Onko muut huomanneet ns.syntymäruman naisen mukana kulkevaa vaikeaa katkeranmakuista luonnetta. Luulen tämän johtuvan siitä että ulkonäkökeskeisessä naissukupuolessa on vaikeaa elää jos on aina läpi elämänsä ruma eli ruumiinrakenteeltaan epänaisellinen eli leveät hartiat ja lauta peppu, tai sitten tynnyri.
Olen suhteellisen komea mies ja minulla on aina vaikeuksia tulla toimeen juuri tämän ihmistyypin kanssa. Yleensä se on semmosta aiheetonta haukkumista tai halveksintaa minua kohtaan. Tänään jouduin taas tekemisiin tällaisen otuksen kanssa ...hymyilin mukavasti ja olin kohtelias kuten naiselle kuuluu olla mutta sieltä se pikku siili paljasti piikkinsä pikkuhiljaa.
Nyt olen huolestunut koska minulla on alkanut esiintyä ennakkoluuloja näiden kokemuksien takia näitä syntymärumia kohtaan. Siksi haluaisinkin tutustua syntymärumaan... löytyisikö tältä palstalta?
Olen suhteellisen komea mies ja minulla on aina vaikeuksia tulla toimeen juuri tämän ihmistyypin kanssa. Yleensä se on semmosta aiheetonta haukkumista tai halveksintaa minua kohtaan. Tänään jouduin taas tekemisiin tällaisen otuksen kanssa ...hymyilin mukavasti ja olin kohtelias kuten naiselle kuuluu olla mutta sieltä se pikku siili paljasti piikkinsä pikkuhiljaa.
Nyt olen huolestunut koska minulla on alkanut esiintyä ennakkoluuloja näiden kokemuksien takia näitä syntymärumia kohtaan. Siksi haluaisinkin tutustua syntymärumaan... löytyisikö tältä palstalta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarkennan vielä että havaintojeni mukaan rumuus on siis ruumiinrakenteellinen ominaisuus. Yhtään rumia kasvoja en ole vielä bongannut, yleensä kasvorumuus paljastuu vasta kevyehkön tutustumisen myötä...
En usko, että kukaan on syntymäruma, jokainen juuri syntynyt ihmislapsi on niin tavattoman suloinen, että ihan itku pääsee heitä katsellessa. Sinäkin, Oscar, olet varmasti ollut tuollainen itse suloisuus juuri synnyttyäsi, mutta sitten elämä on sinut katkeroittanut, tässä yhteydessä jonkin tietynlaisen ruumiinrakenteen omaavia naisia kohtaan. Tuollainen katkeruus on aivan jonninjoutavaa, toisten kehot eivät kuulu sinulle, hanki kehittävempää tekemistä elämääsi. Voit myös itse valita seurasi, joten älä ole sellaisten ihmisten kanssa, jotka sinua ärsyttävät, jos et ätsytyksen tunteitasi kestä. Ja on hyvä mennä vähän itseesi tällaisissa tilanteissa ja miettiä mikä sinua todella ärsyttää, tuskimpa oikea syy siihen on kenenkään vartalon muoto, vaan syy on jossain syvemmällä.
Veikkaan, että se syy on sinussa itsessäsi. Kirjoituksesi paljastavat henkistä kypsymättömyyttäsi, ehkäpä jopa jonkinlaista vinoutunutta narsismia.
Joo oscar tuo ajattelusihan on pinnallista. Olen yli 40v joten voin sanoa, että niitä rumisluonteita löytyy jos vaikka kuin kaunottarienkin keskuudesta. Mut jotenki ymmärrän sinua, olet katkera rumille, ja ehkä hekin ovat katkeria, johtuuko se ruumiinrakenteesta. ,? Ehkä...
