NOBEL Darvinismin nollauksesta

Näin ei kuitenkaan ole. DNA muistuttaa tikapuita, jotka on pituussuuntaan väännetty kierteelle. Puolapuut rakentuvat aina kahdesta emäsmolekyylistä. Joko A-T tai G-C. Nämä adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini -emäkset kantavat geneettisen tiedon. Niistä muodostetut kolmen emäksen yhdistelmät varastoivat tiedon. Kyseessä on vain talletusalusta jolle älyn tuottama tieto varastoidaan. Musteella kirjoitetaan paperille älyn tuottamaa tekstiä tai tietokoneeseen ohjelmoidaan bittejä. Bio-ohjelmat, samoin kuin tietokone-ohjelmat ovat aina peräisin älykkäästä lähteestä. Sattuma ei tee tietokoneohjelmia edes luonnonvalinnan avulla.

Tikkaiden molempia pystypuita luetaan erittäin monimutkaisten spliseosomi –nimisten molekyylikoneiden avulla. Ne ovat ikään kuin toimittajia, jotka toimittavat kulloinkin tarvittavan tietopaketin DNA:sta liikkumalla siinä edestakaisin ja poimien tietoja kuin lego –palikoita. Kyseessä on emäksien jono ja saatu tieto riippuu siitä, mistä emäksestä eli koodin kohdasta kulloinkin ryhdytään muodostamaan kolmikirjaimisia ”sanoja”.

DNA –informaatio on täysin digitaalista. Siihen voidaan varastoida vaikka kirjan teksti tai kuva. Näin voidaan myös arvioida, mikä on tarvittavan tiedon sattumalta syntymisen todennäköisyys aivan samaan tapaan kuin arvioida mikä olisi kirjan tekstin syntymisen todennäköisyys, jos tietokoneen näppäimistöä kosketeltaisiin sattumanvaraisesti. On helppo osoittaa, että sattuma ei rakenna bio-ohjelmia edes luonnonvalinnan avustamana, ja vaikka rakentaisikin, kun sitä jälleen kopioitaisiin seuraavaan soluun, kopiointivirheet tuhoaisivat bio-ohjelman.

Jos ihmisen yhden solun kaikki DNA laitettaisiin kierteiseksi tikapuuksi silmille näkyvään muotoon, saisimme 7000 kilometrin korkuiset tikapuut. Aineenvaihdunnallisesti toimivassa solussa spliseosomi kulkisi tikapuita pitkin 4000 kilometrin matkan päivittäin tietoa kopioiden. Tietoa luetaan molempiin suuntiin ja sama puolapuu voi osallistua jopa 10-12 eri tuotteen valmistukseen tai säätelymekanismiin riippuen lukemisen aloituskohdasta ja lukusuunnasta. On helppo ymmärtää, että tällaisessa tiivistetyssä tietopankissa jokainen kopiointivirhe huonontaa tiedostoa. Yksittäiset mutaatiot eivät voin samanaikaisesti hyödyttää 10-12 eri tuotetta tai säätelymekanismia.

Nobelistien oivallus oli, että he tajusivat DNA:n kopioitumiseen liittyvän ongelman. DNA:ta ei voi syntyä ilman DNA:ta, jonka ohjeita tarvitaan niiden 12 nanokoneen rakentamiseen, jotka sitä monistavat. Tässä ei kuitenkaan vielä kaikki. Nanokoneet kopioivat DNA:ta emäs eli koodikirjain (A, T, C tai G) kerrallaan, joka vastaa kopiointinopeutta missä kirjain kerrallaan kopioitaisiin 1000 raamattua tunnissa. Tässä vauhdissa syntyy jopa miljoona kopiointivirhettä aina kun solun 3,5 miljardia koodikirjainta kopioidaan.

Solujen jakautuessa kopiointivirheitä syntyy niin paljon, että yhdestä hedelmöityneestä munasolusta, jollaisia kaikki olemme olleet, ei saataisi aikaan edes alkiota eli eläminen olisi mahdotonta. Munasolusta aikuiseen kasvamisen aikana tapahtuu 10 000 miljardia solun jakautumista. Tutkijat etsivät ratkaisua ongelmaan ja löysivät DNA:n korjausjärjestelmän ja tästä havainnosta lokakuussa 2015 annettu Nobel heille myönnettiin. Tomas Lindahl teki päätelmän, joka aloitti uuden tutkimusalan: soluilla täytyi olla nippu keinoja, joilla ne tehokkaasti koko ajan korjaavat rapautuvaa DNA:taan. Hän löysi mekanismin, joka poistaa DNA –ketjusta viallisen emäksen ja korjaa sen ehjällä.

