Miten te voitte olla aina yksin

Minkäs teet?

Naisten pitäisi kyllä tehdä asialle jotakin. :-/

Miksi naiset ei tee alotteita meille kunnollisille miehille.

Kyllä se joillekin poikkeusyksilöille voi olla ihan tervettäkin. Suurimmalle osalle ei. Järkihän tässä pikkuhiljaa rapautuu, mutta ei sitä näillä ominaisuuksilla ole juuri mitään asioille tehtävissä. Yritetty on.

Parempi sinkkuna, kuin huonossa/väärässä suhteessa..... ;P

Yksin???? Tottahan meillä sinkuilla vakipanot on, joita voi satunnaisesti tavata kun siltä tuntuu. Taas sovittiin vakkarin kans reffit viikonlopulle...Se tietää pojat pillua..Kyllähän tämä on niin luksusta elämää kun olla ja voi. Fiilis pohjalta saa tavata ihmisiä ja jos ei huvita, niin ei ole pakko tehä yhtään mitään.

Yksin ja yksinäisyys ovat eri asioita. Vaikka elän yksin, en ole yksinäinen. Epäterveellisen yksinolosta tekee se, jos sen kokee pahana.

Introvertille tai individualistille sinkkuna/yksin eläminen on täysin tervettä. Ekstrovertille ei välttämättä...

Osa ihmisistä tarvitsevat välillä edes jonkin verran yksinäisyyttä päivittäiseen elämäänsä säilyttääkseen mielenterveytensä myös miehistäkin. Et ole vain perehtynyt tarkemmin asiaan. Median avulla tietysti yritetään aina aivopestä ihmisiä pienestä asti uskomaan että sinkkuus, seksittömyys on haitallista/hulluutta. Media nykyään näyttää luulevan olevansa tavallisten ihmisten isäpuoli/äitipuoli.

Naisten vika kun eivät mene mun kanssa treffeille. Olen kysynyt monta kertaa ulos syömään, aina sanonut ei tai ehkä joku toinen kerta.

Yksin jo 2vuotta ja valinta ei oma mutta tapaamani miehet sanoo aina sen saman et"oot niin kaunis ja voi kun saisin sua"Mä suoraan sanoen inhoan tota kommenttia ja kyllä tommoset sanat saa kaikkoomaan ja kertoo siitä et tosi paljo porukka nykyään haluaa vaan seksiä.Positiivisuus on mun kannattelija elämässä mutta tällä saralla on moinen alkanu kadota ja olen ruvennut urheileen enemmän,ottaan ylimääräisiä työvuoroja jne...Silloin ei yksinäisyyden tunne kummittele.

Syy löytyy peiliin katsomalla.

Tällä hetkellä oma valinta. On ollut lähivuosina tarmokas yritys vakavaan suhteeseen, mutta se ei koskaan ole syystä tai toisesta kantanut hedelmää. Vikaa on toki itsessäkin ja omissa valinnoissa paljon, mutta niin myös siinä toisessa osapuolessa.
En halua sotkea kuvioita millään säädöillä tai yhden illan jutuilla, kun tiedän etten siihen pysty. Katson siis, että on terveellisempää olla yksin kuin elää jatkuvassa epävarmuudessa.

Ei kai se ihan "tervettä" kai parisuhteellisten mielestä ole mutta minusta taas ei olisi kovin tervettä olla parisuhteessa vain sen vuoksi että on se ympäristön odottama parisuhde. Parisuhteessa joutuisi aina tekemään kompromisseja ja elämään enimmkseen muiden mielen mukaan, sinkkuna ei tarvitse vaan voi olla ihan niin v..umainen tai mukava muita ihmisiä kohtaan kuin kulloinkin sattuu huvittamaan, ainakin vapaa-ajalla näin, töissähän pitää yrittää olla kohtelias ja huomaavainen kaikkia kohtaan.

Minkä sille voi, että naiset ovat niin pinnallisia ja ahneita?

