Kuuntelin Radio Patmosta tiistai-aamuna, niin kuin monet muutkin aikaansa seuraavat valveutuneet ihmiset. Toimittaja Turunen soitti aamuvarhaisella Rovaniemelle ja herätti paikallisen helluntaiseurakunnan pastorin Esa Pikkumäen. Turunen on fiksu mies ja pyyteli varhaista soittoaan anteeksi. Turunen oli lehdestä lukenut mitä Rovaniemellä oli tapahtunut ja Pikkumäki oli herännyt uuteen päivään, joten suoran radio-ohjelman haastattelu käynnistyi.
Pastori kertoi, että hänelle tuli puhelinsoitto, jossa kysyttiin seurakunnan valmiutta järjestää hätämajoitusta pakolaisille. Valmistautumisaikaa annettiin ruhtinaalliset puolitoistatuntia.
Seurakunnan vastaus oli myönteinen ja kaikki muu toiminta pysäytettiin muutamaksi päiväksi. Punainen risti toi vauhdilla sänkyjä ja patjoja.
Pian kirkkorakennuksen eteen pyrähti kaksi bussillista tummia nuoria miehiä Lähi-idästä. Pastori seisoi ovella ja kätteli jokaisen henkilökohtaisesti.
” Welcome! Tervetuloa! ”, kajahti pastorin suusta 73 kertaa.
Torikauppias Lappalainen toi perunoita ja omenia. Siskot ja veljet osoittivat käytännössä kristillistä rakkautta.
”Tervetuloa! - Tervemenoa!”
Edellisen päivän Iltasanoman aukeaman kuvien keskellä oli teksti: ” Tervetuloa – tervemenoa! ” Otsikossa oli kaksi sanaa ja se antaa mahdollisuuden valita kumman sanan taakse itsensä kokoaa.
Vähemmällä pääsisi, jos sanoisi suoraan, että tervemenoa, mutta ensimmäisenä oli tuo kiusallinen sana, tervetuloa! Jotain niille tulijoille on pakko sanoa, vai onko?
Entä jos ei sanoisi mitään. Ihmettelisi ja vain itsekseen voivottelisi maailmanmenoa. Kohta on tulossa syksyn pimeät illat ja yöt.
Tummat pakolaiset katoavat illan hämäryyteen. Kyllä tuntuu pelottavalta kun näkee vain kulkevia kehoja, eikä erota kasvoja ollenkaan.
Meillä kristityillä asia on aivan toisin, me olemme maailman valo. Herrakin kehotti, että loistakoon teidän valkeutenne. Onko niin, että toiset loistavat valkeutta ja toiset pimeyttä? Vaikuttaako valon levittämiseen ihonväri?
Pastori Bonnke kertoi Jäähallissa ilmapallokauppiaasta New Yorkin Manhattanilla. Miehellä oli myynnissä monia värikkäitä kaasulla täytettyjä palloja.
Kun kauppa ei oikein käynyt, niin hän päästi jonkun värikkään pallon ilmaan.
Tytöt sekä pojat huomasivat pallon ilmassa ja vetivät vanhempansa ostoksille. Muuan pikku-mies, sellainen musta poika seurasi myyjän meininkiä.
Hetken empimisen jälkeen meni kauppiaan luokse ja kysyi: ” Sir, herra miksi teillä ei ole myytävänä mustia palloja? ”
Myyjä meni hieman hämilleen ja vastasi pojalle: ” No kun ihmiset haluavat värikkäitä palloja.”
Vastaus ei tyydyttänyt poikaa, vaan hän tivasi vielä: ” Mutta herra, jos teillä olisi mustia palloja, niin nousisiko nekin taivasta kohti? ”
Silloin myyjä tajusi, että mikä poikaa todellisuudessa vaivasi. Hän laski kätensä hänen olkapäälle ja sanoi: ” Kuulehan nuorimies, ei ratkaisevinta ole se minkä värinen pallo on, vaan se mitä pallon sisällä on.”
