Onko savupiipputeollisuus Suomelle pahasta?

Viime viikonloppuna Vihreä liitto kyseenalaisti savupiipputeollisuudeksi kutsumansa teollisuuden olemassaolon. Ydinvoiman tuottama edullinen sähkö nähdään pahana, koska se mahdollistaa runsaasti energiaa tarvitsevan teollisuuden toiminnan ja investoinnit myös jatkossa. Samalla vihreät tuomitsivat 100 000 suomalaisen työpaikat suljettaviksi ja maaseudun elinvoimaa leikattavaksi. Ovatko Vihreän liiton ministerit Hassi ja Soininvaara valmiit vastaamaan, missä näille ihmisille tarjotaan korvaavat työpaikat? Vuosisadan verran on Suomen kansalaisten kasvava hyvinvointi, sen edellyttämä rivakka teollistuminen sekä taloudellinen kehitys perustunut omiin luonnonvaroihin. Metsä- ja malmivarojen jalostaminen paperiksi, puutuotteiksi ja metalleiksi on vaatinut ja vaatii edelleen paljon energiaa. Siksi Suomeen kehitettiin tehokas, moniin polttoaineisiin ja hankintalähteisiin perustuva energiajärjestelmä. Teollistumisen myötä hyvinvoinnin lisääntyessä muiden kulutussektorien kasvu on ollut teollisuutta nopeampaa. Energiavaltaisen teollisuuden kasvuvauhti on hidastunut.
Savupiipputeollisuus, jos sillä siis tarkoitetaan energiavaltaista perusteollisuuttamme, työllistää suoraan yli 100 000 henkeä ja sen osuus viennistämme on lähes 40 %. Raaka-aineiden ja energian hankinta, alihankinnat ja muu välillinen työllisyysvaikutus huomioon ottaen yli 400 000 ihmistä ja heidän perheensä saa leipänsä savupiipputeollisuudesta. Suomessa käytettävästä puuenergiasta metsäteollisuus käyttää yli 80 prosenttia ja turpeen käytöstäkin teollisuuden osuus on suuri. Metsäteollisuuden alasajosta seuraisi väistämättä työttömyyttä kotimaisten polttoaineiden hankinnassa, päinvastoin kuin vihreät uumoilevat.

Suomen teollisuuden rakennemuutos on ollut huippunopeaa 1990-luvulla. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus on kasvanut lyhyessä ajassa vientimme kolmanneksi tukijalaksi metsä- ja metalliteollisuuden rinnalle. Kasvu ei ole kuitenkaan tapahtunut savupiipputeollisuuden kustannuksella vaan sen rinnalla. Vahva perusteollisuus on lisännyt yhteiskunnan riskinottokykyä ja omalta osaltaan mahdollistanut maailmanennätysvauhtia kasvaneen elektroniikkateollisuuden. Jos 1980-luvun lopun pörssihuumassa olisi valittu vihreiden nykyinen teollisuuspoliittinen linjaus, en usko että elektroniikkateollisuutemme olisi kasvanut nykymittoihinsa. Sen taloudellinen perusta, tietotaito ja yritysstrategiat luotiin pitkälti perusteollisuudessa saadun kokemuksen ja pääoman turvin, ei päättämällä poistaa savupiiput tehtaista. Suomessa metsäteollisuuden ja metallien jalostuksen tuotantoteknologia on huippuluokkaa. Sitä ei voi mielestäni pahalla tahdollakaan väittää tavanomaiseksi jokamiehen teollisuudeksi, vaikka tuote siltä usein näyttääkin. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan lisääntyvästi. Kantapään kautta yritykset ovat myös oppineet, että korkealaatuisten tuotteiden valmistaminen ei onnistu missä tahansa maailman kolkassa. Siihen tarvitaan kehittynyt infrastruktuuri ja raaka-aineen hankinta, osaavat ihmiset ja hyvälaatuista sähköä.
Kilpailukykyinen energia on edelleen perusteollisuutemme olemassaolon edellytys. Esimerkiksi Tornion ferrokromitehtaan laajennuksen lopullinen investointipäätös on ratkaisevasti kiinni ydinvoimapäätöksestä. On mahdotonta nähdä sellaista energiatulevaisuutta, joka turvaisi sähkön saannin kilpailukykyiseen hintaan ilman ydinvoimaa pitkällä aikavälillä.

Ei ole mikään uutinen, että ydinvoiman vastustaminen on Vihreälle liitolle itseisarvo sinänsä. Pettymys sen sijaan on, että koko puuhan perimmäisen tavoitteen - savupiipputeollisuuden alasajon - arvostamani puheenjohtaja Osmo Soininvaara ilmoitti niinkin suoraan kuin hän sen teki. Kuten Hassi ja Soininvaara hyvin tietävät, piippu ja "savu" eivät suinkaan todista paljonko energiaa tehdas käyttää.