Hei kaikille!
Yritin etsiä muista keskusteluista, jos löytyisi jotain samantyyppistä tarinaa ja oireita kun mulla, mutta en valitettavasti löytänyt.
Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun olin baari-iltana polttanut kannabista ja juonut vahvaa, siis sekoittanut keskenään. Ei siinä mitään, monethan sitä tekee...(enää en tee).
Ilta meni hyvin. Aamulla oli ihan ok olo, pieni darra. Päätin lähteä lähikauppaan hakemaan syötävää , kun yhtäkkiä puolessa välissä matkaa(jo kaupassa) alkoi pimenee silmissä ja näkö heittää. Jalat ei kantanut, sydän löi kovaa... tunsin sen,kun menin ihan kalpeeksi, kun haamu, ja tajusin että ihmiset katsoo, että kaikki ei ole kunnossa. Jotenkin(en tiedä miten) viimeisillä voimilla jätin kärryn ja lähdin kaupasta(olin jo tavallaan menettänyt tajun siinä matkalla, mut silti viimeisellä ihmevoimilla pääsin kaupasta ulos ja sitten pimeni.
Seuraavan kerran heräsin siihen kun joku oli löynyt mua poskelle ja herätellyt. Makasin kaupan edessä kalpeana ja likaisena. Ambulanssi ja huolestuneita ihmisiä seisoi ympärillä. Aivot oli vielä sumussa.. tunsin vaan kun minut kannettiin ambulanssiin ja vietiin sairaalaan. Matkan aikana kyseltiin kysymyksiä.Hieman kesti muistaa asioita, mutta muistin oikein loppujen lopuks.. Kuulemma olin tajuttomana noin 7min, ja kouristellut noin 2min, eikä vaahtoa tullut suusta.
Sairaalassa tarkistettiin kaikki tarvittava, mm. aivosähkökäyrää, kuvattiin päätä, veri ymsyms. Epäiltiin epilepsiaa, mutta kaikki ok. Syyksi laitettiin alkoholin ja kannabiksen sekoitus.
Sen tajun menetyksen jälkeen mulla oli pari kuukautta aivot ihan sumussa ja elämä kun unessa. Ihan kun katsoisin itseäni vierestä ja en ollut oma itseni. Kaikki tuntui unelta... keskittyminen, muisti, näkö oli huonontunut huomattavasti. Nukkuminen oli katkoninen. Into ruokaan ja muutenkin liikkumiseen ja harrastuksiin oli kadonnut. Jollain tavalla en halunnut enää elää. Ilo elämään katosi.
Kävin uudelleen lääkärissä kertomassa noi kaikki. Syy oli stressi ja paniikkikohtaukset(kuulemma). Pari kk vielä kestin ja yhtäkkiä fiilis alkoikin normalisoitua. Iloitsin. Se siitä.. Elämä jatkui..
Toissapäivänä oli hirveä yö, en nukkunut hyvin. Unet oli todella realistisia.. Unessa katsoin itse itseäni sivusta, mitä mä itse tein siinä unessa. Outoa. Heräsin ja tuntui siltä, kun olisin vieläkin jäänyt siihen uneen. Tuntui ,että heräsin vain puoliksi, että katsoin vieläkin itseäni sivusta. Ja taas.. sama rumba kun silloin vuosi sitten.. Halu kaikkeen katosi. En jaksa tehdä mitään. Tää olo ei helpota, oon kun unessa kokoajan. Ei niin, että välillä helpottaa, vaan päällä ihan kokoajan. Lääkäriin en mennyt, koska silloinkaan niistä ei ollut mitään hyötyä. Määrää lääkkeitä joista sekoaa vaan enemmän, ja normalisoituhan mulla silloinki fiilis ilman niitä! koskaan en oo mitään mielialalääkkeitä ottanu, enkä ota. Mietin lähinä sitä, että mikä tää vois olla? Paniikkikohtaus, stressi? miks? mistä syystä yhtäkkiä? Tavallaan kaikki on hyvin mun elämässä, vielä toissapäivänä ennen nukkumaanmenoa iloitsin ja olin tyytyväinen kaikkeen. Olen 26-vuotias nuori mies. Asun yksin, urheilen, elän normaalia elämää. En polta tupakkaa, juon silloin tällöin. Muu kroppa on, kunnossa, mihinkään ei satu.Tuntu vaan, että päässä ei ole kaikki kunnossa. Tajuan mitä tapahtuu, mut tavallaan en tajua. Kaikki tapahtuu jotenkin hidastettuna ja ajankulku on hukassa. Muutenhan oon ihan järkevä ja fiksu ihminen.. sosiaalinen. Mut nyt tää kaikki tuntuu jäävän jonnekki taakse...
Onko kenelläkään ollut mitään vastaavaa? Kokemuksia itsellä tai jotain vastaavaa ollut jollain tutulla?
Tuntuu, että ei kauan jaksa tälläsessä sumussa elää, mutta kestin silloinkin noin puoli vuotta tätä.
Anteeks, jos suomenkieli ei oo ihan selkeä ja on virheitä!
Kiitos etukäteen!
Vastaan mielellääni kysymyksiin, jos jäi epäselvyyksiä.
