HYVÄ DEMARIT SITKEESTI VAAN ETEENPÄIN!

Todella monta hallituskautta on veivattu ja vatuloitu, koska kokoomus tai kepu vuorollaan jarruttaa SDP:n aloittamia asioita eteenpäin viemisessä. Millaista taistelua oli tämän SOTE:n kanssa ja rahaa poltettiin kaikenlaisissa työryhmissä oikein roihuna? Nyt tämä SOTE aiotaan viedä läpi. Porvarit ovat viemässä, niin pelkäänpä pahinta, sutta voi syntyä. Kepulaisten kanssa aina rahoista syntyy kiistaa, koska niillä on aina oma lehmä ojassa tissit pystyssä. Persut ovat yhtä kovaa porvariainesta, kuin kokoomuksen ja keskustan politiikot, vaikka rähjäisellä kansalla ratsastavatkin.

HYVÄ DEMARIT SITKEESTI VAAN TAAKSEPÄIN!

KYLLÄ JOS SUOMEN KANSA OLIS AINA VAAN NIIN FIKSUA KUN SE ON VIIMEAIKOINA OLLUT OLIS KAIKKI TOIVO, MUTTA NYT ON KANNATUSKÄPPYRÄT VÄÄRÄSSÄ SUUNNASSA!

OLKAA VAAN ASIATTOMIA.

Juha Sipilä hoksasi tuon vatulointisanan, mutta taitaa vatuloinniksi hänelläkin mennä, kun häntä liikaa sparraavat mm. Matti Vanhanen, Esko Aho, Olli Rehn, Paula Lehtomäki ja tietysti Anne Berner. Matti Vanhanen ja Anne Berner ovat yrittäjien asialla katsellen duuniporukkaa alta lipan.

Ovat nämä outoja nämä kepulaisten ympyrät muutenkin, eli sipilämäisesti kakkarat? Matti Vanhasen II-porvarihallituksen aikana piti Helsingin sanomiin saada oma mies, eli Paavo Väyrysen sanoin Etelän media piti saada hallintaan. Mikael Pentikäisestä tehtiin Helsingin sanomien päätoimittaja ja hänen piti saattaa lehti kepukuntoon. Kesken kaiken hänelle kuitenkin annettiin potkut tästä hommasta, koska lehti tuli liian Maaseudun Tulevaisuuden kaltaiseksi lehdeksi, vaikka pääkaupunkilaisten lehtenä sen piti olla. Joutilaana kölikehtellyt Mikael Pentikäinen pyrki EU-mepiksi, mutta äänestäjät eivät oikein innostuneet asiasta. Kas kas Mikael Pentikäisestä tulikin Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja ja tältä paikalta hänet nytsitten kepulaiset nimittävät Yrittäjien johtohamoksi. Eikös ole kummallisia kakkarakiemuroita nämä kepulaisten poltiikkojen pyörähdykset?

SDP:n puolueena pitäisi aloittaa koneiston rasvaaminen jo nyt ja valita oikeat henkilöt oikeaan paikkaan. Kaikki pitäisi vaihtaa ja SDP:n nimikin pitäisi muuttaa. Nuo sosiaali- ja demokratia-sana eivät oikein iske pintaan ja aina tuovat vanhoja mieleen. Mitä tässä nyt pitäisi sosialisoita? Eli ottaa joltain ja antaa jollekin, eli onkos järkee? Demokratiassahan me elämme ja se ei nyt niin pahalta kalskahda, mutta tuonkin nimen voisi vaihtaa johonkin muuhun.

Nyt valtakunnassamme kähistään jo seuraavien presidentinvaaliehdokkaista ja SDP:llä olisi Jutta Urpilaisella vahva rooli tässä kisassa. Häntä pidetään jopa ainoana demarinimenä, jolla olisi mahdollisuuksia menestyä vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Tosin Jutta Urpilainen ei ole lausunut asiasta mitään ja hänet pitäisi suostutella mukaan kisaan.

