Henkilö sanoo uskovansa jumalaan ja rukoilevansa päivittäin pelastusta ja armoa. Samalla hän kertoo uskovansa, että joku "jeesus"- niminen tyyppi on teloitettu joskus ammoisina aikoina kaikkien siihen asti eläneiden ja sen jälkeen syntyvien ihmisten syntien sovittamiseksi, ja että kyseinen hiippari oli jumalan poika. Alkunsa hän sai "pyhä henki"- nimisen henkiolennon siitettyä neitsytnaisen (joka tosin oli naimisissa, mutta ei ilmeisesti ollut koskaan harrastanut seksiä?) Sittemmin tämä jumalan poika on palannut taivaaseen, jossa jumalakin majailee ja suunnittelee lähettävänsä poikansa takaisin maan päälle taas joskus.
Jos joku keksisi ja esittäisi tällaisen tarinan nykyaikana, niin sellaiseen höpötykseen uskova passitettaisiin samantien suljetulle osastolle.
Voidaan ajatella, että kaksi erilaista mielisairauden muotoa voivat aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia.
Toinen on skitsofrenia, jossa henkilöä kuulee ja näkee harhoja, usein käskeviä ja vihaisia. Hänellä on voimakkaita harha-aistimuksia ja erilaisten olentojen läsnäolon, tai tarkkailun alaisuudessa olemisen tuntua.
Toinen on erilaiset persoonallisuuden häiriöt, jossa henkilö kadottaa oman identiteetintajun. Monet insestin tai pedofilian uhrit sairastuvat tähän tautiin. Siinä henkilö rakentaa eräänlaisen suojamuurin todellisuutensa ympärille. Se ilmenee erilaisina sivupersoonina ja henkilö saattaa keskustella näiden persoonien kanssa. Joillakin on vain yksi persoona, joka on "jäänyt päälle" sivuuttaen oman persoonan. Erityisesti erilaiset uskonnolliset ja auktoriteettiset persoonat ovat mahdollisia. Esimerkiksi jos saa ankaran ja piinallisen uskonnollisen kasvatuksen, saattaa sairastuttuaan kuvitella olevansa jeesus tai jumala (tai Elvis tai Napoleon). Joillakin saattaa olla lukuisia erilaisia persoonia sisällään, esimerkiksi herkkä pieni lapsi, kovapintainen ja rääväsuinen nuori ja empaattinen ja auttava mummo.
Skitsofreniaa on tutkittu tieteellisesti jo vuosikymmeniä. On havaittu, että skitsofrenia muistuttaa hyvin läheisesti uskonnollisia kokemuksia. Erilaiset aivosähkökäyrillä tehdyt kokeet osoittavat asian yksiselitteisen selkeästi. Tämän vuoksi olisikin mielenkiintoista tutkia fundamentalistisen uskiksen aivokäyriä uskonnollisen hurmoksen aikana. Todennäköisesti tällöin ilmenisi voimakkaita skitsofreenisen psykoosin piirteitä.
On havaittu, että mielisairaudet periytyvät. Olisi mielenkiintoista tutkia tätäkin puolta psykologiselta kannalta. Voihan olla, että mitään mielisairausgeeniä ei ole, on vain painostava uskonnollinen kasvatus, jossa lapsi pakotetaan epäluonnolliseen, harhaiseen maailmankuvaan. Uskonnollinen kasvatus on yhtä paha asia kuin pedofilia. Molemmilla on taipumus toistua sukupolvesta toiseen.
Kunnioitan niitä rohkeita uskonnollisen kasvatuksen saaneita, jotka uskaltavat repäistä itsensä pois tästä tuhoisasta kierteestä ja luottavat omiin aivoihinsa.
Ja toivon runsaasti voimia pedofilian uhreille.
Jos joku keksisi ja esittäisi tällaisen tarinan nykyaikana, niin sellaiseen höpötykseen uskova passitettaisiin samantien suljetulle osastolle.
Voidaan ajatella, että kaksi erilaista mielisairauden muotoa voivat aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia.
Toinen on skitsofrenia, jossa henkilöä kuulee ja näkee harhoja, usein käskeviä ja vihaisia. Hänellä on voimakkaita harha-aistimuksia ja erilaisten olentojen läsnäolon, tai tarkkailun alaisuudessa olemisen tuntua.
Toinen on erilaiset persoonallisuuden häiriöt, jossa henkilö kadottaa oman identiteetintajun. Monet insestin tai pedofilian uhrit sairastuvat tähän tautiin. Siinä henkilö rakentaa eräänlaisen suojamuurin todellisuutensa ympärille. Se ilmenee erilaisina sivupersoonina ja henkilö saattaa keskustella näiden persoonien kanssa. Joillakin on vain yksi persoona, joka on "jäänyt päälle" sivuuttaen oman persoonan. Erityisesti erilaiset uskonnolliset ja auktoriteettiset persoonat ovat mahdollisia. Esimerkiksi jos saa ankaran ja piinallisen uskonnollisen kasvatuksen, saattaa sairastuttuaan kuvitella olevansa jeesus tai jumala (tai Elvis tai Napoleon). Joillakin saattaa olla lukuisia erilaisia persoonia sisällään, esimerkiksi herkkä pieni lapsi, kovapintainen ja rääväsuinen nuori ja empaattinen ja auttava mummo.