Myytti DNA:n vakaudesta on murrettu. Solujemme perimään syntyy tauotta muutoksia, ja jos niitä ei heti korjattaisi, yhtäkään ihmistä ei syntyisi. DNA:han hajoaa muutenkin omia aikojaan muutamassa vuosituhannessa, ja on uusdarvinismin kannalta kohtalokasta, että vuonna 2012 sitä eristettiin dinosauruksen fossiilista.

Samalla on todistettu, että tuntemaamme elämää ei voisi lainkaan olla olemassa, jos solut eivät osaisi korjata DNA:taan. Kopiointivirheiden lisäksi DNA:han tulee vielä valtavan paljon suurempi määrä mutaatioita ympäristön säteilystä ja kemikaaleista johtuen. Korjaamattomat mutaatiot johtaisivat nopeasti elimistön toiminnan romahtamiseen ja syöpään. Onneksi solujen erittäin monimutkainen korjausjärjestelmä korjaa tuhannesta virheestä 999. Miksi se ei korjaa kaikkia? Syy on ilmeinen. DNA:han koodattu korjausnanokoneiden tiedosto kärsii sekin mutaatioista ja koneet eivät enää toimi moitteettomasti. Tämä selittää ihmisten elinajan lyhenemisen Raamatun patriarkkojen korkeasta iästä.

Johtopäätös kaikesta tästä on ilmeinen. Lokakuussa 2015 myönnetyt kemian Nobelit nollaavat uusdarvinismin, jonka mukaan kaikki elollinen polveutuisi yhdestä ja samasta solusta. Väite polveutumisesta paljastuu täysin mielettömäksi. Jokainen biokemiaa opiskellut ymmärtää miksi soluja ei voi syntyä itsestään ja DNA:ta voi syntyä vain DNA:n avulla. Vaikka fysiikan ja kemian lakien vastainen ihme tapahtuisi ja solu syntyisi, siellä ei tapahtuisi yhtään mitään ilman DNA:n ohjelmointia. Toimiva digitaalinen

etkö.lukenut kirjoitti:

Näin ei kuitenkaan ole. DNA muistuttaa tikapuita, jotka on pituussuuntaan väännetty kierteelle. Puolapuut rakentuvat aina kahdesta emäsmolekyylistä. Joko A-T tai G-C. Nämä adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini -emäkset kantavat geneettisen tiedon. Niistä muodostetut kolmen emäksen yhdistelmät varastoivat tiedon. Kyseessä on vain talletusalusta jolle älyn tuottama tieto varastoidaan. Musteella kirjoitetaan paperille älyn tuottamaa tekstiä tai tietokoneeseen ohjelmoidaan bittejä. Bio-ohjelmat, samoin kuin tietokone-ohjelmat ovat aina peräisin älykkäästä lähteestä. Sattuma ei tee tietokoneohjelmia edes luonnonvalinnan avulla.

Tikkaiden molempia pystypuita luetaan erittäin monimutkaisten spliseosomi –nimisten molekyylikoneiden avulla. Ne ovat ikään kuin toimittajia, jotka toimittavat kulloinkin tarvittavan tietopaketin DNA:sta liikkumalla siinä edestakaisin ja poimien tietoja kuin lego –palikoita. Kyseessä on emäksien jono ja saatu tieto riippuu siitä, mistä emäksestä eli koodin kohdasta kulloinkin ryhdytään muodostamaan kolmikirjaimisia ”sanoja”.

DNA –informaatio on täysin digitaalista. Siihen voidaan varastoida vaikka kirjan teksti tai kuva. Näin voidaan myös arvioida, mikä on tarvittavan tiedon sattumalta syntymisen todennäköisyys aivan samaan tapaan kuin arvioida mikä olisi kirjan tekstin syntymisen todennäköisyys, jos tietokoneen näppäimistöä kosketeltaisiin sattumanvaraisesti. On helppo osoittaa, että sattuma ei rakenna bio-ohjelmia edes luonnonvalinnan avustamana, ja vaikka rakentaisikin, kun sitä jälleen kopioitaisiin seuraavaan soluun, kopiointivirheet tuhoaisivat bio-ohjelman.