Minulla pikemminkin terveys meni silloin kun vielä seukkasin miesten kanssa. Rahat, järki ja terveys. Lopulta ymmärsin olla yksin vaan ja kas kummaa, kaikki murheetkin katosi elämästä miesten mukana. Kuin myös terveysongelmat. Nyt olen ollut yksin jo 12 vuotta, eli 24-vuotiaasta asti. Ja hyvin menee! Kun ymmärtäis vaan jatkaakin näin. Aina välillä sitä menee ihastumaan johonkin ihanaan tyyppiin, mutta kun sitä ei noteeraa mitenkään niin kyllä se ihastus muutamassa viikossa laantuu.

Olen liian tylsää seuraa. Lauantaina kysyin yhtä naista baariin. Nanen sanoi menevänsä bileisiin miehen luokse joka oli sitä hakannut joskus. Kertoi yksityiskohtia siitä kun jännämies oli hakannut. Sitten se nainen laittoi vielä kuvan facebookkiiin kun poseraa yhdessä sen miehen kanssa.
Komeahan se mies on joten nainen meni sinne jännitystä hakemaan. Itse vaan olisin yhtä bändiä mennyt katsomaan ja pyysin naista mukaan.

Tekisin mitä vain, tullakseni rakastetuksi. Lastenraiskaajana asia jää viimeiseksi.

Tuohon voi olla moniakin syitä. Minulla esim. psyykkiset, estävät tekijät ovat voimakkaampia kuin kumppanin hankkimiseen ajavat tekijät. Näitä ovat:

1. Sairaalloinen torjutuksi tulemisen pelko. Tiedän, että jos laittaisin esim. deitti-ilmoituksen nettiin, jännittäisin joka kerta kuollakseni, että onko vastauksia vai ei. Ja nimenomaan kuollakseni. Saan tällaisia oireita jo sosiaalisessa mediassa, jos odotan vastauksia tai reaktioita joltain ihastukseltani: joka kerta kun tarkistan somen, sydämeni hakkaa ja saan rytmihäiriöitä (jotka voivat olla vaarallisia). Reaktiot ovat tietenkin pahempia, jos on joku seuraamassa, esim. asuintoveri soluasunnon keittiössä (vaikka oveni olisi kiinni).

2. Tunne siitä, että minulla ei ole oikeutta seksuaalisuuteen ja kumppaniin, koska olen sosiaalinen hylkiö, pohjalla sosiaalisessa hierarkiassa.

3. Tunne siitä, että minulla ei ole oikeutta olla seksuaalinen olento, koska olen ulkopuolinen hylkiö, enkä siten täysin kuulu tähän maailmaan. Tähän liittyy myös pelko siitä, että joku rankaisee minua väkivallalla, jos rohkenen olla seksuaalinen olento kaikesta huolimatta.

4. Pelko oman isäni reaktioista, jos hankin itselleni seurustelukumppanin. Hän voisi reagoida agressiivisesti ja hyökätä jollain tavalla, jos hankkisin kumppanin, sillä hän tuntisi oman asemansa perheen hierarkiassa uhatuksi, jos hankkisin kumppanin, ja siten arvoni nousisi. En enää asu vanhempieni kanssa, mutta hän voisi tulla luokseni ja käyttäytyä agressiivisesti. Onneksi hän on jo melko iäkäs, niin että kykenisin puolustamaan itseäni.

5. Pelko kilpailijoitten ja opiskelijakollegoitten reaktioista. He voisivat alkaa vihata minua, jos minulla olisi lahjakkuuteni lisäksi vielä kumppani. Tämä olisi helppoa, koska olen ulkopuolinen ja siten helppo uhri.

Pitäisi varmaan mennä terapeutille, sillä suurin osa tästä on ehkä vainoharhaa. Tämä nyt kuitenkin esimerkkinä, että millaisia estoja yksinäisillä ihmisillä voi olla kumppanin hankinnan esteenä.