Kun ajatellaan, että vähintään miljardi ihmistä elää taloudellisesti sellaisissa olosuhteissa, että turvapaikan hakeminen Ruotsista olisi mahdollinen tapa kohottaa elintasoaan, niin myös Ruotsin romahtaminen maahanmuuttotaakan alle on mahdollista.
Nyt jo noin 100 000 turvapaikan hakijan vuosittainen tulijavirta on antanut merkkejä Ruotsin kantokyvyn rajoista. Suomeen verrattunahan Ruotsin talous on aina ollut vakaammalla pohjalla ja nytkin Ruotsi on selviytynyt mm. ilman euron aiheuttamaa Kreikka-kriisiä.
Ruotsin romahdus tapahtuisi kaiketi valtion velkaantumisen kautta, kun sosiaalimenot kasvaisivat yli verotulojen ja valtion olisi pakko ottaa syömävelkaa. Levottomuuksien ei voisi olettaa johtavan romahdukseen ennen kuin sosiaaliturvaa jouduttaisiin supistamaan. Kun katsoo Ruotsin velkaantumisastetta suhteessa BKT:hen, tämä romahdus tulisi vasta vuosikymmenen päästä, ei siis vielä ensi vuonna.
Jos sitten Suomen länsinaapurissa olisi eurooppalainen kehitysmaa, mitä se vaikuttaisi Suomeen? Todennäköisesti muuttovirtaa meille päin. Rajavalvonta tulisi saattaa itsenäisen maan normaalitasolle. Vienti ei vetäisi Ruotsiin, mutta ruotsalaisen teollisuuden kanssa kilpailevat suomalaisyritykset voisivat hyötyä, jos Ruotsin romahdukseen liittyisi yrityskuolemia tai laajoja lakkoaaltoja.
Ruotsin romahdus olisi todennäköisesti Suomelle haitallinen, mutta ei ehkä ihan ylivoimainen kestettävä. Vai kuinka?
Nyt jo noin 100 000 turvapaikan hakijan vuosittainen tulijavirta on antanut merkkejä Ruotsin kantokyvyn rajoista. Suomeen verrattunahan Ruotsin talous on aina ollut vakaammalla pohjalla ja nytkin Ruotsi on selviytynyt mm. ilman euron aiheuttamaa Kreikka-kriisiä.
Ruotsin romahdus tapahtuisi kaiketi valtion velkaantumisen kautta, kun sosiaalimenot kasvaisivat yli verotulojen ja valtion olisi pakko ottaa syömävelkaa. Levottomuuksien ei voisi olettaa johtavan romahdukseen ennen kuin sosiaaliturvaa jouduttaisiin supistamaan. Kun katsoo Ruotsin velkaantumisastetta suhteessa BKT:hen, tämä romahdus tulisi vasta vuosikymmenen päästä, ei siis vielä ensi vuonna.
Jos sitten Suomen länsinaapurissa olisi eurooppalainen kehitysmaa, mitä se vaikuttaisi Suomeen? Todennäköisesti muuttovirtaa meille päin. Rajavalvonta tulisi saattaa itsenäisen maan normaalitasolle. Vienti ei vetäisi Ruotsiin, mutta ruotsalaisen teollisuuden kanssa kilpailevat suomalaisyritykset voisivat hyötyä, jos Ruotsin romahdukseen liittyisi yrityskuolemia tai laajoja lakkoaaltoja.
Ruotsin romahdus olisi todennäköisesti Suomelle haitallinen, mutta ei ehkä ihan ylivoimainen kestettävä. Vai kuinka?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suurin ongelma olisi tämä pohjoismainen vapaa liikkuvuus. Sehän takaa vapaan pääsyn jokaiselle Ruotsin ja muun Skandimaan kansalaiselle Suomeen. Eli Suomen pitäisi irtautua Pohjolan yhteistyöelimistä ja sopimuksista, mikä tuntuu mahdottomalta ottaen huomioon päättäjiemme ruotsinmielisyyden.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että jo nyt on kantaruotsalaisia muuttanut Ahneidenmaalle ja Pohjanmaan ruotsalaisrannikolle pakoon mamutulvaa!
Eli onko tulevaisuus se, että Ruotsi jätetään mamuille ja Suomi kantasuomalaisille ja -ruotsalaisille? Siinä olisi se huono puoli, että pakkoruotsitus ei loppuisi ikinä! ;-)
Rantaruotsalaisista on sekä hyötyä että haittaa (pakkoruotsin verran). Ennemmin kuitekin tämäkin jo totuttu vaiva, kuin pakkosharia.
Itse asiassa koulujen pakkoruotsi on vain PIENI osa kohtuutonta kielisysteemiämme. Sitä puolustetan niin ankarasti vain sen takia, että se ylläpitää ruotsin kielen perustuvaa etuilujärjestelmäämme. Ei RKP. Folktinget ja ruotsinkielinen eliitti välitä tippaakaan, osaako tavallinen suomalainen ruotsia vai ei. Koska ovat itse täysin suomen kielen taitoisia.
Saksa ja ruotsi ovat suomen tärkeimmät kauppakumppanit 13 ja 11 prosentin osuudella, mikäli jompikumpi romahtaisi voisi Suomesta sammuttaa valot.
Pelkästään maltiton maahanmuuttopolitiikkamme voisi johtaa 11% hävikkiin kansantuotteesta vuosien mittaan. En usko, että 11% on vielä romahdus, 22% voisi jo ollakin.
Aloituksen otsikko on optimistinen, pitäisi olla:
Kun Ruotsi romahtaa...
Ruotsidemokraattien suosion kasvu viittaa siihen, että jopa ruotsalainen voi oppia kokemuksistaan. Toivoa on niin kauan kuin henki pihisee.