Jos ihmisen yhden solun kaikki DNA laitettaisiin kierteiseksi tikapuuksi silmille näkyvään muotoon, saisimme 7000 kilometrin korkuiset tikapuut. Aineenvaihdunnallisesti toimivassa solussa spliseosomi kulkisi tikapuita pitkin 4000 kilometrin matkan päivittäin tietoa kopioiden. Tietoa luetaan molempiin suuntiin ja sama puolapuu voi osallistua jopa 10-12 eri tuotteen valmistukseen tai säätelymekanismiin riippuen lukemisen aloituskohdasta ja lukusuunnasta. On helppo ymmärtää, että tällaisessa tiivistetyssä tietopankissa jokainen kopiointivirhe huonontaa tiedostoa. Yksittäiset mutaatiot eivät voin samanaikaisesti hyödyttää 10-12 eri tuotetta tai säätelymekanismia.

Nobelistien oivallus oli, että he tajusivat DNA:n kopioitumiseen liittyvän ongelman. DNA:ta ei voi syntyä ilman DNA:ta, jonka ohjeita tarvitaan niiden 12 nanokoneen rakentamiseen, jotka sitä monistavat. Tässä ei kuitenkaan vielä kaikki. Nanokoneet kopioivat DNA:ta emäs eli koodikirjain (A, T, C tai G) kerrallaan, joka vastaa kopiointinopeutta missä kirjain kerrallaan kopioitaisiin 1000 raamattua tunnissa. Tässä vauhdissa syntyy jopa miljoona kopiointivirhettä aina kun solun 3,5 miljardia koodikirjainta kopioidaan.

Solujen jakautuessa kopiointivirheitä syntyy niin paljon, että yhdestä hedelmöityneestä munasolusta, jollaisia kaikki olemme olleet, ei saataisi aikaan edes alkiota eli eläminen olisi mahdotonta. Munasolusta aikuiseen kasvamisen aikana tapahtuu 10 000 miljardia solun jakautumista. Tutkijat etsivät ratkaisua ongelmaan ja löysivät DNA:n korjausjärjestelmän ja tästä havainnosta lokakuussa 2015 annettu Nobel heille myönnettiin. Tomas Lindahl teki päätelmän, joka aloitti uuden tutkimusalan: soluilla täytyi olla nippu keinoja, joilla ne tehokkaasti koko ajan korjaavat rapautuvaa DNA:taan. Hän löysi mekanismin, joka poistaa DNA –ketjusta viallisen emäksen ja korjaa sen ehjällä.

Myytti DNA:n vakaudesta on murrettu. Solujemme perimään syntyy tauotta muutoksia, ja jos niitä ei heti korjattaisi, yhtäkään ihmistä ei syntyisi. DNA:han hajoaa muutenkin omia aikojaan muutamassa vuosituhannessa, ja on uusdarvinismin kannalta kohtalokasta, että vuonna 2012 sitä eristettiin dinosauruksen fossiilista.

Samalla on todistettu, että tuntemaamme elämää ei voisi lainkaan olla olemassa, jos solut eivät osaisi korjata DNA:taan. Kopiointivirheiden lisäksi DNA:han tulee vielä valtavan paljon suurempi määrä mutaatioita ympäristön säteilystä ja kemikaaleista johtuen. Korjaamattomat mutaatiot johtaisivat nopeasti elimistön toiminnan romahtamiseen ja syöpään. Onneksi solujen erittäin monimutkainen korjausjärjestelmä korjaa tuhannesta virheestä 999. Miksi se ei korjaa kaikkia? Syy on ilmeinen. DNA:han koodattu korjausnanokoneiden tiedosto kärsii sekin mutaatioista ja koneet eivät enää toimi moitteettomasti. Tämä selittää ihmisten elinajan lyhenemisen Raamatun patriarkkojen korkeasta iästä.

Johtopäätös kaikesta tästä on ilmeinen. Lokakuussa 2015 myönnetyt kemian Nobelit nollaavat uusdarvinismin, jonka mukaan kaikki elollinen polveutuisi yhdestä ja samasta solusta. Väite polveutumisesta paljastuu täysin mielettömäksi. Jokainen biokemiaa opiskellut ymmärtää miksi soluja ei voi syntyä itsestään ja DNA:ta voi syntyä vain DNA:n avulla. Vaikka fysiikan ja kemian lakien vastainen ihme tapahtuisi ja solu syntyisi, siellä ei tapahtuisi yhtään mitään ilman DNA:n ohjelmointia. Toimiva digitaalinen

(Yli)konstaapeli Reinikainen on muuten juuri valittu vuoden poliisiksi. Se Reinikainen on varmaan mies paikallaan toisin kuin tämä Pekka.