Ja tuskimpa on olemassa mitää absoluuttista määritelmää siitä mikä on rumaa ja mikä ei. Kauneus on katsojansa silmässä ja makuja on monia. Ja ikävä tosiasia on, jota Oscarinkin varmaan kirpaisisi myöntää, että arvostelumme kertoo tosiasiassa vain meistä itsestämme. Eli, Oscar, kerroit aloitusviestissäsi vain tarinaa itsestäsi, omasta mielenmaisemastasi. Eikä siinä näytä olevan hirveesti kehuttavaa.
Vaikka eihän naisetkaan tietty saisi sinulle aiheettomasti v*ttuilla. Mutta tilannetta ei ratkaista rakentavasti niin, että objektisoit heitä. Pysy asiassa. Antakaa asioiden riidellä, ei ihmisten. Varmasti tiedät itsekin, että mikään vartalotyyppi ei tuo mukanaan mitään tietynlaista luonnetta. Voimia sinulle.
ap hei, huono itsetuntosen miehen puhetta!
En jaksa ajatella kovin syvällisesti, käyttäen vähäistä maalaisjärkeäni olen päätellyt että maailma on vain tällaisenaan huonompi paikka niille epäonnisille yksilöille joille ei ole siunaantunut niitä naisellisia piirteitä joita kulttuurimme meihin istuttavat.
Miehillä tämä on helpompaa. Sukupuoli on paljon vapaampi ulkonäköpaineista, ja suomessa ei onneksi ole machokulttuuria joten naisellisille piirteille löytyy tilaa, ainakin jonkin verran. Luulen että pieni penis on miehisistä ongelmista suurin, ja jollain tapaa säälin heitä alamittaisia.
Se on vain niin että meillä kaikilla on yksi elämä käytettävissä ja jos on sattunut saamaan geenilotossa huonon rivin niin en jaksa olla niin naiivi että kuvittelisin että tämä ei luonteessa näkyisi.
En kyllä usko että olen narsisti, vaikka joskus ihailenkin itseäni peilistä alasti. Narsismi on kokonaan eri juttu. Katsokaa wikipediasta.
Reppananaiset hurahtavat feminismiin.
No, on siellä joukossa kauniitakin tyttösiä, jotka pitävät vaikka Siwan muovikassia päässä, jos niin kuuluu tehdä.
Unohtamatta helvetin ritarllisia ja etenkin miehekkäitä miehiä, jotka mielistelevät ritarillisen miehekkäästi feministejä ja ovat miehekkään ritarllisesti munille tallottavia kynnysmattoja - jotta jatkossakin mahdollisesti heruu..
Oscarin maailmankuva on rajoittunut ja kapeakatseinen. Usko tai älä, mutta maailmassa on paljon muutakin, kuin ulkonäköpaineet. Itse arvostus on hataralla pohjalla silloin, jos se on rakennettu oman ulkonäön varaan. Se ei ole kestävää. Me voimme koska tahansa menettää hyvän ulkomuotomme, esim. jossain onnettomuudessa vammautumalla tai tulipalossa palamalla ja sitten tietty ajan saatossa me kaikki vanhenemme ja "rapistumme". Siksi siis oma itsearvostus kannattaa rakentaa jonkin kestävemmän varaan. Kestävintä se mielestäni on silloin, jos sen rakentaa läsnäoloon, koska silloin se on ajatonta. Yleensä sellaiset ihmiset, jotka ovat saaneet paljon rakkautta, suojaa ja arvostusta vanhemmiltaan osaavat sitten rakastaa ja arvostaa itseään ihan itsenään, ilman mitään ulkoisia vaatimuksia. Joillekin itsearvostus tulee siis syntymälahjana, eikä sitä tarvitse hakea ulkoapäin. Esim. yrittämällä änkeytyä mediakuvaston esittämiin "vaatimuksiin".
Läsnäoloon rakentuva itsearvostus on ajattomuutensa lisäksi myös täysin riippumatonta mistään ulkoisesta. Sitä ei voi viedä sinulta mikään eikä kukaan pois.