Tietysti olisi viisasta olla vaitonainen, koska pitkä ehdokkuus aina kuluttaa presidenttiehdokasta. Iskeä sitten, kun on paras hetki. Jutta Urpilaisella on kädessään useita valttikortteja. Hän tietysti on presidenttisarjaan vielä nuori poliitikko, ja vieläpä nainen. Nämä ovat Suomen politiikassa taas kerran hyviä erottautumiskeinoja, koska nyt mennään kolmen äijän konsteilla. Entisenä jopa joskus maamme suurimman puolueen puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä Urpilainen olisi myös pätevä tehtävään. Kannatusta voisi tulla siitäkin, että Urpilainen on myös kieltäytynyt isopalkkaisista viroista, joita olisi ollut tarjolla puheenjohtajapestin jälkeen. Sen sijaan Urpilainen on jatkanut SDP:n ahkerana kansanedustajana eduskunnassa.

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että Urpilainen on ainoa demaripoliitikko, joka näillä näkymin pystyy saamaan suoran kontaktin valitsijoihin ja kannatusta yli puoluerajojen. Urpilainen on keskusta-vasemmistolainen poliitikko, joka syrjäytettiin puheenjohtajan paikalta varsin täpärästi, ja monen mielestä myös tökerösti. Useat puheenjohtajan vaihtoa aiemmin kannattaneetkin myöntävät nyt, että vaihto oli virhe.

Omien toimesta väärämielinen syrjäyttäminen puheenjohtajan paikalta toi Jutta Urpilaiselle lisäplussapisteitä, joista ei ole koskaan haittaa politiikassa. Esimerkiksi keskustan syrjäytetty pääministeri-puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai äänivyöryn EU-parlamentin vaaleissa sen jälkeen kun puoluetoverit olivat vetäneet hänet kölin alitse.

Jos Jutta Urpilainen vain haluaa, niin hän on todella vahva nimi SDP:n seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi. Peittoaa tullen mennen Eero Henäluoman tehomimminä, nuoruudella ja naiseudella. Naiset vaan joutuvat politiikassa tiukempaan seulaan. Tietysti mikään läpihuutojuttu ehdokkaaksi pääseminen ei kuitenkaan ole, sillä ehdokkaan valitsevat demareiden järjestöjyrät. Vaikka ehdokas olisi ylivoimaisen suosittu kansalaisten ja SDP:n äänestäjienkin parissa, se ei suinkaan automaattisesti tuo puolueen ehdokkuutta.

Eipä ole tämänkään palstalaisia liialla järjellä viskattu.
Ja sekin vielä, että joku vieläkin uskoo jopa SAK/demarimafiankin valheita.......
Ettekö te seuraa politiikkaa, vai ettekö te ymmärrä siitä mitään. Uskon että ette ymmärrä kuinka teitä ihan avoimesti kusetetaan, ja silti vielä luotatte noihin ketkuihin.
Sekin huvittaa, että joku pitää demareita ja vasemmistoa työväenpuolueina, vaikka ovat vuosikymmenet avittaneet vain rikkaiden lisärikastumista esim. PROSENTUAALISTEN PALKANKOROTUKSIA MUODOSSA.....
Ettekö te pölhöt ymmärrä, että tuolla vain luodaan lisää kuilua köyhien ja rikkaiden välille.. mutta eihän töpödemu asiaa ymmärrä, vaikka kustaan suoraan suuhun.....

