Onko valehtelemista ja syntiä tarinoida netissä, eli esittää esim. jokin keksitty tapahtumasarja oikeasti tapahtuneena, tai muuntaa tapahtuman ajankohtaa tai muuta yksityiskohtaa? Tarinoinnin motiivina on selkeyttää, yksinkertaistaa tai havainnollistaa viestin pääpointtia.
Toinen on läpän heittäminen, vitsailu. Siinä keksitään joku hullunhauska (omasta mielestä) tarina sillä oletuksella, että lukijat tietävät sen olevan pelkkä keksitty vitsi.
Tarkoitan siis kahdenlaista tarinointia: 1. tarinointi, jonka tarkoitus on havainnollistaa viestin pääsisältönä olevaa pointtia ja 2. tarinointi, jonka tarkoitus on hauskuuttaa lukijoita.
Onko näistä jompi kumpi valehtelemista ja syntiä?
Tarinoinnin tarkoitus ei ole johtaa harhaan eikä vahingoittaa ketään, joten voiko se olla syntiä? Tarinoinnissa ei anneta mitään aineksia, joka voisi liittää ne johonkin tiettyyn henkilöön tms., vaan ne ovat täysin anonyymejä ja yleisellä tasolla esitettyjä.
Kuvittelisin, että netti on täynnä tarinointia. Olen itse joskus tarinoinut, varmasti muutkin ovat? Kuinka usein olen mahtanut ottaa faktana jonkun sepittämän jutun? Ylläpitääkö internet valtavaa valheellista todellisuuskäsitystä?
Pitäisikö moraalisista syistä lopettaa tarinointi, vaikka se johtaisi kommunikoinnin monimutkaistumiseen ja ns. tosikkomaisuuteen?
Tarinoitteko te koskaan netissä?
Toinen on läpän heittäminen, vitsailu. Siinä keksitään joku hullunhauska (omasta mielestä) tarina sillä oletuksella, että lukijat tietävät sen olevan pelkkä keksitty vitsi.
Tarkoitan siis kahdenlaista tarinointia: 1. tarinointi, jonka tarkoitus on havainnollistaa viestin pääsisältönä olevaa pointtia ja 2. tarinointi, jonka tarkoitus on hauskuuttaa lukijoita.
Onko näistä jompi kumpi valehtelemista ja syntiä?
Tarinoinnin tarkoitus ei ole johtaa harhaan eikä vahingoittaa ketään, joten voiko se olla syntiä? Tarinoinnissa ei anneta mitään aineksia, joka voisi liittää ne johonkin tiettyyn henkilöön tms., vaan ne ovat täysin anonyymejä ja yleisellä tasolla esitettyjä.
Kuvittelisin, että netti on täynnä tarinointia. Olen itse joskus tarinoinut, varmasti muutkin ovat? Kuinka usein olen mahtanut ottaa faktana jonkun sepittämän jutun? Ylläpitääkö internet valtavaa valheellista todellisuuskäsitystä?
Pitäisikö moraalisista syistä lopettaa tarinointi, vaikka se johtaisi kommunikoinnin monimutkaistumiseen ja ns. tosikkomaisuuteen?
Tarinoitteko te koskaan netissä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan Raamatussakin hyperbolia (liioitteluja) ja metaforia (vertauksia), jotka tiukimman määrittelyn mukaan ovat epätosia väitteitä.
"Tarinoinnin" motiivi ratkaisee. Jos sen tarkoituksena on lisätä hämmennetystä, ymmärtämättömyyttä, harhautumista ja epätietoisuutta, se on syntiä. Jos sen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä, tietoa, selkeyttä ja "oikeaan osumista", se ei ole syntiä, vaan jopa itse Jumalakin tekee sitä!
Se, mikä on "tarinoijan" sisäinen motiivi, ratkaisee. Jumala tutkii jokaisen sydämen eikä Häntä voi pettää.
tarinointi syntiä???
Jumala mitään tutki eikä päätä mitä ihminen pitää syntinä. Jokaisella ihmisellä on tunto siitä, mikä on oikein tai väärin, sitä jokaisen on kuunneltava. Tietenkin ihmisten yhdessä sopima lainsäädäntö antaa karkean osviitan samasta asiasta.
>> Onko valehtelemista ja syntiä tarinoida netissä <<
Jos on, niin suurimmat syntisäkit löytyy fundamentalistien joukosta.
Esimerkkinä vaikkapa aa-kerhon Rahkonen, joka ei juurikaan tehnyt eroa toden ja tarun välillä.
Fundikset ovat valehtelun ja tarinoinnin mestareita. Poikkeuksetta.
Etkä sinäkään toiseksi kyllä jää ja lisäpisteet jatkuvasta vittuilustasi.