Maailmassa teillä on ahdistus. Sanat lausui Nasaretin Jeesus. Tuohon sanaan liittyi myös lupaus: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.” Jokaisessa kohtuullisen demokraattisessa maassa pyritään kansalaisten elämisen ehtoja jatkuvasti kohentamaan. Erilaiset etupiirit käyvät jatkuvaa kilpailua siitä, mikä voisi saada parhaan hyödyn. Meidän maassamme myös kunnat kilpailevat keskenään yrityksistä, koulutus- ja työpaikoista. Valitettavan usein voittajaksi selviydytään vahvimman oikeudella.
Myös kristillinen kirkko pyrki alun perin helpottamaan sananpalvelijoidensa keskittymistä julistustyöhön valitsemalla diakoneja. Diakoniatyö näyttää lähteneen alulle, kun kreikkaa puhuvat seurakuntien leskijäsenet kokivat tulleensa avustuksia jaettaessa kohdelluksi huonommin kuin hepreaa puhuvat lesket. Seurakunta päätti apostolien esityksestä valita ensimmäiset diakonit, jotta sanan palvelijat voisivat keskittyä julistustyöhön ja rukoukseen. Tämä on hyvä muistaa. Meillä on taipumusta monitouhuisuuteen.
Kristikunnan ensimmäinen ja tärkein tehtävä on sittenkin Jumalan sanan julistus. Aina silloin tällöin on paikallaan pysähtyä katsomaan, mikä on toimintamme keskuksessa. Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä: “’Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’ Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?”
Oikean diakoniatyön juuret johtavat siis sananjulistukseen. Kirkolle on uskottu Jumalan sana ja sen julistustehtävä. Sanan saarna on aina vaikuttanut myös diakonisesti, sillä se puhuttelee meidän omiatuntojamme. Koko yhteiskunnassamme tunnustetaan laajasti kirkon tekemän diakoniatyön arvo. Se on hieno asia. Kristillisen kirkon ja meidän kaikkien toimijoiden kannattaa olla myös varuillaan, ettemme hukkaa emmekä piilota kirkon kaikkein tärkeintä tehtävää, sitä, mitä ei mikään muu taho yhteiskunnassamme tee: lain ja evankeliumin julistusta ja sakramenttien jakamista.
”Kaikille kaikkea hyvää ja kaikki on sallittua” ei ole kristillisen toiminnan tähtäyspiste. Ei ole vanhanaikaista, vaan elämän ja kuoleman, uskon ja epäuskon rajapinnan kysymys, julistammeko Kristusta ainoana pelastustienä, että maailma uskoisi. Siihen meidät on lähetetty, ongelmia täynnä olevan maailman keskelle myös lähimmäisiämme varten.
Hannu Kippo.
http://sley.fi/sanansaattaja/paakirjoitus/ensisijainen-tehtava-karkeen
Myös kristillinen kirkko pyrki alun perin helpottamaan sananpalvelijoidensa keskittymistä julistustyöhön valitsemalla diakoneja. Diakoniatyö näyttää lähteneen alulle, kun kreikkaa puhuvat seurakuntien leskijäsenet kokivat tulleensa avustuksia jaettaessa kohdelluksi huonommin kuin hepreaa puhuvat lesket. Seurakunta päätti apostolien esityksestä valita ensimmäiset diakonit, jotta sanan palvelijat voisivat keskittyä julistustyöhön ja rukoukseen. Tämä on hyvä muistaa. Meillä on taipumusta monitouhuisuuteen.
Kristikunnan ensimmäinen ja tärkein tehtävä on sittenkin Jumalan sanan julistus. Aina silloin tällöin on paikallaan pysähtyä katsomaan, mikä on toimintamme keskuksessa. Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä: “’Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’ Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?”
Oikean diakoniatyön juuret johtavat siis sananjulistukseen. Kirkolle on uskottu Jumalan sana ja sen julistustehtävä. Sanan saarna on aina vaikuttanut myös diakonisesti, sillä se puhuttelee meidän omiatuntojamme. Koko yhteiskunnassamme tunnustetaan laajasti kirkon tekemän diakoniatyön arvo. Se on hieno asia. Kristillisen kirkon ja meidän kaikkien toimijoiden kannattaa olla myös varuillaan, ettemme hukkaa emmekä piilota kirkon kaikkein tärkeintä tehtävää, sitä, mitä ei mikään muu taho yhteiskunnassamme tee: lain ja evankeliumin julistusta ja sakramenttien jakamista.
”Kaikille kaikkea hyvää ja kaikki on sallittua” ei ole kristillisen toiminnan tähtäyspiste. Ei ole vanhanaikaista, vaan elämän ja kuoleman, uskon ja epäuskon rajapinnan kysymys, julistammeko Kristusta ainoana pelastustienä, että maailma uskoisi. Siihen meidät on lähetetty, ongelmia täynnä olevan maailman keskelle myös lähimmäisiämme varten.
Hannu Kippo.
http://sley.fi/sanansaattaja/paakirjoitus/ensisijainen-tehtava-karkeen
Vastaukset 2
Vanhimmat
64456
435435