Lapsellista
Saarna sunnuntain tekstistä | 1.10.2015 06:00
Lue saarnan raamatunteksti: Matt. 18: 1-6 (7-9) 10
Ihminen mittaa kaikkea. Jo kouluissa ja leikeissä lapset laitetaan usein paremmuusjärjestykseen. Toiset osoittavat paikat ja arvioivat, mihin kuulut. Siksi on luonnollista, että Jeesuksen ympärillä olevat ja häntä kuulevat kysyvät, kuka on suurin Jumalan valtakunnassa. He ajattelevat, että tässäkin asiassa täytyy olla järjestys. Olenko parempi kuin muut, ja mitä tulee tehdä ollakseen muita parempi Jumalan valtakunnassa? Kuka kelpaa etujoukkoon ja millä perusteella? Näitä suuruuden perusteita kysytään Jeesukselta, vaikka hän piti opetuksessaan esillä Jumalan tahtoa. Jeesus ei ollut päiden silittäjä ja yleisen mielipiteen kuulostelija. Hän kutsui syntisiä parannukseen ja valtakunnan omistamiseen.
Siksi evankeliumi kertoo yllättävästä käänteestä: Kun Jeesuksen luo tulijat odottavat pitkää listaa ominaisuuksista, jotka asettavat ihmiset järjestykseen Luojamme edessä, Jeesus ottaa kuulijoiden joukosta esimerkiksi lapsen. Lapsen arvostus oli vaatimaton Jeesuksen ajan yhteiskunnassa. Lapset olivat usein syrjään sysättyjä, joukon jatkoa. Jokainen aikuinen koki olevansa arvokkaampi Luojansa edessä kuin lapsi. Tästä evankeliumin kertomasta hetkestä lähtikin liikkeelle lasten aseman vallankumouksellinen paraneminen. Jeesus asetti lapsen esikuvaksi uskosta ja luottamuksesta Jumalaan ja antoi jokaiselle lapselle oikeuden elää turvattua elämää Luojamme rakkaana. Jumalan hallitsemaan valtakuntaan tulevat täysi-ikäisiksi kansalaisiksi alaikäiset lapset ja lasten kaltaiset.
Tämän takia mikkelinpäivää vietetään lasten ja enkelien pyhänä. Jeesuksen sanat johtavat kuulijan mikkelinpäivänä pienelle paikalle. Vahvasta tulee heikko ja heikosta vahva. Elämä opettaa meitä kasvamaan Luojamme edessä pieneksi ja näkemään Vapahtajamme yhä suurempana. Meidän ei tarvitse halveksia heikkoa uskoa, sillä oikeastaan muuta uskoa ei meillä olekaan.
Evankeliumi julistaa meille lasten oikeutta osallisuuteen pyhästä kasteesta. Me aikuiset emme saa estää lasten pääsyä Jumalan valtakunnan ja pelastuksen osallisuuteen. Me emme voi asettaa ehtoja kasteen lahjalle sulkemalla lapsilta tietä Vapahtajaan syliin. Itse ajattelen, että Jumalan armo kirkastuu elämässämme selkeimmin siinä hetkessä, kun Jeesus kasteessa kutsuu lapsen nimeltä yhteyteensä. Lapsi seurakunnan ja Kristuksen seuraajien keskellä on tulevaisuuden, toivon ja uskon merkki.
Jukka Nevala
Saarna sunnuntain tekstistä | 1.10.2015 06:00
Lue saarnan raamatunteksti: Matt. 18: 1-6 (7-9) 10
Ihminen mittaa kaikkea. Jo kouluissa ja leikeissä lapset laitetaan usein paremmuusjärjestykseen. Toiset osoittavat paikat ja arvioivat, mihin kuulut. Siksi on luonnollista, että Jeesuksen ympärillä olevat ja häntä kuulevat kysyvät, kuka on suurin Jumalan valtakunnassa. He ajattelevat, että tässäkin asiassa täytyy olla järjestys. Olenko parempi kuin muut, ja mitä tulee tehdä ollakseen muita parempi Jumalan valtakunnassa? Kuka kelpaa etujoukkoon ja millä perusteella? Näitä suuruuden perusteita kysytään Jeesukselta, vaikka hän piti opetuksessaan esillä Jumalan tahtoa. Jeesus ei ollut päiden silittäjä ja yleisen mielipiteen kuulostelija. Hän kutsui syntisiä parannukseen ja valtakunnan omistamiseen.
Siksi evankeliumi kertoo yllättävästä käänteestä: Kun Jeesuksen luo tulijat odottavat pitkää listaa ominaisuuksista, jotka asettavat ihmiset järjestykseen Luojamme edessä, Jeesus ottaa kuulijoiden joukosta esimerkiksi lapsen. Lapsen arvostus oli vaatimaton Jeesuksen ajan yhteiskunnassa. Lapset olivat usein syrjään sysättyjä, joukon jatkoa. Jokainen aikuinen koki olevansa arvokkaampi Luojansa edessä kuin lapsi. Tästä evankeliumin kertomasta hetkestä lähtikin liikkeelle lasten aseman vallankumouksellinen paraneminen. Jeesus asetti lapsen esikuvaksi uskosta ja luottamuksesta Jumalaan ja antoi jokaiselle lapselle oikeuden elää turvattua elämää Luojamme rakkaana. Jumalan hallitsemaan valtakuntaan tulevat täysi-ikäisiksi kansalaisiksi alaikäiset lapset ja lasten kaltaiset.
Tämän takia mikkelinpäivää vietetään lasten ja enkelien pyhänä. Jeesuksen sanat johtavat kuulijan mikkelinpäivänä pienelle paikalle. Vahvasta tulee heikko ja heikosta vahva. Elämä opettaa meitä kasvamaan Luojamme edessä pieneksi ja näkemään Vapahtajamme yhä suurempana. Meidän ei tarvitse halveksia heikkoa uskoa, sillä oikeastaan muuta uskoa ei meillä olekaan.
Evankeliumi julistaa meille lasten oikeutta osallisuuteen pyhästä kasteesta. Me aikuiset emme saa estää lasten pääsyä Jumalan valtakunnan ja pelastuksen osallisuuteen. Me emme voi asettaa ehtoja kasteen lahjalle sulkemalla lapsilta tietä Vapahtajaan syliin. Itse ajattelen, että Jumalan armo kirkastuu elämässämme selkeimmin siinä hetkessä, kun Jeesus kasteessa kutsuu lapsen nimeltä yhteyteensä. Lapsi seurakunnan ja Kristuksen seuraajien keskellä on tulevaisuuden, toivon ja uskon merkki.
Jukka Nevala
Vastaukset 9
Vanhimmat
Amen,amen.
Eimen.
weq
534435
...
...
...
...
,,,,