Ehkä ensimmäistä kertaa elämäni aikana olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä. NIin on tosin on moni muukin kokenut poliitikko, mm Paavo Väyrynen. Nimenomaan pakolaisleireihin tulisi panostaa. Länsimaisia poliisivoimia sinne, huumeet ja aseet pois. Kunnollinen terveydenhuolto paikan päälle, ei niin että sairaat tulevat ilman papereita tänne hoidattamaan itseään. Euroopan rajat kiinni ja palautus leireille rajalta, vain vakavasti sairaat voidaan ensin hoitaa, sitten takaisin.
Toisaalta juuri nyt kun miehet ovat liuenneet pakolaisleireistä, olisi erinomainen tilaisuus pyrkiä vaikuttamaan positiivisesti tulevaisuuteen.
Leireille voisi järjestää naisille mahdollisuuden kouluttautua. Vain siinä piilee mahdollisuus uudistaa Islamia. Leireillä tulisi rohkaista naisia järjestäytymään toimimaan itsensä ja perheidensä hyväksi. Luoda traditio köyhempien ja heikommassa asemassa olevien auttamiseksi ja tukemiseksi. Itse asiassa sellainen onkin jossain määrin olemassa Islamilaisessa kulttuurissa jo valmiina. Se on niitä osia tuota kulttuuria, joka on säästämisen arvoista ja joka sisällöllisesti kannattaa siirtää sekularisoituville sukupolvillekin.
Kuten Halla-aho sanoo, pakolaisleirit ovat kuin pieniä kaupunkeja, mutta ne voisivat olla myös kuin pieniä kyliä. Aavikollakin saa ruokaa kasvamaan. Joka ei sitä usko, voi koska tahansa mennä katsomaan Israelilaisia kibbutseja. Leireissä voitaisiin järjestää myös työmahdollisuuksia sen sisäisissä tehtävissä. On järjetöntä vain makuuttaa ihmisiä. Heille voi maksaa siitä, että he hoitavat jätehuoltoa ja muita tehtäviä. Saamillaan rahoilla he voivat ostaa esim. puhelimia tai maksaa puhelinkulujaan. Leireille voi järjestää myös erittäin pitkälle organisoidun jätteiden lajittelun ja kompostoinnin. Energiaa voi tuottaa paneelein. Oleellisinta on, että ihmisten elämä näillä leireillä on mahdollisimman normaalia ja järjestäytynyttä. Erityisen tärkeää se on nuorten kannalta. Heillä tulee olla mahdollisuus päästä kouluun ja harrastaa itselleen terveellisiä asioita ja heidän terveydestään pitää huolehtia.
Tämän kaiken onnistuminen vaatii laajaa monikulttuuriosaamista, mutta myös lujakätistä hallintoa. Resursseja niihin kumpaankaan ei tietysti nyt juuri ole vapaana, kun pakolaiset jo ovat Euroopassa ja näitä asioita pitää yrittää hoitaa täällä. Huonolla menestyksellä, ongelmia tulee ja jatkossa niitä tulee enemmän. Suurten ihmismäärien ottaminen kiireellä johtaa ratkaisuihin, joiden hinta voi olla korkea. Päästetään sisään vaarallasia ja rikollisia aineksia, luodaan ghettoja ja rodullisesti jakautunut luokkayhteiskunta (siirtolaisuus, sisältäen pakolaisuuden, on johtamassa tähän läpi koko Euroopan ja ensimmäiset merkit sen luomista räjähdysherkistä jännitteistä ovat jo nähtävissä, osin islamilaisen radikalismin nousun muodossa) ja saadaan aikaan vaarallisia etnisiä vastakkainasetteluja.
Saksa ei ole esimerkki onnistuneesta politiikasta. Saksa ei ole onnistunut esimerkki edes onnistuneesta talouspolitiikasta. Saksa on menestynyt siksi, että Ruhrin alue on täysin ylivoimainen verrattuna muihin teollisuuskeskittymiin Euroopassa. Ja se on sitä pääosin siksi, että juuri siinä pisteessä erinäinen määrä luonnon suomia etuja yhdistyy (raaka-aineet, energia, liikenneyhteydet, työvoima ja rehevä maaseutu aivan vieressä) ja se on antanut sille mahdollisuuden kasvaa sellaiseksi, mitä se on nyt. Saksalaisten tuotteiden laatu on toki hyvää ja he ovat onnistuneet myös rationalisoimaan tuotantoaan usein muita paremmin, mutta nämä seikat eivät vielä yksin olisi riittäneet nykyisen kaltaiseen menestykseen ja ilman Ruhrin keskittymää nämä toimintatavat tuskin olisivat päässeet kehittymään siten kuin ovat kehittyneet.
