaan.
Syöpäläisten määrillä mitattuna puna-armeija oli ylivertainen. Unohtaa nuo divisioonien lukumäärät. Tarkastelkaa niiden laatua ja koulutustasoa modernisoituvassa sodassa. Puna-armeijan rintamiesten keskimääräinen koulutusaika supistui v. 1943-44 yleensä pariin viikkoon. Monet sotavangeiksi saadut puna-armeijan KK-komppanian aliupseerit eivät osanneet edes purkaa ja kasata konekivääriä (Tapio Tiihonen: Yllätys Kannaksella 1944).
"Samalla tavalla suhtaudun vertailtaessa 80 täysin mekanisoitua länsiliittoutuneiden divisioonan (a' 18 000 - 20 000 sotilasta)..."
Länsiliittoutuneilla ei taatusti ollut 80 täysin mekanisoitua divisioonaa länsirintamalla, sillä vain panssaridivisioonat todella olivat sellaisia. Myös länsiliittoutuneet tarvitsivat ns. "bulkkidivisioonia" samalla tavalla kuin saksalaiset ja neuvostoliittolaiset itärintamalla
Kannakselle tuota Wehrmachtin 303.rynnäkkötykkiprikaati oli myös kaikkea muuta kuin taisteluvoimaltaan mekanisoitu prikaati. Sillä oli vain 20 rynnäkkötykkiä ja suomalaisten hämmästykseksi heikko koulutustaso paistoi läpi. Saattoi kuulua niihin suuren numeronkin perusteella äkkiä kasaan koottujen yksikköjen joukkoon joita 1944-45 hankittiin enemmän ja enemmän.
Esimerkiksi Grossdeutschlandin panssarirykmenttiin kuului 17+89+89+42=237 panssarivaunua (niistä 42 Tiikereitä) sekä sen rynnäkkötykkipataljoonaan 18 Stug III (syksy 1943).
https://en.wikipedia.org/wiki/Panzer-Grenadier-Division_Gro%C3%9Fdeutschland
Eli Ihantalassa oleva yksikkö oli heikosti koulutettu rynnäkkötykkipataljoona. Taisteluarvo vastasi tuskin edes Grossdeutschlandin panssarikomppaniaa.
Todellakin - yksikköjen osalta kannattaa tarkastella myös sen laatua. Varmaan 90% sekä Saksan että Neuvostoliiton yksiköistä luokiteltiin länsiliittoutuneiden kriteereillä "garrison"-tyyppisiksi jv-laahustelijoiden divisiooniksi. Ihanteellisia joukkoantautumaan kun heidät lyöty hajalle.
"Kannakselle tuota Wehrmachtin 303.rynnäkkötykkiprikaati oli myös kaikkea muuta kuin taisteluvoimaltaan mekanisoitu prikaati. Sillä oli vain 20 rynnäkkötykkiä ja suomalaisten hämmästykseksi heikko koulutustaso paistoi läpi. Saattoi kuulua niihin suuren numeronkin perusteella äkkiä kasaan koottujen yksikköjen joukkoon joita 1944-45 hankittiin enemmän ja enemmän."
303 ei ole suinkaan mikään poikkeustapaus vaan käytännössä kaikki saksalaisten rynnäkkötykkiprikaatit vastasivat suunnilleen pataljoonan vahvuutta oli niillä suurempi tai pienempi numero.
Saksalaisilla oli myös itsenäiset Abteilungen panssariyksiköt, siis noin pataljoonan suuruiset (jos ne oli tiikereitä niitä saattoi kuulua yksikköön 38-42, jos Pzkw IV tai Panthereita niitä määrävahvuisina saattoi olla jopa 54-72). Niillä oli usein parasta uusinta kalustoa. Eli välttämättä kaikki panssarivaunut ja rynnäkkötykit eivät menneet divisiooniin eikä prikaateihin.
Grossdeutschlandin panssarivoima oli määrävahvuisena (sitä se oikeasti ei ollut juuri milloinkaan) melkoinen ja itseasiassa divisioona oli miesvahvuudeltaan lähes kaksi kertaa suurempi kuin Wehrmachtin jv-bulkkidivisioonat. Taisteluarvo vastasi yhtä panssaridivisoonaa moottoroitua jalkaväkidivisioonaa tuettuna rynnäkkötykkipataljoonalla.
"Saksalaisilla oli myös itsenäiset Abteilungen panssariyksiköt, siis noin pataljoonan suuruiset (jos ne oli tiikereitä niitä saattoi kuulua yksikköön 38-42, jos Pzkw IV tai Panthereita niitä määrävahvuisina saattoi olla jopa 54-72)."
Panttereita tai P-IV:a harvoin lähetettiin itsenäisinä osastoina rintamalle muuten kuin hätätapauksessa ja ne yritettiin aina saada panssaridivisioonien tai vähintään prikaatien huomaan. Sen sijaan niitä useammin päätyi P-III:n, P-II:n ja muiden vanhempien vaunujen mukana itsenäisiin hälytyskomppanioihin sitä mukaa kun liittoutuneet alkoivat työntyä Saksan rajoille.
"Niillä oli usein parasta uusinta kalustoa."
Melkolailla päinvastoin, koska itsenäiset panssariosastot - Tiikeriosastoja lukuunottamatta - oli useimmissa tapauksissa juuri varustettu vanhentuneella tai sotasaalisvarustuksella ja uusin kalusto pyrittiin antamaan panssaridivisioonille.
Kesällä 1944 Neuvostoliiton maavoimiin kuului 600 divisioonaa. Kuulostaa valtaisalta sotajoukolta mutta divisioonien koko oli vain 40-50 prosenttia länsimaiden divisioonista. Jotain kertoo se että puna-armeijan armeijakuntaa komensi kenraalimajuri kun länsimaissa divisioonan komentaja oli kenraalimajuri.