Ainakin joillakin alueilla lapsille puhutaan kuumasta esineestä tai pinnasta varoitettaessa "poppaamisesta".
Miksi?
Miksi?
Poppaa vai polttaa
ken_tietää_sen
5309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsille puhutaan muutenkin eri kielellä kuin aikuisille. Jos vähänkin seuraa vanhempien puhetta lapselle, huomaa, että olisipa omituista, jos näin puhuttaisiin aikuiselle. Jotkut, kuten esimerkiksi minä, ovat puhuneet lapselle normaalikieltä. Se on jopa herättänyt kummastusta "lässyttäjissä".
"Lässyttäminen" on yleismaailmallinen ilmiö. Sillä siis lienee geneettinen tausta, vaikka onkin eri kieliä ja siis erilaisia lässyttämisiä. Olisi muuten mielenkiintoista kuulla evoluutiopsykologinen syy, miksi ilmiö on sopeuttanut ekolokeroon.
Miksi opettaa lapsille välikieli? Poppaa-sanasta on pitkä matka polttaa-verbiin. Poppaamisessako tausta luki- ym. vaikeuksille?
Lässytyskieli on taas jotain, jonka käyttöä en ymmärrä. Itse puhun lapsille lyhyesti ja selkeästi yksinkertaisin sanoin, ja ihan hyvin olen tullut ymmärretyksi, jos se kak... lapsukainen vain sattuu olemaan vastaanottavaisella tuulella.
Eihän lapsille luettavat satukirjat, aku ankat sun muutkaan ole lässytyskieltä, ja hyvin ymmärtävät.
No voi hellanlettas.
Kaikialla luonnossa, myös ihmisillä, on hierarkia. Puhetavat näkyvät hierarkiassa. Ennen aikaan samantasoiset teitittelivät ja sinuttelivat toisiaan, riippuen siitä, olivatko he tehneet pitemmän tuttavuuden jälkeen jo sinunkaupat.
Isäntäväki puhutteli palvelijoita etunimeltä, mutta 3. persoonassa, palvelijat isäntäväkeä Herraksi ja Rouvaksi 3. persoonassa. Molemmat puhuivat itsestään 1. persoonassa. Koulussa opettaja puhui 1. persoonassa oppilailleen, mutta oppilaan tuli käyttää puhuttelesanana opettaja ja käyttää 3. persoonaa. Teitittely oli sopimaton.
Edelleen useimmat vanhemmat puhuvat itsestään 3. persoonassa ja käyttävät tekijäniminä isä tai äiti. Muita ihmisiä sinuttelevat tai teitittelevät. Lapset puhuttelevat vanhempiaan isäksi tai äidiksi 2. persoonassa, ennen teititellen.
Kun aikuinen puhuu lässyttäen toisille aikuisille, päätellään, että hän tuo itsensä korkeammalle. Esim. muuan tuomiorovasti puhui tällä tavalla, mikä kuulijoista tuntui koomiselta. Jos aikuinen käyttää itsestään 3. persoonaa, kuten kenraali de Gaulle, hän pitää itseään itseoikeutettuna johtajana, muut ehkä suuruudenhulluna.
Keisarit ja kuninkaat puhuivat itsestään meititellen, minkä uskotaan syntyneen Bysantissa, kun keisari aluksi viittasi koko hoviin. Myöhemmin itsevaltiaat käyttivät me-muotoa pelkästään itseään.
Lässyttely lapselle voi olla osoitus hierarkia-asemasta. Muutenkinhan vanhemmat ja lapset asettavat puhuttelut ja persoonamuodon tavalla, jota yhdistelmää muualla ei käytetä.
Vaikka hierarkiat perustuvat geneettiseen taipumukseen, monet näistä tavoista on nykyisenä demokratiaa tavoittelevana aikana jo syytä heittää historian romukoppaan, mutta muutos on hidas. Erityisen iljettävää on sekä 3. persoonan käyttö että läässyttely.