Saksan ihme on toisaalta myös koko Euroopan Unionin ongelma. Yhä kasvava tavarantuotannon tehokkuus syö tuotantomahdollisuuksia muilta ja ainoat keinot saada raha kiertämään täysiä kierroksia ovat saada saksalaiset turistit tuhlaamaan maihin, jotka ostavat saksalaisia tuotteita tai unionin sisäiset tukijärjestelyt saksalaisilta veronmaksajilta ulkomaisille saksalaisen tavaran ostajille. Jos raha ei kierrä, seuraa taloudellinen kriisi, milloin missäkin muodossa. Tai siis, se on jo seurannut.
Typerän ihailun, kauhistelun ja äimistelyn sijaan asioita pitäisi ryhtyä katsomaan asioina ja ongelmia tutkia ratkaisukeskeisesti. Ei minkään pienyrittäjän tai myöskään suuryrityksen näkökulmasta, ne eivät nimittäin kokaan kanna naapurin kukkarotaskua pidemmälle, vaan kansantalouksien ja eurooppalaisten valtoiden ja ihmisten näkökulmasta.
Toisaalta juuri nyt kun miehet ovat liuenneet pakolaisleireistä, olisi erinomainen tilaisuus pyrkiä vaikuttamaan positiivisesti tulevaisuuteen.
Leireille voisi järjestää naisille mahdollisuuden kouluttautua. Vain siinä piilee mahdollisuus uudistaa Islamia. Leireillä tulisi rohkaista naisia järjestäytymään toimimaan itsensä ja perheidensä hyväksi. Luoda traditio köyhempien ja heikommassa asemassa olevien auttamiseksi ja tukemiseksi. Itse asiassa sellainen onkin jossain määrin olemassa Islamilaisessa kulttuurissa jo valmiina. Se on niitä osia tuota kulttuuria, joka on säästämisen arvoista ja joka sisällöllisesti kannattaa siirtää sekularisoituville sukupolvillekin.
Kuten Halla-aho sanoo, pakolaisleirit ovat kuin pieniä kaupunkeja, mutta ne voisivat olla myös kuin pieniä kyliä. Aavikollakin saa ruokaa kasvamaan. Joka ei sitä usko, voi koska tahansa mennä katsomaan Israelilaisia kibbutseja. Leireissä voitaisiin järjestää myös työmahdollisuuksia sen sisäisissä tehtävissä. On järjetöntä vain makuuttaa ihmisiä. Heille voi maksaa siitä, että he hoitavat jätehuoltoa ja muita tehtäviä. Saamillaan rahoilla he voivat ostaa esim. puhelimia tai maksaa puhelinkulujaan. Leireille voi järjestää myös erittäin pitkälle organisoidun jätteiden lajittelun ja kompostoinnin. Energiaa voi tuottaa paneelein. Oleellisinta on, että ihmisten elämä näillä leireillä on mahdollisimman normaalia ja järjestäytynyttä. Erityisen tärkeää se on nuorten kannalta. Heillä tulee olla mahdollisuus päästä kouluun ja harrastaa itselleen terveellisiä asioita ja heidän terveydestään pitää huolehtia.
Tämän kaiken onnistuminen vaatii laajaa monikulttuuriosaamista, mutta myös lujakätistä hallintoa. Resursseja niihin kumpaankaan ei tietysti nyt juuri ole vapaana, kun pakolaiset jo ovat Euroopassa ja näitä asioita pitää yrittää hoitaa täällä. Huonolla menestyksellä, ongelmia tulee ja jatkossa niitä tulee enemmän. Suurten ihmismäärien ottaminen kiireellä johtaa ratkaisuihin, joiden hinta voi olla korkea. Päästetään sisään vaarallasia ja rikollisia aineksia, luodaan ghettoja ja rodullisesti jakautunut luokkayhteiskunta (siirtolaisuus, sisältäen pakolaisuuden, on johtamassa tähän läpi koko Euroopan ja ensimmäiset merkit sen luomista räjähdysherkistä jännitteistä ovat jo nähtävissä, osin islamilaisen radikalismin nousun muodossa) ja saadaan aikaan vaarallisia etnisiä vastakkainasetteluja.
