Mulla ja veljelläni äiti (mamma) elossa vielä. Asuu ok-talossaan yksin kissojensa kanssa.Pärjää jotenkuten?
Mammalta leikattu paksusuolen syöpä pari vuotta sitten, ja silloin saatiin kaikki pois. Ainakin lääkärin kanssa juteltuani, näin kerrottiin. Mamma ei ole käynyt tarkastuksissa, ei yhdessäkään, eikä lääkärissä senjälkeen (ihme, et yleensä se lääkäriin 2 vuotta sitten saatiin, kun se oli maannut sängyssä viikon syömättä ja juomatta, eikä päästänyt edes velipoikaa silloin sisään, eikä lähtenyt lääkäriin, ei millään, tuolloin jo)..Tässä taustaa.
Ei, tämmönen änkyrä. Naapureille kertoo, että lapset ovat hänet hyljänneet, ja jos erehdymme käymään alkaa huuto, että menkää pois, mitä täältä haette?!! Mieheni mamma hyväksyy ja veljeni vaimon. Me emme velipojan kanssa ole oikein missään tekemisissä.
Erehdyin käymään siellä eilen mieheni kanssa, ja päätinkin että kyllä nyt sai olla viimeinen kerta, kun siellä käyn. Olen itse jo miltei 60v, enkä jaksa tällaista suoraan sanottuna pas...ja loanheittoa joka kerta kun siellä käyn. Ihan verenpaineet jää korkeaksi siellä käymisen vuoksi. Ei kyllä käy velipoikakaan usein, vaikka samalla paikkakunnalla asuukin. Itse asun ONNEKSI 60km:n päässä!
Mamma ei ole minulle eikä veljelleni ollut ikinä ÄITI. Enemmänkin itsensä eläjä. Isä meillä meidät hoiti ja ruokki. Keitti perunat ja maustesilakkapurkki pöytään. Siinä kaikki, mitä lapsena syötiin (ainakin sen muistan). Mamma laittoi tuolloin vain itseään ja osteli uusia vaatteita. Meillä ei monasti talven tullessa ollut edes talvivaatteita. Tässä osviittaa menneestä, joten ei ihme, ettei olla läheiseksi tultu ollenkaan. Isä piti sylissä, oli läsnä, välitti, oli kiltti ihminen...
Mutta, onko oikein, että mieheni vaatii minua käymään mammaa katsomassa, vaikken haluakkaan? Monta kertaa mies sanoo, kun olemme menossa muualle, että poiketaan takaisintullessa siellä! Vaikka tietää, että saan siellä vain mielipahaa!
Ollaan monet riidat miehen kanssa tästä käyty. Kun tää mamma on hänen mielestään aivan IHANA ihminen? JA, mun tarttis ymmärtää mammaa?! ¤%#"!!!!
Eilen kertoi mulle, että hänellä on "nelostyypin syöpä"?. No, MIKÄ? oli kysymykseni ja kysyin että oletkos käynyt lääkärillä, vai mistäs sä sen tiedät, kun pari vuotta sitten kaikki pois saatiin?
Jumaliste et se suuttui. KYLLÄ HÄN TIETÄÄ, kun on vähän sitä ja vähän tätä kremppaa, et levinnyt se on! Kerroin hälle, ettei niitä voi syövän syyksi laittaa, ne on varmaankin ihan normia vanhuuden krempaa? Tarttis tutka, niin tietäis... KYLLÄ HÄN TIETÄÄ, oli vastaus.
Lopetin jutun, mutta hän vaan jatkoi piikittelyä, ja helvettiin käskettiin sit taas kerran painumaan.. On se jumaliste, kun 60 vuotta tota paskanpuhumista on kuunnellut ja tietää ettei siinä ole totuuden siementäkään, niin ei tommoista voi edes kuunnella.
Mieheni voi, hän on kuullut sitä VASTA 14v! JA uskoo kaiken mitä mamma kertoo; Ilmeisesti se on mamman mielestä parempi, ettei hänen valheitaan tunnista!? No, minähän lähdin ulos, ja mieheni jäi sisälle...
Vissiin ihan normia, että vanhus diagnosoi itsensä?! Ju, puhuu ympäristölleen totuutena!
No, semmonenhan se on aina ollut, (kaksisuuntainen mieleialahäiriö)?; kaikille muille paitsi omille ihmisilleen, herttainen vanhus??HEH, HEH, todella!
Kun isä kuoli, mamma siirsi nämä haukkumiset ja arvostelut minuun ja veljeeni. On "niin lihava" (mulla painoindksi 29, mut hälle liikaa?) , ja "Mikä sussakin on kun lääkärillä jatkuvasti käyt, eikä mitään löydetä".. Kun hän on siitä kelpo ihminen kun hän ei käy lääkärillä lainkaan ja kehuskelee sillä. Mutta vahvoja lääkkeitä syö mielessään?! Ei todellisuudessa!
Mammalta leikattu paksusuolen syöpä pari vuotta sitten, ja silloin saatiin kaikki pois. Ainakin lääkärin kanssa juteltuani, näin kerrottiin. Mamma ei ole käynyt tarkastuksissa, ei yhdessäkään, eikä lääkärissä senjälkeen (ihme, et yleensä se lääkäriin 2 vuotta sitten saatiin, kun se oli maannut sängyssä viikon syömättä ja juomatta, eikä päästänyt edes velipoikaa silloin sisään, eikä lähtenyt lääkäriin, ei millään, tuolloin jo)..Tässä taustaa.