etkö.lukenut kirjoitti:

Näin ei kuitenkaan ole. DNA muistuttaa tikapuita, jotka on pituussuuntaan väännetty kierteelle. Puolapuut rakentuvat aina kahdesta emäsmolekyylistä. Joko A-T tai G-C. Nämä adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini -emäkset kantavat geneettisen tiedon. Niistä muodostetut kolmen emäksen yhdistelmät varastoivat tiedon. Kyseessä on vain talletusalusta jolle älyn tuottama tieto varastoidaan. Musteella kirjoitetaan paperille älyn tuottamaa tekstiä tai tietokoneeseen ohjelmoidaan bittejä. Bio-ohjelmat, samoin kuin tietokone-ohjelmat ovat aina peräisin älykkäästä lähteestä. Sattuma ei tee tietokoneohjelmia edes luonnonvalinnan avulla.

Tikkaiden molempia pystypuita luetaan erittäin monimutkaisten spliseosomi –nimisten molekyylikoneiden avulla. Ne ovat ikään kuin toimittajia, jotka toimittavat kulloinkin tarvittavan tietopaketin DNA:sta liikkumalla siinä edestakaisin ja poimien tietoja kuin lego –palikoita. Kyseessä on emäksien jono ja saatu tieto riippuu siitä, mistä emäksestä eli koodin kohdasta kulloinkin ryhdytään muodostamaan kolmikirjaimisia ”sanoja”.

DNA –informaatio on täysin digitaalista. Siihen voidaan varastoida vaikka kirjan teksti tai kuva. Näin voidaan myös arvioida, mikä on tarvittavan tiedon sattumalta syntymisen todennäköisyys aivan samaan tapaan kuin arvioida mikä olisi kirjan tekstin syntymisen todennäköisyys, jos tietokoneen näppäimistöä kosketeltaisiin sattumanvaraisesti. On helppo osoittaa, että sattuma ei rakenna bio-ohjelmia edes luonnonvalinnan avustamana, ja vaikka rakentaisikin, kun sitä jälleen kopioitaisiin seuraavaan soluun, kopiointivirheet tuhoaisivat bio-ohjelman.

Jos ihmisen yhden solun kaikki DNA laitettaisiin kierteiseksi tikapuuksi silmille näkyvään muotoon, saisimme 7000 kilometrin korkuiset tikapuut. Aineenvaihdunnallisesti toimivassa solussa spliseosomi kulkisi tikapuita pitkin 4000 kilometrin matkan päivittäin tietoa kopioiden. Tietoa luetaan molempiin suuntiin ja sama puolapuu voi osallistua jopa 10-12 eri tuotteen valmistukseen tai säätelymekanismiin riippuen lukemisen aloituskohdasta ja lukusuunnasta. On helppo ymmärtää, että tällaisessa tiivistetyssä tietopankissa jokainen kopiointivirhe huonontaa tiedostoa. Yksittäiset mutaatiot eivät voin samanaikaisesti hyödyttää 10-12 eri tuotetta tai säätelymekanismia.

Nobelistien oivallus oli, että he tajusivat DNA:n kopioitumiseen liittyvän ongelman. DNA:ta ei voi syntyä ilman DNA:ta, jonka ohjeita tarvitaan niiden 12 nanokoneen rakentamiseen, jotka sitä monistavat. Tässä ei kuitenkaan vielä kaikki. Nanokoneet kopioivat DNA:ta emäs eli koodikirjain (A, T, C tai G) kerrallaan, joka vastaa kopiointinopeutta missä kirjain kerrallaan kopioitaisiin 1000 raamattua tunnissa. Tässä vauhdissa syntyy jopa miljoona kopiointivirhettä aina kun solun 3,5 miljardia koodikirjainta kopioidaan.

Solujen jakautuessa kopiointivirheitä syntyy niin paljon, että yhdestä hedelmöityneestä munasolusta, jollaisia kaikki olemme olleet, ei saataisi aikaan edes alkiota eli eläminen olisi mahdotonta. Munasolusta aikuiseen kasvamisen aikana tapahtuu 10 000 miljardia solun jakautumista. Tutkijat etsivät ratkaisua ongelmaan ja löysivät DNA:n korjausjärjestelmän ja tästä havainnosta lokakuussa 2015 annettu Nobel heille myönnettiin. Tomas Lindahl teki päätelmän, joka aloitti uuden tutkimusalan: soluilla täytyi olla nippu keinoja, joilla ne tehokkaasti koko ajan korjaavat rapautuvaa DNA:taan. Hän löysi mekanismin, joka poistaa DNA –ketjusta viallisen emäksen ja korjaa sen ehjällä.