Saksa ei ole esimerkki onnistuneesta politiikasta. Saksa ei ole onnistunut esimerkki edes onnistuneesta talouspolitiikasta. Saksa on menestynyt siksi, että Ruhrin alue on täysin ylivoimainen verrattuna muihin teollisuuskeskittymiin Euroopassa. Ja se on sitä pääosin siksi, että juuri siinä pisteessä erinäinen määrä luonnon suomia etuja yhdistyy (raaka-aineet, energia, liikenneyhteydet, työvoima ja rehevä maaseutu aivan vieressä) ja se on antanut sille mahdollisuuden kasvaa sellaiseksi, mitä se on nyt. Saksalaisten tuotteiden laatu on toki hyvää ja he ovat onnistuneet myös rationalisoimaan tuotantoaan usein muita paremmin, mutta nämä seikat eivät vielä yksin olisi riittäneet nykyisen kaltaiseen menestykseen ja ilman Ruhrin keskittymää nämä toimintatavat tuskin olisivat päässeet kehittymään siten kuin ovat kehittyneet.
Saksan ihme on toisaalta myös koko Euroopan Unionin ongelma. Yhä kasvava tavarantuotannon tehokkuus syö tuotantomahdollisuuksia muilta ja ainoat keinot saada raha kiertämään täysiä kierroksia ovat saada saksalaiset turistit tuhlaamaan maihin, jotka ostavat saksalaisia tuotteita tai unionin sisäiset tukijärjestelyt saksalaisilta veronmaksajilta ulkomaisille saksalaisen tavaran ostajille. Jos raha ei kierrä, seuraa taloudellinen kriisi, milloin missäkin muodossa. Tai siis, se on jo seurannut.
Typerän ihailun, kauhistelun ja äimistelyn sijaan asioita pitäisi ryhtyä katsomaan asioina ja ongelmia tutkia ratkaisukeskeisesti. Ei minkään pienyrittäjän tai myöskään suuryrityksen näkökulmasta, ne eivät nimittäin kokaan kanna naapurin kukkarotaskua pidemmälle, vaan kansantalouksien ja eurooppalaisten valtoiden ja ihmisten näkökulmasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kukaan ei ole kanssani samaa mieltä?
No ollaan ollaan samaa mieltä!
Tervetuloa meidän "rasistien" joukkoon.
Hallitsematon maahanmuutto tekee monella tapaa pahaa Suomelle. Näin se on.
Hyvä kirjoitus!
Hyvä kirjoitus aloittajalta. Halla-aho on ollut oikeassa kaikessa mitä on sanonut. Nyt sen vasta ymmärrän.
Minulla ei ole varaa kutsua vieraita syömään. Yleensä kutsuja maksaa.
Kansan ääni Syyriasta:
https://www.youtube.com/watch?v=NXSnm4H5DiU
Joku ahkera ihminen voisi yrittää kääntää tuosta referaatin. Englantia osaavalle asia tietenkin selviää ihan katsomalla, mutta näihin keskusteluihin osallistuu ihmisiä, jotka eivät englantia niin hyvin osaa ja tuonkaltaista tietoa ei Suomen tiedotusvälineiden kautta ehkä niin hyvin saa (itse asiassa en tiedä, kun yleä tai maikkaria juuri seuraa). Ehkä muuten Hommalla on jo tehtykin, joku siellä poikkeileva voisi kertoa?
Kuinka muuten saisi kiinnitettyä ketjun ylös näkymään koko ajan? Silloin kun näillä palstoilla vielä oli luotsit, se oli mahdollista. Täällä on käyty muutamia mielenkiintoisia keskusteluja koskien kriisin poliittista taustaa, mutta nyt ne ovat uponneet jo ties kuinka kauas. Ne olisivat hyvää luettavaa kenelle vain, joka haluaa asioita pohtia, oli sitten itse asiasta mitä mieltä tahansa. Voisi tehdä sellaisen kiinnitetyn ketjun, johon laittaisi linkkejä mielenkiintoisiin kirjoituksiin. On typerää nostella sellaisia koko ajan tai yrittää muistella otsikoita etsiäkseen niitä täältä.