Ei, tämmönen änkyrä. Naapureille kertoo, että lapset ovat hänet hyljänneet, ja jos erehdymme käymään alkaa huuto, että menkää pois, mitä täältä haette?!! Mieheni mamma hyväksyy ja veljeni vaimon. Me emme velipojan kanssa ole oikein missään tekemisissä.
Erehdyin käymään siellä eilen mieheni kanssa, ja päätinkin että kyllä nyt sai olla viimeinen kerta, kun siellä käyn. Olen itse jo miltei 60v, enkä jaksa tällaista suoraan sanottuna pas...ja loanheittoa joka kerta kun siellä käyn. Ihan verenpaineet jää korkeaksi siellä käymisen vuoksi. Ei kyllä käy velipoikakaan usein, vaikka samalla paikkakunnalla asuukin. Itse asun ONNEKSI 60km:n päässä!
Mamma ei ole minulle eikä veljelleni ollut ikinä ÄITI. Enemmänkin itsensä eläjä. Isä meillä meidät hoiti ja ruokki. Keitti perunat ja maustesilakkapurkki pöytään. Siinä kaikki, mitä lapsena syötiin (ainakin sen muistan). Mamma laittoi tuolloin vain itseään ja osteli uusia vaatteita. Meillä ei monasti talven tullessa ollut edes talvivaatteita. Tässä osviittaa menneestä, joten ei ihme, ettei olla läheiseksi tultu ollenkaan. Isä piti sylissä, oli läsnä, välitti, oli kiltti ihminen...
Mutta, onko oikein, että mieheni vaatii minua käymään mammaa katsomassa, vaikken haluakkaan? Monta kertaa mies sanoo, kun olemme menossa muualle, että poiketaan takaisintullessa siellä! Vaikka tietää, että saan siellä vain mielipahaa!
Ollaan monet riidat miehen kanssa tästä käyty. Kun tää mamma on hänen mielestään aivan IHANA ihminen? JA, mun tarttis ymmärtää mammaa?! ¤%#"!!!!
Eilen kertoi mulle, että hänellä on "nelostyypin syöpä"?. No, MIKÄ? oli kysymykseni ja kysyin että oletkos käynyt lääkärillä, vai mistäs sä sen tiedät, kun pari vuotta sitten kaikki pois saatiin?
Jumaliste et se suuttui. KYLLÄ HÄN TIETÄÄ, kun on vähän sitä ja vähän tätä kremppaa, et levinnyt se on! Kerroin hälle, ettei niitä voi syövän syyksi laittaa, ne on varmaankin ihan normia vanhuuden krempaa? Tarttis tutka, niin tietäis... KYLLÄ HÄN TIETÄÄ, oli vastaus.
Lopetin jutun, mutta hän vaan jatkoi piikittelyä, ja helvettiin käskettiin sit taas kerran painumaan.. On se jumaliste, kun 60 vuotta tota paskanpuhumista on kuunnellut ja tietää ettei siinä ole totuuden siementäkään, niin ei tommoista voi edes kuunnella.
Mieheni voi, hän on kuullut sitä VASTA 14v! JA uskoo kaiken mitä mamma kertoo; Ilmeisesti se on mamman mielestä parempi, ettei hänen valheitaan tunnista!? No, minähän lähdin ulos, ja mieheni jäi sisälle...
Vissiin ihan normia, että vanhus diagnosoi itsensä?! Ju, puhuu ympäristölleen totuutena!
No, semmonenhan se on aina ollut, (kaksisuuntainen mieleialahäiriö)?; kaikille muille paitsi omille ihmisilleen, herttainen vanhus??HEH, HEH, todella!
Kun isä kuoli, mamma siirsi nämä haukkumiset ja arvostelut minuun ja veljeeni. On "niin lihava" (mulla painoindksi 29, mut hälle liikaa?) , ja "Mikä sussakin on kun lääkärillä jatkuvasti käyt, eikä mitään löydetä".. Kun hän on siitä kelpo ihminen kun hän ei käy lääkärillä lainkaan ja kehuskelee sillä. Mutta vahvoja lääkkeitä syö mielessään?! Ei todellisuudessa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanotaan, että itsekullakin luonteenpiirteet kärjistyvät vanhetessa entisestään ja pitää paikkaansa hyvin monen kohdalla. Vanhuus tuo mukaan vielä ( useimmiten) eriasteista dementiaa ( taustalla jokin muistisairaus..) ja mikään puhe, järjenkäyttö tai neuvo ei mene perille. Lukemattoman määrän nähneenä sanoisin, että turha alkaa yrittämään kääntää mieltä. Jos onnistuu, niin voi yrittää kääntää puheen toisaalle kiperissä tilanteissa. Kun näkee, ettei ihminen selviä arjen askareissa ja asioidensa hoitamisessa kannattaa ottaa yhteys paikkakunnan vanhuspalveluyksikköön, josta käyvät kotikäynnillä ja kartoittavat tarpeet, missä vanhus tarvitsee ulkopuolista apua.