Itse ainakin totesin sen, että SDP:n politiikot olivat mielipideilmaisutilaisuudessa Helsingin rautatieasemalla puolustamassa niitä, joilta SSS-hallitus yritti leikata ylityö- ja sunnuntaikorvaukset? Naisia, sairaanhoitajia, kätilöitä, kaupoissa työskeneleviä jne. eli suurimmaksi osaksi pienipalkkaisia naisia. Antti Rinne piti oikein puheen naisten puolesta ja muutkin SDP:n politiikot olivat sankoin joukoin puolustamassa leikkauksen kohteita. Eduskuntaryhmiemmekin puheenjohtajatkin olivat paikalla. Paitsi keskustan, joka oli lähettänyt Matti Vanhasen tuuraajaksi Anneli Saarikon. Kepu petti taas, vai eikö Matti Vanhanen tunnettu kepittäjä uskaltanutkaan astua änkyttämään naisten eteen? Eihän tästä mihinkään päästä, kepulaiset ovat nyt taas neljän vuoden oppostiokaudensa jälkeen liimautuneet erittäin tiukasti Elinkeinoelämän heppujen kylkeen kokoomuksen politiikkojen tapaan. Persuistakaan ei ollut työntekijöiden puolustajiksi, vaikka niiden konttorissa maleksii itseään työmieheksi tituleeraava juoponpuna kasvoinen ukonkörmy.

Hitsi, miten näppärän oloinen tuo Sanna Marin on telkkarissa. Hän on oikea tietopaketti ja pisti kokoomuksen raharosvoja puolustavalle kansanedustajalla oikeasti hanttiin perustellen hyvin asiat. Mistä niitä tuollaisia sähäköitä mimmejä oikein tupsahtaa? Tuollaisten sanoma uppoaa jo kölin alta vedettäviinkin. Hänessä olisi puheenjohtaja-ainesta jos sitten kenessä. Fiksun näköinen kaiken hypinlisäksi ja paikat niin timmissä. Iloinen ilme vielä kasvoilla niin kuin myös on Timo Harakalla, joka on myös vahva SDP:n seuraava puheenjohtajakanditaatti.

Täällähän kirjoitellaan aika asiallisesti ja varmaan ihmiset ovat innoissaan SDP:n noususta Suomen suurimmaksi puolueeksi. Rehdillä meiningillä ja totuudessa pysymisellä sitä pääsee aika pitkälle ja SDP on aina ollut sellainen luottamusta herättävä puolue. Juha Sipilä vaikutti ennen vaaleja muulta kuin kepu pettää kepulaiselta, mutta hallitusvastuussa hänkin on paljastanut karvansa mihin leiriin kuuluu. Äkkiä ne kepu pettää kepulaiset opettavat uudet kasvotkin siltarumpuilemaan, kun veronmaksajien rahoista on kysymys. Jos tällainen tavallista kansaa syrjivä tyyli jatkuu, niin kyllä ne kepulaisetkin sieltä rojahtavat alas. Näin on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Miten sen Esko Ahonkin poliittinen ura katkesi kuin kanan lento ja itku silmäkulmassa joutui lähtemään Harwardiin? Nyt häärää Juha Sipilän taustapiruna ja Juha Sipilän uskovaisen miehen politiikassa tämä pirunrooli näkyy. Mitähän se Taivaan isä siellä jossain tuumaa, kun köyhää Suomessa syödään ja uskon veli on järsimässä?

Hyvä tästä tulee, nyt ei oikein kehuja satele näille SSS-ministereille.

Ei tuo Aleksander Stubb valtiovarainministerinä ole kummoinen politiikko, verrattuna Jutta Urpilaiseen. Jutta Urpilaista haukuttiin sen takia, koska hän olin nainen, mutta talouspolitiikan kiemurat hän oppi hetkessä. Jotenkin tuntuu siltä, että raha ei ole Aleksander Stubb:n numero yksi, vaan aivan jotain muuta. Stubb toistelee päivästä päivään samaa työpaikkoja, työpaikkoja, sitä samaa satua sitä ladellaan, kun pää on tyhjä. Kuitenkin työpaikat näyttävät karkaavan alta kovaa kiitoa ja jotenkin tuntuu siltä, että osaako tuo Stubb laskea edes kissaa pihalle. Hymykin on häneltä hyydytetty aivan kuin Stubbin konetta olisi manipuloitu. Stubb on hyvin kylmä tyyppi politiikkona ja todella luottamusta ei herätä hänen sanomiset. Jyrki Katainen oli lupsakka savolainen persoona ja varmaan sen takia hän nautti kokoomusväen luottamusta, vaikka olikin Pöljältä päin.