Myytti DNA:n vakaudesta on murrettu. Solujemme perimään syntyy tauotta muutoksia, ja jos niitä ei heti korjattaisi, yhtäkään ihmistä ei syntyisi. DNA:han hajoaa muutenkin omia aikojaan muutamassa vuosituhannessa, ja on uusdarvinismin kannalta kohtalokasta, että vuonna 2012 sitä eristettiin dinosauruksen fossiilista.

Samalla on todistettu, että tuntemaamme elämää ei voisi lainkaan olla olemassa, jos solut eivät osaisi korjata DNA:taan. Kopiointivirheiden lisäksi DNA:han tulee vielä valtavan paljon suurempi määrä mutaatioita ympäristön säteilystä ja kemikaaleista johtuen. Korjaamattomat mutaatiot johtaisivat nopeasti elimistön toiminnan romahtamiseen ja syöpään. Onneksi solujen erittäin monimutkainen korjausjärjestelmä korjaa tuhannesta virheestä 999. Miksi se ei korjaa kaikkia? Syy on ilmeinen. DNA:han koodattu korjausnanokoneiden tiedosto kärsii sekin mutaatioista ja koneet eivät enää toimi moitteettomasti. Tämä selittää ihmisten elinajan lyhenemisen Raamatun patriarkkojen korkeasta iästä.

Johtopäätös kaikesta tästä on ilmeinen. Lokakuussa 2015 myönnetyt kemian Nobelit nollaavat uusdarvinismin, jonka mukaan kaikki elollinen polveutuisi yhdestä ja samasta solusta. Väite polveutumisesta paljastuu täysin mielettömäksi. Jokainen biokemiaa opiskellut ymmärtää miksi soluja ei voi syntyä itsestään ja DNA:ta voi syntyä vain DNA:n avulla. Vaikka fysiikan ja kemian lakien vastainen ihme tapahtuisi ja solu syntyisi, siellä ei tapahtuisi yhtään mitään ilman DNA:n ohjelmointia. Toimiva digitaalinen

Kirjoitit;"Johtopäätös kaikesta tästä on ilmeinen. Lokakuussa 2015 myönnetyt kemian Nobelit nollaavat uusdarvinismin, jonka mukaan kaikki elollinen polveutuisi yhdestä ja samasta solusta. Väite polveutumisesta paljastuu täysin mielettömäksi. Jokainen biokemiaa opiskellut ymmärtää miksi soluja ei voi syntyä itsestään ja DNA:ta voi syntyä vain DNA:n avulla."

Annettu kemian Nobel nimenomaa TUKEE evoluution toimivuutta. DNA:ta ei ole koskaan edes pidetty vakaana, koska evoluutio nimenomaan perustuu DNA:an epävakauteen. Ilman tätä epävakautta, ei voisi olla muutoksia DNA:ssa eikä siten evoluutiotakaan.

V_Taskula kirjoitti:

Kirjoitit;"Johtopäätös kaikesta tästä on ilmeinen. Lokakuussa 2015 myönnetyt kemian Nobelit nollaavat uusdarvinismin, jonka mukaan kaikki elollinen polveutuisi yhdestä ja samasta solusta. Väite polveutumisesta paljastuu täysin mielettömäksi. Jokainen biokemiaa opiskellut ymmärtää miksi soluja ei voi syntyä itsestään ja DNA:ta voi syntyä vain DNA:n avulla."

Annettu kemian Nobel nimenomaa TUKEE evoluution toimivuutta. DNA:ta ei ole koskaan edes pidetty vakaana, koska evoluutio nimenomaan perustuu DNA:an epävakauteen. Ilman tätä epävakautta, ei voisi olla muutoksia DNA:ssa eikä siten evoluutiotakaan.

miksi et kommentoi tuota mitä lainasit?
""Johtopäätös kaikesta tästä on ilmeinen. Lokakuussa 2015 myönnetyt kemian Nobelit nollaavat uusdarvinismin, jonka mukaan kaikki elollinen polveutuisi yhdestä ja samasta solusta. Väite polveutumisesta paljastuu täysin mielettömäksi. Jokainen biokemiaa opiskellut ymmärtää miksi soluja ei voi syntyä itsestään ja DNA:ta voi syntyä vain DNA:n avulla."

mikäs hänen kirjoituksessaan ei pidä paikkaansa?

antiähly kirjoitti:

mikäs hänen kirjoituksessaan ei pidä paikkaansa?

