Asia, joka minua ja varmasti moniakin kiinnostaa:
Kuinka moni teistä siviilipalveluksen käyneistä olisi kuitenkin valmis tarvittaessa puolustamaan itseään, lapsiaan, vanhuksia, omaa perhettä tai muita läheisiään, viimeisenä keinona jopa kovin voimakeinoin, jos mikään muu ei auta?
Minä en voisi ainakaan ajatella jättäväni perhettäni oman onnensa nojaan, jos sitä uhkaisi jokin ulkopuolinen. Ja Suomen lain mukaan on minulla myös siihen oikeuskin, jopa rauhan aikana - siis aivan viimeisenä keinona.
Ja silti en tunne olevani mikään sotakiihkoilija tai muutenkaan millään tavoin väkivaltaa ja 'urheita sankaritekoja' sokeasti ihannoiva ihminen (vaikka nöyrän tunnustuksen ja kiitoksen Suomen puolesta taistelleelle sukupolvelle annankin).
Älkää suuttuko, vaan vastatkaa nyt aivan omantuntonne mukaan.
Kiitos!
Kuinka moni teistä siviilipalveluksen käyneistä olisi kuitenkin valmis tarvittaessa puolustamaan itseään, lapsiaan, vanhuksia, omaa perhettä tai muita läheisiään, viimeisenä keinona jopa kovin voimakeinoin, jos mikään muu ei auta?
Minä en voisi ainakaan ajatella jättäväni perhettäni oman onnensa nojaan, jos sitä uhkaisi jokin ulkopuolinen. Ja Suomen lain mukaan on minulla myös siihen oikeuskin, jopa rauhan aikana - siis aivan viimeisenä keinona.
Ja silti en tunne olevani mikään sotakiihkoilija tai muutenkaan millään tavoin väkivaltaa ja 'urheita sankaritekoja' sokeasti ihannoiva ihminen (vaikka nöyrän tunnustuksen ja kiitoksen Suomen puolesta taistelleelle sukupolvelle annankin).
Älkää suuttuko, vaan vastatkaa nyt aivan omantuntonne mukaan.
Kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottakai, jos tarve vaatii, niin olen valmis tekemään mitä tahansa perheeni vuoksi, jopa käyttämään voimakeinoja. En ole mikään sotaa vieroksuva tai muutenkaan "petturi" Minulle on aina vaan ollut selvä asia, etten mene armeijaan, ei ole minua varten ja miksi menisin jonnekin vain siksi, että se on "oikea" tapa tehdä, kun minulla kuitenkin on vaihtoehtoja. En pidä muita sen parempina, tai huonompina ihmisinä, kuin itseäni. Tein oman valintani, olen ylpeä ja tyytyväinen siitä, muut tehkööt niinkuin tekevät, kunhan tekevät sen itsensä takia, ei niin kuin muut olettavat. :)
En ole sivari vaan muilla keinoilla väistin armeijan.
Kyllä ehdottomasti olisin valmis tarttumaan aseeseen jos tilanne niin vaatisi.
Suoritin siviilipalveluksen vuonna 1998. Sen jälkeen kului muutama vuosi, ja ajatusmaailmani muuttui selkeästi. Jouduin sekä fyysisen että henkisen väkivallan uhriksi työpaikallani. Tämän seurauksena hankin itselleni aseenkantoluvan sekä ostin itselleni 9-millisen Beretta-merkkisen pistoolin.
Olen täysin kyvykäs ja valmis puolustamaan itseäni ja läheisiäni tämän aseen avulla. Olen harjoitellut aseen käyttöä jo muutaman vuoden ajan, sekä olen valmentautunut psyykkisellä tasolla sen käyttämiseen oikeaa, uhkaavaa kohdetta vastaan.
Suosittelen jokaiselle itsesuojeluvaiston omaavalle henkilölle jonkin aseen omistamista sekä sellaisen käyttövalmiutta. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.
Toivottavasti tämä oli häiriköintiä, mutta ellei:
Onko ase aina mukanasi? Kylvyssä, uimarannalla, lenkillä, töissä, elokuvateatterissa, ravintolassa, nukkuessa, syödessä, rakastellessa, lukiessa lapeselle hyvänyönsatua? Entä jos tulee laukeamaton? Tai syöttöhäiriö? Keitä on ammuttavan takana? Yhdeksänmillinen lävistää kyllä kaksikin ihmistä kokovaippaluodeilla? Vai onko sinulla reikäpäitä? Oletko varma, että ne aukeavat? Tunnetko ketään, joka on tappanut jonkun ja tiedätkö miten se vaikuttaa ihmiseen? Minä tunnen enkä suosittele. Tiedätkö millaista on syyttää itseään jonkun ihmisen kuolemasta? Tiedän senkin, enkä suosittele. Entä jos väkivallantekijä on joku läheisesi? Ammutko surutta vai onko sinulla muita keinoja ja valmiuksia? Tiedätkö millaista on olla vankilassa kun läheiset kaipaavat?
Jos vastasit johonkin ei, niin myy äkkiä se pyssy ennen kuin joltain on henki pois. Turvaa se ei ole silloin sinulle tuonut.
Ikävä, että sait pataa, ja hyvä, että suojelet itseäsi. Et voi kuitenkaan suojautua järjestäytynyttä armeijaa vastaan muuten, kuin olemalla osa toista, puolustavaa armeijaa. Pyssylläsi et suojaudu pommikoneita ja tankkeja vastaan.
No ihan mitään tuollaista minä en kysymykselläni tarkoittanut...
Eiköhän poliisin/muun virkavallan tehtävä ole taata ihmisten turvallisuus ja koskemattomuus, näin rauhanoloissa.
Tietysti on olemassa 'Pakkotilalaki', joka antaa jokaiselle oikeuden suojata itseään, omaisuuttaan, ja tarvittaessa muitakin ihmisiä, jotka ovat joutumaisillaan tai joutuneet väkivallanteon kohteeksi.
Mutta missään tapauksessa en kannata tuollaiseen tilanteeseen varautumista minkäänlaisella ampuma-aseella, jolla liian helposti saa toiselta hengen pois.
Ja tuntien sen perisuomalaisen mentaliteetin parin 'rohkaisuryypyn' jälkeen, olisi todella pelottavaa, että jokaisen tontin nurkalla seisoisi ukko haulikkko kainalossa tai pistooli taskussa odottelemassa 'sitä perhanan omenavarasta'...
Eli unohtakaa tuollaiset elokuvamaiset aseuhoilut - tuliaseet ovat vain ammattilaisia ja niitä hyvin harkitusti ja osaavasti harrastavia ihmisiä (metsästäjät, ampumaharrastajat,...) varten.
Emme todellakaan elä amerikkalaisessa elokuvassa.
Nyt mennään alkuperäisestä aiheesta kauas pois eli tuohon itsensä puolustamiseen.
Mitä enemmän on ihmisillä aseita kotona tai taskussa sitä enemmän riskit kasvaa, MUTTA itselläkin on huonoja kokemuksia tietyistä tyypeistä jotka eivät keinoja kaihda.
Jos kyseiset tyypit löytävät majapaikkani ja esimerkiksi murtautuvat yöllä kotiini - ei siinä paljon auta soittaa poliisille, nehän tulevat täällä pienen poliisipiirin alueella ties minkä ajan kuluttua. Vaihtoehdot ovat siinä että otan vapaaehtoisesti puukosta tms tai puolustan itseäni porukkaa vastaan vaikka ampumalla.
Ei paljoa vaadi että syntyy tilanne missä ei ole montaa vaihtoehtoa, eikä aikaa odottaa.