Skitsofreniaa on tutkittu tieteellisesti jo vuosikymmeniä. On havaittu, että skitsofrenia muistuttaa hyvin läheisesti uskonnollisia kokemuksia. Erilaiset aivosähkökäyrillä tehdyt kokeet osoittavat asian yksiselitteisen selkeästi. Tämän vuoksi olisikin mielenkiintoista tutkia fundamentalistisen uskiksen aivokäyriä uskonnollisen hurmoksen aikana. Todennäköisesti tällöin ilmenisi voimakkaita skitsofreenisen psykoosin piirteitä.
On havaittu, että mielisairaudet periytyvät. Olisi mielenkiintoista tutkia tätäkin puolta psykologiselta kannalta. Voihan olla, että mitään mielisairausgeeniä ei ole, on vain painostava uskonnollinen kasvatus, jossa lapsi pakotetaan epäluonnolliseen, harhaiseen maailmankuvaan. Uskonnollinen kasvatus on yhtä paha asia kuin pedofilia. Molemmilla on taipumus toistua sukupolvesta toiseen.
Kunnioitan niitä rohkeita uskonnollisen kasvatuksen saaneita, jotka uskaltavat repäistä itsensä pois tästä tuhoisasta kierteestä ja luottavat omiin aivoihinsa.
Ja toivon runsaasti voimia pedofilian uhreille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jännä tuo sinun ehdottoman kielteinen asenteesi uskontoihin.
Totta mitä sanot, että "skitsofreniaa on tutkittu tieteellisesti jo vuosikymmeniä. On havaittu, että skitsofrenia muistuttaa hyvin läheisesti uskonnollisia kokemuksia"
On kuitenkin vedettävä raja terveen ja sairaanloisen uskon välillä.
Tiedä sitten onko uskonto ns. kainalosauva tai pakotie kun alkaa tuntumaan liian raskaalta kulkea tätä elämää, mutta huomattavasti parempi vaihtoehto se on kuin esim. alkoholi tai huumeet.
Jokainen ihminen tekee aivan oman ja henkilökohtaisen ratkaisunsa suhteessa Jumalaan ja siihen uskooko vai ei. Ketään lasta ei enää pakkosyötetä uskomaan, eikä ketään voi pakottaa uskomaan.
Aikuisiällä ihminen lopulta joutuu sen tosiasian eteen, että on mietittävä miksi olen, mitä varten, minkä takia tämä elämä, mikä tarkoitus.
Ne, jotka haluavat tai tarvitsevat hieman syvempää tietoa oloonsa täällä elämässä alkavat etsiä tarkoitusta erilaisista "henkimaailman asioista".
Lopulta nuo kokeilut vievät sen ainoan ja turvallisen sanoman luo;Jumalan sanoman.
Itsekin nauroin nuorempana koko uskovaisten jutuille. Nykyään ajattelen, että joku tarvitsee "konkreettisempaa" tunnetta uskoon ja Jumala suhteeseen (= tiukkapipot) toiset taas osaavat levätä siinä lupauksessa minkä ovat saaneet; armahdettu.
Mikä tapa on oikea, sitä me ihmiset emme voi päättä tai määrätä, se on jonkun korkeamman voiman käsissä kun oma tahtomme.
Myös ateisti uskoo, hän uskoo itseensä ja omiin voimiinsa ja teoistaan seuraaviin tapahtumiin.
Se mikä usko on tervettä on kiinni ihan siitä miten sen määrittelee. Joku sanoo, että todella Jumalan kielteinen ateisti ei ole terve, sillä hänellä on sairaanloinen halu saada kaikki uskomaan, että Jumalaa ei ole. Samaten kristitty, muslimi, hindu ym, joka ei anna tilaa muiden aatteille ja ideologeille vaan näkee omansa ainoana oikeanan vaihtoehtona on sairas tapa uskoa.
Sinä et usko Jeesukseen. Ok. Asia selvä. Mutta jokin sinut laittaa kirjoittamaan tänne näitä ajatuksiasi ja päivä päivän jälkeen kirjoittamaan, että ei Jeesusta ole eli aivan kuin yrittäisit vakuuttaa itsellesi, että ei ole , eihän ole?
Jos et ole vakuutteluistasi varma siitä että jeesusta ei ole ja ei armoa, ei anteeksiantoa, niin jätä meidät Jeesukseen uskovat rauhaan ja anna meidän uskoa siihen, joka luo meille pohjan ja moraalin elämällemme.
Olen ollut ateisti ja olen leikkinyt henkimaailman asioiden kanssa. Mutta vasta kun löysin Jumalan armon ja rakkauden alkoi elämä. Tätä elämää en vaihtaisi siihen turvattomaan "minä itse tiedän"-tyyliin.
Sanot:"Kunnioitan niitä rohkeita uskonnollisen kasvatuksen saaneita, jotka uskaltavat repäistä itsensä pois tästä tuhoisasta kierteestä ja luottavat omiin aivoihinsa".
Olen samaa mieltä, kunnioitan ihmistä, joka alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja uskaltaa repäistä itsensä irti siitä mihin on kasvatettu.
Mutta omatunto kertoo sen onko oikea ratkaisu käsillä vai ei. Mihin minä uskon? Mitä minä toivon?
Jokainen ajatus ja jokainen teko, joka tuottaa hyvää ja lämpöä lähimmäiselle on oikein.
Itse kutsun sitä Jumalan armoksi.
Mutta koska minä en ole ihmisenä tarpeeksi Jumalallinen sanomaan että sinä olet väärässä, en sano niin vaan toivotan sinulle oikein hyvää elämää ja rakkautta ja lämpöä elämääsi.
Uskon vain, että jokin korkeampi voima kuin omat aivokäyrämme ovat tässä ja nyt meitä katselemassa ja ohjaamassa.
Hyvää päivän jatkoa;)