Kuka luottaa taparikolliseen?
http://liberalismi.net/wiki/Antti_Rinne

Persuilla on asiat aika huonossa hapessa, tänään giljotiinin terä kohtasi Tynkkysen pään. Tynkkysen nousu kolmanneksi varapuheenjohtajaksi oli perussuomalaisten puoluekokouksen ainoa työtapaturma viime kesänä. Timo Soinin ja hänen esikuntansa suunnitelmissa oli ihan toisenlainen marssijärjestys. Kansanedustaja Juho Eerola oli puoluejohdon suosikkiehdokas, mutta puoluekokous karkasikin käsistä. Tämän täytyi olla valtava järkytys Soinille, joka on tottunut olemaan oman reviirinsä kiistaton herra. Todennäköisesti Tynkkysen lähtölaskenta alkoi samalla hetkellä, kun hänet kukitettiin puoluekokouksen edessä.

Perussuomalaisten sisällissota noudattaa tuttua kaavaa aikaisemmilta vuosilta mm. Smp:ssä ja mikseipä myös SKP:ssä osapuolitaistelujen aikana. Niissäkään puolueissa ei kahinoiden jälkeen jäänyt kiveä kiven päälle. Lopulta kaikki päättyi poliittiseen ja taloudelliseen konkurssiin.

Tynkkysen erottamiselle etsittiin muodollinen syy henkilötietolaista. Se on tietysti vain häveliäs viikunanlehti, jolla halutaan peittää alaston totuus. Kolmas varapuheenjohtaja sai lähteä, koska hän teki majestettirikoksen ja haastoi julkisesti Soinin sekä puoluetoimiston muut rautahampaat. Neuvostoliitossa oli Kremlin puhdistusten aikaan sattuva sanonta: kun syyllinen tiedetään, kyllä rikoskin keksitää

Persut päätyivät hallitukseen, jossa puolue on joutunut joustamaan kaikista keskeisistä poliittisista lupauksistaan. Sen poliittinen nousu perustui EU:n, euron ja maahanmuuton vastustamiseen. Se kutsui itseään työväenpuolueeksi ilman sosialismia ja sai varsinkin nuorehkoilta duunarimiehiltä kannatusta.

Nyt Kreikan kolmannen tukipaketin, pakolaiskriisin ja pakkolakisuunnitelmien sekä hallituksen hurjan leikkausohjelman jälkeen kannattajat tuntevat tulleensa petetyiksi. Tämän ikävän tosiseikan Tynkkynen nosti puoluehallituksen pöydälle toissa viikolla.

Tynkkynen toivoi, että puolueessa järjestettäisiin laajempi kokous, jossa tilannetta tarkasteltaisiin uudestaan. Hän kysyi, onko mahdollista jatkaa hallituksessa, joka tekee politiikkaa, joka ei selvästikään vastaa perussuomalaisten keskeisiä linjauksia.

Persuista karkaa kannattajia SDP:n syliin, kun persujen politiikka hallituksessa on vain sitä, että persuilla on ministerin pesti ja Audi-menopeli kuskeineen alla. Kyllähän se tuollainen magialta ensalkuun maittaa, mutta äänestäjäparat ovat joutuneet nuolemaan näppejään. Moni on tuntenut itsensä petetyksi vimpan päälle. Nyt vielä persujen sisällä kiehuu ja kuohuu ja Timo Soinista on tullut kauhean ylimielinen ja pelottava hahmo. Ei sitä tiedä, millainen giljotiini huomenna persuissa iskee päitä? Tynkkynenhän on puhunut giljotiinista. Karmeatahan se tuollainen on ja kanalihaa iskee pintaan, kun vähänkään miettii.