Hyvä Lukija!
Olen kirjoittanut alla olevan runoni, 15.3.2013, Atlantin meren hiekkarannalla, Puerto Platassa, Kristoffer Kolumbuksen löytämässä ja nimeämässä Hopeasatamassa.
Minusta se on nyt tässä ajassamme yhä ajankohtaisempi muistutus, meille jokaiselle suomalaiselle, siitä 10.000 vuotta kestäneestä historiallisesta elostamme, täällä omassa maassamme -SUOMESSA!
Ajatelkaa historiaamme - 10.000 vuotta. Vertailun vuoksi kristillisen uskomme peruspilarin - Jeesuksen syntymästä on kulunut vasta 2015 vuotta!
En voi olla paheksumatta sitä, että jotkut sanovat nyt meille suomalaisille, että me emme omista tätä maatamme, vaan tämä maa kuuluu kaikille.
Me suomalaiset olemme tämän maan rakentaneet, viljelleet ja ylläpitäneet.
Me olemme tätä maata tuhannet vuodet puolustaneet ja uhranneet kirjaimellisesti kaikkemme tämän esi-isien ja -äitiemme maan puolesta.
Hyvä Lukija!
Runoni koskettaa minua etenkin tässä ajassa sydänjuuriani myöten.
Toivon, että Sinullakin on hetkinen aikaa, hiljentyä runoni historialliseen sanomaan.
Olen kirjoittanut sen juuri Sinulle - Suomalainen Lukijani!
OLEN SUOMALAINEN!
Olen suomalainen, kalevalaista kansanjuurta,
suomalaisten heimojen sekoitusta,
raivaajasukupolvien perua.
Esivanhempani ja esiheimoni ovat raivanneet
ihmisvoimin maani sankoista korpimetsistä,
räme- ja rahkasoista nykyiseksi vertaansa vailla olevaksi,
korvaamattoman kauniiksi ja upeaksi - kulttuurimaisemaksi.
Töllinsä ja pirttinsä, karjasuojansa, aittansa ja saunansa
he ovat metsän tukeista veistämillään hirsillä kyhänneet ja koonneet
mäkisille, kivisille ja lujille kumparetantereille.
He ovat kattaneet rakennuksensa turpeilla, oljilla ja päreillä.
Asuin- ja elinpiirinsä he ovat raivanneet
järvien ja jokien sekä merien rantamille.
Ravintonsa he ovat hankkineet metsistä, järvistä, joista ja meristä.
Raivaamansa pellot ovat tuottaneet heille ruokaa,
samoin kuin heidän vähälukuiset kotieläimensä.
Suomen pystykorvat ovat olleet heidän apunaan
metsillä riistan haussa ja kotipiirien turvana.
Uljaat suomenhevoset ovat tehneet valtaisan työn
heidän ja meidän kaikkien suomalaisten hyväksi.
Esivanhempamme ovat tehneet uskomattomat määrät työtä
- he ovat luoneet omalla työllään kaiken tämän silmiä hivelevän kulttuuriympäristömme, sekä elättäneet itsensä omalla työllään
työtuntejaan laskematta ja korvauksia odottamatta.
Olen heistä äärettömän ylpeä ja olen hyvin kiitollinen siitä, että
olen - suomalainen ja olen tuota samaa sisukasta, työteliästä ja
rehellistä kansanjuurta - olen siitä kaikesta onnellinen.
Minne tahansa kuljenkin ja missä tahansa olenkin,
en unohda noita juuriani ja kansani perintöä,
muistan ne aina kaikkialla.
Toivon meidän kaikkien tekevän työtä,
rehellistä ja kovaa työtä.
Toivon, että olemme toimissamme vilpittömiä,
ymmärtäviä ja suhtaudumme asioihin viisaudella
sekä kanssaihmisiimme arvonannolla ja empatialla.
Toivon meidän olevan auttavaisia,
reiluja ja ystävällisiä.
Toivon, että me olemme esivanhempiemme arvoisia
- suomalaisia, kunnioittaen näin heidän pyhää muistoaan.
Olkoon lippumme korkealla, missä tahansa vaellammekaan
tämän auringon alla - suomalaisina.
Olkoon oma tähtemme tilanteesta riippuen
miten korkealla taikka alhaalla tahansa
- muistakaamme aina, että kaikki on hyvin lyhytaikaista
täällä vaelluksellamme ja vain sillä, mitä
me olemme ihmisinä on merkitystä sekä meille itsellemme,
että kanssaihmisillemme.
Olkaamme sopusoinnussa meitä ympäröivän
ja hoivaavan luonnon kanssa.
Olkaamme ymmärtäviä, nöyriä ja viisaita
meitä korkeampien voimien suhteen.
Olkoon rauha sielussamme ja
rauha itsemme ja muiden kanssa!
Olkaamme - SUOMALAISIA!
Olen kirjoittanut alla olevan runoni, 15.3.2013, Atlantin meren hiekkarannalla, Puerto Platassa, Kristoffer Kolumbuksen löytämässä ja nimeämässä Hopeasatamassa.
Minusta se on nyt tässä ajassamme yhä ajankohtaisempi muistutus, meille jokaiselle suomalaiselle, siitä 10.000 vuotta kestäneestä historiallisesta elostamme, täällä omassa maassamme -SUOMESSA!
Ajatelkaa historiaamme - 10.000 vuotta. Vertailun vuoksi kristillisen uskomme peruspilarin - Jeesuksen syntymästä on kulunut vasta 2015 vuotta!