Yritin etsiä muista keskusteluista, jos löytyisi jotain samantyyppistä tarinaa ja oireita kun mulla, mutta en valitettavasti löytänyt.
Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun olin baari-iltana polttanut kannabista ja juonut vahvaa, siis sekoittanut keskenään. Ei siinä mitään, monethan sitä tekee...(enää en tee).
Ilta meni hyvin. Aamulla oli ihan ok olo, pieni darra. Päätin lähteä lähikauppaan hakemaan syötävää , kun yhtäkkiä puolessa välissä matkaa(jo kaupassa) alkoi pimenee silmissä ja näkö heittää. Jalat ei kantanut, sydän löi kovaa... tunsin sen,kun menin ihan kalpeeksi, kun haamu, ja tajusin että ihmiset katsoo, että kaikki ei ole kunnossa. Jotenkin(en tiedä miten) viimeisillä voimilla jätin kärryn ja lähdin kaupasta(olin jo tavallaan menettänyt tajun siinä matkalla, mut silti viimeisellä ihmevoimilla pääsin kaupasta ulos ja sitten pimeni.
Seuraavan kerran heräsin siihen kun joku oli löynyt mua poskelle ja herätellyt. Makasin kaupan edessä kalpeana ja likaisena. Ambulanssi ja huolestuneita ihmisiä seisoi ympärillä. Aivot oli vielä sumussa.. tunsin vaan kun minut kannettiin ambulanssiin ja vietiin sairaalaan. Matkan aikana kyseltiin kysymyksiä.Hieman kesti muistaa asioita, mutta muistin oikein loppujen lopuks.. Kuulemma olin tajuttomana noin 7min, ja kouristellut noin 2min, eikä vaahtoa tullut suusta.
Sairaalassa tarkistettiin kaikki tarvittava, mm. aivosähkökäyrää, kuvattiin päätä, veri ymsyms. Epäiltiin epilepsiaa, mutta kaikki ok. Syyksi laitettiin alkoholin ja kannabiksen sekoitus.
Sen tajun menetyksen jälkeen mulla oli pari kuukautta aivot ihan sumussa ja elämä kun unessa. Ihan kun katsoisin itseäni vierestä ja en ollut oma itseni. Kaikki tuntui unelta... keskittyminen, muisti, näkö oli huonontunut huomattavasti. Nukkuminen oli katkoninen. Into ruokaan ja muutenkin liikkumiseen ja harrastuksiin oli kadonnut. Jollain tavalla en halunnut enää elää. Ilo elämään katosi.
Kävin uudelleen lääkärissä kertomassa noi kaikki. Syy oli stressi ja paniikkikohtaukset(kuulemma). Pari kk vielä kestin ja yhtäkkiä fiilis alkoikin normalisoitua. Iloitsin. Se siitä.. Elämä jatkui..
Toissapäivänä oli hirveä yö, en nukkunut hyvin. Unet oli todella realistisia.. Unessa katsoin itse itseäni sivusta, mitä mä itse tein siinä unessa. Outoa. Heräsin ja tuntui siltä, kun olisin vieläkin jäänyt siihen uneen. Tuntui ,että heräsin vain puoliksi, että katsoin vieläkin itseäni sivusta. Ja taas.. sama rumba kun silloin vuosi sitten.. Halu kaikkeen katosi. En jaksa tehdä mitään. Tää olo ei helpota, oon kun unessa kokoajan. Ei niin, että välillä helpottaa, vaan päällä ihan kokoajan. Lääkäriin en mennyt, koska silloinkaan niistä ei ollut mitään hyötyä. Määrää lääkkeitä joista sekoaa vaan enemmän, ja normalisoituhan mulla silloinki fiilis ilman niitä! koskaan en oo mitään mielialalääkkeitä ottanu, enkä ota. Mietin lähinä sitä, että mikä tää vois olla? Paniikkikohtaus, stressi? miks? mistä syystä yhtäkkiä? Tavallaan kaikki on hyvin mun elämässä, vielä toissapäivänä ennen nukkumaanmenoa iloitsin ja olin tyytyväinen kaikkeen. Olen 26-vuotias nuori mies. Asun yksin, urheilen, elän normaalia elämää. En polta tupakkaa, juon silloin tällöin. Muu kroppa on, kunnossa, mihinkään ei satu.Tuntu vaan, että päässä ei ole kaikki kunnossa. Tajuan mitä tapahtuu, mut tavallaan en tajua. Kaikki tapahtuu jotenkin hidastettuna ja ajankulku on hukassa. Muutenhan oon ihan järkevä ja fiksu ihminen.. sosiaalinen. Mut nyt tää kaikki tuntuu jäävän jonnekki taakse...
Onko kenelläkään ollut mitään vastaavaa? Kokemuksia itsellä tai jotain vastaavaa ollut jollain tutulla?
Tuntuu, että ei kauan jaksa tälläsessä sumussa elää, mutta kestin silloinkin noin puoli vuotta tätä.
Anteeks, jos suomenkieli ei oo ihan selkeä ja on virheitä!
Kiitos etukäteen!
Vastaan mielellääni kysymyksiin, jos jäi epäselvyyksiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.