Tänään Helsingin Kaisaniemessä, maahanmuuttajien kulttuurikeskusksessa Caisassa, on lastenpäivän teemana "pyhä", mitä se kenellekin merkitseen, mikä on kullekin pyhää. Paikalle toudataan lapsosia päiväkodeista ja kouluista.
Minä ei oikein arvosta koko pyhä-käsitettä. Minusta se on vain oman edun tavoittelua, sillä pyritään nostamaan omat arvot jumalalliselle tasolle, arvostelun yläpuolelle.
Jokaisella ihmisellä on tietenkin asioita ja arvoja, jotka ovat hänelle erityisen tärkeitä ja puolustettavia, mutta ei niitä voi nostaa norsunluutorniin lähtökohtaisesti arvostelun yläpuolelle ikään kuin ne olisivat jonkun mielikuvitusolennon kaiken arvostelun yläpuolelle asettamia absoluuttisia arvoja.
Kyllä arvojen, vakaumuksen puolustamisen on perustuttava järkisyihin, eikä järjettömiin "jumala sanoo/käskee näin -seliselityksiin.
Minä ei oikein arvosta koko pyhä-käsitettä. Minusta se on vain oman edun tavoittelua, sillä pyritään nostamaan omat arvot jumalalliselle tasolle, arvostelun yläpuolelle.
Jokaisella ihmisellä on tietenkin asioita ja arvoja, jotka ovat hänelle erityisen tärkeitä ja puolustettavia, mutta ei niitä voi nostaa norsunluutorniin lähtökohtaisesti arvostelun yläpuolelle ikään kuin ne olisivat jonkun mielikuvitusolennon kaiken arvostelun yläpuolelle asettamia absoluuttisia arvoja.
Kyllä arvojen, vakaumuksen puolustamisen on perustuttava järkisyihin, eikä järjettömiin "jumala sanoo/käskee näin -seliselityksiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Pyhyyden kokemuksia", jotka eivät/ovat ole tunnesidonnaisia, voi kokea ilman mitään ulkopuolista indikaattoria, mutta tunteellisemmin myös täysin niiden vallassa. Ihmisen elämässä on aikaa harjoitteluun. Mielen tyhjentäminen kaikista ulkopuolisista asioista ja ajatuksista voi olla pyhyyden kokemus harjaantuneelle ihmiselle. Luonto auttaa tässä asiassa usein omalla kauneudellaan. Samoin fokusoiminen johonkin omaa sydäntä... voimakkaasti liikuttavaan asiaan saattaa johdattaa triumfiin ja jonkunasteiseen pyhän kokemukseen.
Varmasti jokainen ihminen on niin spirituaalinen, että haluaa omasta vapaasta tahdostaan kokea jotakin itselleen pyhää...huolimatta siitä uskooko Jumalaan vai ei.
Minä ymmärrän pyhän sen kautta, mitä olen sanan etymologiasta lukenut. Pyhä on sukus sanalle piha, joka merkitsee erotettua aluetta. Piha rajaa tutun, oman alueen, ihmisen maailman. Pyhä taas sen ulkopuolella olevan alueen, vieraan, tuntemattoman.
Pyhä on siis jotain, joka on ihmisen tunnistaman tai kokeman maailman ulkopuolella. Se voi olla jotain positiivista, mutta se voi olla myös "neutraalia" siinä mielessä ettei se ole positiivista tai negatiivista. Miksei se voi olla negatiivistakin.
Eri sorttiset uskovat liittävät pyhän usein jumaliinsa, mutta myös paikkoihin tai esineisiin, joiden katsotaan edustavan ihmisen hallinnan ulkopuolelle jäävää voimaa. Pyhä saatetaan institutionalisoida ja dogmatisoida.
Toisaaltas tunnistan itse pyhyyden kokemuksen. Se valtaa minut silloin tällöin, ja se tuntuu siltä, että olen jonkun täysin erilaisen äärellä, mihin arkimaailmassani törmään. Kokemukseni ja ymmärrykseni ulkopuolisia asioita. Pyhyyden tunne saattaa tulla juuri siitä, että äkkiä seisookin ikäänkuin rajalla, tuntee jonkin vieraan olemassaolon, mutta siihen ei kuitenkaan voi astua sisään - juuri koska se on vierasta. Mutta se pyhyyden kokemus on ikäänkuin saisi hetken olla todistajana jollekin ihmeelliselle.
Se voi liittyä luonnossa tapahtuviin asioihin, mutta ei välttämätä. Joskus se ilmenee ihmistenkin toimissa. Voin hyvin ymmärtää, että ihminen jolla on valmiiksi jokin uskonnollinen tulkintakehys, saa helposti tällaiset kokemukset sovitettua tuohon kehykseen. Itselläni ei tuollaista kehystä ole, joten tyydyn puhumaan ja ajattelemaan asiaa juuri pyhänä. Mutta pyhä on minulle ateistina jotenkin todelinen asia, vaikkakin se taitavasti osaa karttaa täsmällistä määrittelyä juuri luonteensa vuoksi: se on ihmisen kokemuksen tuolla puolen. Mitäpä sellaisesta voi sanoa?
>>Se voi liittyä luonnossa tapahtuviin asioihin, mutta ei välttämätä. Joskus se ilmenee ihmistenkin toimissa.>>
Voitko antaa esimerkin tilanteesta, koska kuulostaa vieraalta itselleni.
Sattui kerran saunarannassa. Nätti kesäinen ilta ja pulahdin järveen. Yhtäkkiä tuntui kuin olisin siirtynyt toiseen aikaan tai ulottuvuuteen. Tai että jokin olisi tullut toisesta ulottuvuudesta olemaan läsnä. Se oli läsnäolon tuntu, joka vain tuli yhtäkkiä. Pelästyin sitä melkoisesti.
Toinen tapaus sattui autoa ajaessani. Valtava paha lähestyi taivaalta ja tahtoi sen huomio oli kiinnittynyt minuun. Menin aika sekaisin, jouduin palaamaan kotiin ja olin pari päivää aivan poissa tolaltani.
Joskus luonnossa, syksyisellä pellolla tuulessa tai keväisessä koivikossa tulee sellainen erikoinen tunne, jossa todellisuus muuttaa viritystään. Tuuli muuttuu eläväiseksi, koivut vastaavat katseeseen. Ei ne tuijota takaisin, mutta lause on silti enemmän kuin runokuva. Maailan energiat/voimat tms. tulevat äkkiä tietoisuuteen.
Monenlaisia kokemuksia, jotka on aina tapahtuneet selvinpäin, ilman tietoista tarkoitusta etsiä mitään erityisiä kokemuksia. Hyvin erilaisia myös: jotkut kauhistuttavia, jotkut ekstaattisia.
Pyhä on jotain arkikokemuksen ulkopuolista ja ylentävää tai tabu, asia johon ei kosketa.
Pyhä on tavuvaihdolla kehitetty peittonimi sanalle häpy. Sen keksijä ei ole kehdannut sanoa häpy, ja näin käsitteestä on muovaantunut jotenkin sävyltään elegantimpi. Siksi häpypäivisin ei varsinaisesti tehdä töitä, vaan se on pyhitetty rentoutumiseen, ja silloin naidaan niin että sänky rytkyy.
Pyhä on vanhaa suomea. Se tarkoittaa rajaa. Suomen ja ruotsin välillä on raja. Sen yli lappaa kymmeniä tuhansia vääräuskoisia. Eikö mikään ole enää pyhää?