Miehenalun suupieleen levisi leveä hymy kun hän ymmärsi, että musta pallo nousee kohden taivasta muiden väristen pallojen tavoin, ymmärrämmekö me?
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/752/pakolaiset_ja_pastori
Pastori kertoi, että hänelle tuli puhelinsoitto, jossa kysyttiin seurakunnan valmiutta järjestää hätämajoitusta pakolaisille. Valmistautumisaikaa annettiin ruhtinaalliset puolitoistatuntia.
Seurakunnan vastaus oli myönteinen ja kaikki muu toiminta pysäytettiin muutamaksi päiväksi. Punainen risti toi vauhdilla sänkyjä ja patjoja.
Pian kirkkorakennuksen eteen pyrähti kaksi bussillista tummia nuoria miehiä Lähi-idästä. Pastori seisoi ovella ja kätteli jokaisen henkilökohtaisesti.
” Welcome! Tervetuloa! ”, kajahti pastorin suusta 73 kertaa.
Torikauppias Lappalainen toi perunoita ja omenia. Siskot ja veljet osoittivat käytännössä kristillistä rakkautta.
”Tervetuloa! - Tervemenoa!”
Edellisen päivän Iltasanoman aukeaman kuvien keskellä oli teksti: ” Tervetuloa – tervemenoa! ” Otsikossa oli kaksi sanaa ja se antaa mahdollisuuden valita kumman sanan taakse itsensä kokoaa.
Vähemmällä pääsisi, jos sanoisi suoraan, että tervemenoa, mutta ensimmäisenä oli tuo kiusallinen sana, tervetuloa! Jotain niille tulijoille on pakko sanoa, vai onko?
Entä jos ei sanoisi mitään. Ihmettelisi ja vain itsekseen voivottelisi maailmanmenoa. Kohta on tulossa syksyn pimeät illat ja yöt.
Tummat pakolaiset katoavat illan hämäryyteen. Kyllä tuntuu pelottavalta kun näkee vain kulkevia kehoja, eikä erota kasvoja ollenkaan.
Meillä kristityillä asia on aivan toisin, me olemme maailman valo. Herrakin kehotti, että loistakoon teidän valkeutenne. Onko niin, että toiset loistavat valkeutta ja toiset pimeyttä? Vaikuttaako valon levittämiseen ihonväri?
Pastori Bonnke kertoi Jäähallissa ilmapallokauppiaasta New Yorkin Manhattanilla. Miehellä oli myynnissä monia värikkäitä kaasulla täytettyjä palloja.
Kun kauppa ei oikein käynyt, niin hän päästi jonkun värikkään pallon ilmaan.
Tytöt sekä pojat huomasivat pallon ilmassa ja vetivät vanhempansa ostoksille. Muuan pikku-mies, sellainen musta poika seurasi myyjän meininkiä.
Hetken empimisen jälkeen meni kauppiaan luokse ja kysyi: ” Sir, herra miksi teillä ei ole myytävänä mustia palloja? ”
Myyjä meni hieman hämilleen ja vastasi pojalle: ” No kun ihmiset haluavat värikkäitä palloja.”
Vastaus ei tyydyttänyt poikaa, vaan hän tivasi vielä: ” Mutta herra, jos teillä olisi mustia palloja, niin nousisiko nekin taivasta kohti? ”
Silloin myyjä tajusi, että mikä poikaa todellisuudessa vaivasi. Hän laski kätensä hänen olkapäälle ja sanoi: ” Kuulehan nuorimies, ei ratkaisevinta ole se minkä värinen pallo on, vaan se mitä pallon sisällä on.”
Miehenalun suupieleen levisi leveä hymy kun hän ymmärsi, että musta pallo nousee kohden taivasta muiden väristen pallojen tavoin, ymmärrämmekö me?
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/752/pakolaiset_ja_pastori
Vastaukset 6
Vanhimmat
Amen.
amenamen.
354
23443
4532
2354