Esim. se, että muka olisi ollut jokin myytti DNA:n vakaudesta. Kuten tässä viestiketjussa on aiemmin huomautettu, DNA:n vakaus nimenomaan kumoaisi evoluutioteorian.
Ihan puhdasta valehtelua on seuraava kohta:
"DNA:han hajoaa muutenkin omia aikojaan muutamassa vuosituhannessa, ja on uusdarvinismin kannalta kohtalokasta, että vuonna 2012 sitä eristettiin dinosauruksen fossiilista."
A: DNA säilyy pidempäänkin kuin "muutama tuhat vuotta"
B: Dinosauruksista ei ole eristetty DNA:ta. Punasolujen jäänteitä ja kollageeniä dinosaurusfossiileista on toki löytynyt (ja niiden löytäjä Mary Schweitzer on useastikin valitellut sitä, miten kreationistit vääristelevät härskisti hänen tutkimustuloksiaan), mutta dinosaurusten DNA:ta ei ole löytynyt.
Ylipäätänsä koko Reinikaisen esittämä kuva tiedemaailmasta on älytön: toisaalta tiedemaailma muka kykenee pitämään tiukassa kontrollissa kaikkia maailman biologeja ja estää näitä lipsumasta "darwinismista", mutta toisaalta jatkuvasti päästää läpi tutkimuksia, jotka muka jotenkin kumoavat evoluutioteorian. On koomista, että nämä tutkimukset, jotka muka jotenkin kumoavat evoluutioteorian, ovat poikkeuksetta "darwinistien" tekemiä. Koska mitään varteenotettavaa kreationistista tutkimusta ei ole olemassa, joutuu Reinikainen vääristelemään "darwinistista" tutkimustyötä.
Olen muuten useassa Suomi24-keskustelussa kysynyt Reinikaiseen tukeutuvilta kreationisteilta, että kumpi on väärässä, Reinikainen vai maailman suurin kreationistijärjestö Creation Ministries International. Reinikainen kun usein toistelee (ei tosin tässä uusimmassa tekstissään) sitä, että termodynamiikan toinen laki kumoaa evoluutioteorian ja, että hyödyllisiä mutaatioita ei ole. Creation International taas pitää listaa argumenteista, joita kreationistien ei pidä käyttää ja Reinikaisen kummatkin väitteet ovat listauksen mukaan sellaisia, joita ei missään nimessä pidä käyttää.
http://creation.com/arguments-we-think-creationists-should-not-use

Ei laji toiseksi muutu. Oletpa hölmö.

oliko.esi-isäsi.kameli kirjoitti:

Ei laji toiseksi muutu. Oletpa hölmö.

Ei luonto tunne mitään rajoja tässä asiassa jos vaan olosuhteet ovat suotuisat.

oliko.esi-isäsi.kameli kirjoitti:

Ei laji toiseksi muutu. Oletpa hölmö.

Mistäs sitten johtuu, että nykyisin ei enää elä 300- 500 miljoonaa vuotta sitten eläneitä lajeja (kuin selkärangattomia), mutta yksikään nykyisin elävä nisäkäslaji ei elänyt noina aikoina?

Miten se on mahdollista, ellei ole ollut lajien sukupuuttoja ja uusien lajien kehittymistä?

Onhan sekin outoa, että mukamas kristitty Reinikainen voi olla noin epärehellinen ja väittää aivan mahdottomia samalla väittäen, että koko maailman tiedemaailma olisi sodassa "Jumalaa" vastaan, ts." saat*nan kätyreitä".

Tässä seurakunalainen-blogissa tämä tiedemaailman mukamas "saata*allisuus" tulee hyvin esille:
"No, huomaavatko tiedemiehet tai palkinnon myöntänyt komitea mitä on tapahtunut? Todennäköisesti eivät, koska suunnittelun huomaaminen on luonnontieteissä kielletty! "

Luonnontieteissä ei ole mitään "kielletty huomaamasta". Päinvastoinen tutkijoita nimenomaan opastetaan ja koulutetaan epäilemään kaikkea tutkittua, ts. olemaan skeptinen.

Reinikainen on perso erilaisille palkinnoille ja tunnustuksille. Tässä hänen tekstissään on ainesta toiseen Skepsis ry:n huu-haa palkintoon.

Ihmettelen minäkin tuota Reinikaisen epärehellisyyttä.