En voi olla paheksumatta sitä, että jotkut sanovat nyt meille suomalaisille, että me emme omista tätä maatamme, vaan tämä maa kuuluu kaikille.
Me suomalaiset olemme tämän maan rakentaneet, viljelleet ja ylläpitäneet.
Me olemme tätä maata tuhannet vuodet puolustaneet ja uhranneet kirjaimellisesti kaikkemme tämän esi-isien ja -äitiemme maan puolesta.
Hyvä Lukija!
Runoni koskettaa minua etenkin tässä ajassa sydänjuuriani myöten.
Toivon, että Sinullakin on hetkinen aikaa, hiljentyä runoni historialliseen sanomaan.
Olen kirjoittanut sen juuri Sinulle - Suomalainen Lukijani!
OLEN SUOMALAINEN!
Olen suomalainen, kalevalaista kansanjuurta,
suomalaisten heimojen sekoitusta,
raivaajasukupolvien perua.
Esivanhempani ja esiheimoni ovat raivanneet
ihmisvoimin maani sankoista korpimetsistä,
räme- ja rahkasoista nykyiseksi vertaansa vailla olevaksi,
korvaamattoman kauniiksi ja upeaksi - kulttuurimaisemaksi.
Töllinsä ja pirttinsä, karjasuojansa, aittansa ja saunansa
he ovat metsän tukeista veistämillään hirsillä kyhänneet ja koonneet
mäkisille, kivisille ja lujille kumparetantereille.
He ovat kattaneet rakennuksensa turpeilla, oljilla ja päreillä.
Asuin- ja elinpiirinsä he ovat raivanneet
järvien ja jokien sekä merien rantamille.
Ravintonsa he ovat hankkineet metsistä, järvistä, joista ja meristä.
Raivaamansa pellot ovat tuottaneet heille ruokaa,
samoin kuin heidän vähälukuiset kotieläimensä.
Suomen pystykorvat ovat olleet heidän apunaan
metsillä riistan haussa ja kotipiirien turvana.
Uljaat suomenhevoset ovat tehneet valtaisan työn
heidän ja meidän kaikkien suomalaisten hyväksi.
Esivanhempamme ovat tehneet uskomattomat määrät työtä
- he ovat luoneet omalla työllään kaiken tämän silmiä hivelevän kulttuuriympäristömme, sekä elättäneet itsensä omalla työllään
työtuntejaan laskematta ja korvauksia odottamatta.
Olen heistä äärettömän ylpeä ja olen hyvin kiitollinen siitä, että
olen - suomalainen ja olen tuota samaa sisukasta, työteliästä ja
rehellistä kansanjuurta - olen siitä kaikesta onnellinen.
Minne tahansa kuljenkin ja missä tahansa olenkin,
en unohda noita juuriani ja kansani perintöä,
muistan ne aina kaikkialla.
Toivon meidän kaikkien tekevän työtä,
rehellistä ja kovaa työtä.
Toivon, että olemme toimissamme vilpittömiä,
ymmärtäviä ja suhtaudumme asioihin viisaudella
sekä kanssaihmisiimme arvonannolla ja empatialla.
Toivon meidän olevan auttavaisia,
reiluja ja ystävällisiä.
Toivon, että me olemme esivanhempiemme arvoisia
- suomalaisia, kunnioittaen näin heidän pyhää muistoaan.
Olkoon lippumme korkealla, missä tahansa vaellammekaan
tämän auringon alla - suomalaisina.
Olkoon oma tähtemme tilanteesta riippuen
miten korkealla taikka alhaalla tahansa
- muistakaamme aina, että kaikki on hyvin lyhytaikaista
täällä vaelluksellamme ja vain sillä, mitä
me olemme ihmisinä on merkitystä sekä meille itsellemme,
että kanssaihmisillemme.
Olkaamme sopusoinnussa meitä ympäröivän
ja hoivaavan luonnon kanssa.
Olkaamme ymmärtäviä, nöyriä ja viisaita
meitä korkeampien voimien suhteen.
Olkoon rauha sielussamme ja
rauha itsemme ja muiden kanssa!
Olkaamme - SUOMALAISIA!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei tuo ole runo, runossa on riimit. Tämä on runo:
Pekka pontikkaa keittää,
fasisti löylyä heittää.
Kiukaalla paistuu nakki,
naulassa sissitakki.
Kaupungille jalkautuu aktivistit,
kauhuissaan pakenee kommunistit.
Lentolehtisiä jaetaan,
muukalaiset ulos ajetaan.
"Ei tuo ole runo, runossa on riimit."
Et näemmä tiedä mitään runoudesta.
Käy nyt kuitenkin alkajaisiksi kirjastossa kysymässä vaikka jotain Paavo Haavikon, Pentti Saarikosken tai Arto Mellerin kokoelmaa. Tai aloittelijan varovaisuudella Tabermannia.
Olen tutustunut hyvin laajalti mainitsemasi Esa Tabermannin kirjalliseen tuotantoon ja se onkin vaikuttanut minuun paitsi runoilijana, myös politiikan ja erotiikan osa-alueilla.
Kyllä siinä on sanomaa meille jokaiselle ja muistutusta menneiden sukupolvien työstä ja uhrauksista meidän hyväksi tässä kiireisessä,hektisessä rahan ja mammonan maailmassa.Ilman runollisuuttakin totta joka sana!
"Olen suomalainen, kalevalaista kansanjuurta "
Pitääkö tämä ymmärtää jotenkin niin että sukulaisesi olivat Vienan laukkuryssiä jostain Vuokkiniemen peräkylästä?