monista asioista, mutta mitä siitä voi päätellä?
Joku kristitty vastustaa aborttia ja homoja, toinen samasta uskonnosta puolustaa niitä. Mitä siitä voi päätellä?
Ainakaan siitä ei voi päätellä Jumalasta yhtään mitään. Jumala kun ei kuulu tähän yhtälöön lainkaan.
Miksi ei kuulu, eivätkö uskovaiset puhu Jumalan sanaa? No eivät todellakaan, eivät ainakaan yleensä. Kaikilla on omat mielipiteet ja typerät uskomukset, jotka eivät ole ikuisia. Jumala on ikuinen. Niinpä kaikenlaiset ajalliset, maalliset ja syntiset ajatukset, uskomukset ja mielipiteet eivät ole Jumalasta. Ei niiden perustalta voi rakentaa Jumalaa.
Joku kristitty vastustaa aborttia ja homoja, toinen samasta uskonnosta puolustaa niitä. Mitä siitä voi päätellä?
Ainakaan siitä ei voi päätellä Jumalasta yhtään mitään. Jumala kun ei kuulu tähän yhtälöön lainkaan.
Miksi ei kuulu, eivätkö uskovaiset puhu Jumalan sanaa? No eivät todellakaan, eivät ainakaan yleensä. Kaikilla on omat mielipiteet ja typerät uskomukset, jotka eivät ole ikuisia. Jumala on ikuinen. Niinpä kaikenlaiset ajalliset, maalliset ja syntiset ajatukset, uskomukset ja mielipiteet eivät ole Jumalasta. Ei niiden perustalta voi rakentaa Jumalaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niinpä. Siksipä maailmanlaajuiseen kristikuntaan kuuluviksi lasketaan erilaiset ja keskenään hyvinkin erimieliset kirkot ja muut kristilliset yhteisöt. Jo niistä syntyy aikamoinen tilkkutäkki, yksittäisistä kristityistä puhumattakaan, joita ei liene maailmassa kahta kaikkia asioita täysin samalla tavalla mieltävää.
Jotakin kuitenkin on, mikä yhdistää tuon sekalaisen joukon kristikunnaksi. Mitähän se olisi? Ettei vain olisi usko Kristukseen?
Aito Kristuksen Kirkko on henkinen. Se on hengen yhteisö, jossa ei tunneta maallisia rajoja.
Jos kaikesta kristikunnasta tai laajemmin ihmiskunnasta etsitään yhteistä hyvää, on silloin turha kiinnittää huomiota kaikkeen siihen mikä erottaa. Yhteinen hyvä, Jumalan sana on yhdistävä.
Se on kuin etsisi kultaa, kultahippuja ja isompiakin kimpaleita kamalasta soraläjästä.
>Jotakin kuitenkin on, mikä yhdistää tuon sekalaisen joukon kristikunnaksi. Mitähän se olisi? Ettei vain olisi usko Kristukseen?
Näin voi olla, mutta samalla kaikki väitteet Pyhän hengen opastuksesta voidaan haudata. Eihän voi olla mahdollista, että Ph antaisi uskoville keskenään suurestikin ristiriitaisia viestejä.
Ja sitten on nämä juhanistarczewskit, jotka keskustelevat suoraan Jumalan kanssa aivan kuin Hän olisi yksi aterioija uskovan päivällispöydässä.
"Näin voi olla, mutta samalla kaikki väitteet Pyhän hengen opastuksesta voidaan haudata. Eihän voi olla mahdollista, että Ph antaisi uskoville keskenään suurestikin ristiriitaisia viestejä."
Mistäpä tuon tietää, ihminen kun on ihan liian pieni ja rajallinen kyetäkseen arvioimaan "ylhäältäpäin" Jumalan tekoja. Yhdelle PH saattaa neuvoa yhtä ja toiselle toista, riippuen siitä, mikä kullekin on tarpeen.
Noinhan se on. :)
Eli PH tarkoituksella usuttaa ihmiset toistensa kurkkuun kiinni.
Olenkin sitä mieltä, että teistit rakentavat jumalansa omista toiveistaan. Palikoita voidaan kyllä ottaa muualtakin, omista seurakunnista, kirjoista tai melkein mistä hyvänsä.
Jokaisen kristitynkin jumalakuva on varmasti ainakin jossakin määrin erilainen kuin kenenkään toisen. Kuviahan ne mielikuvamme Jumalasta vain ovat. Jumala itse kun on suuruudessaan ihmisen käsityskyvyn tavoittamattomissa, mutta joitakin hitusia tai kirkkaita säteitä Jumalasta voidaan kokea ja oivaltaa.
Kuules kun tuo >>>"Kuviahan ne mielikuvamme Jumalasta vain ovat. Jumala itse kun on suuruudessaan ihmisen käsityskyvyn tavoittamattomissa, mutta joitakin hitusia tai kirkkaita säteitä Jumalasta voidaan kokea ja oivaltaa.<<<" on vain SINUN päänsisäinen käsityksesi, jonka nöyrää teeskennellen projisoit kuvitteelliseen auktoriteettiin.
Ja jos "Jumala on käsityskyvyn tavoittamattomissa" miksi edes puhut siitä?
Ja mistä Jumalasta? Kuitenkin kristinuskon kuvaamasta Jumalasta? Siis kuitenkin "tavoitettu" vaikka ei olekaan? Tunnustaisit suosiolla, että tuo on sinulle leikkiä ja taidemuoto, etkä ole aikuisten oikeasti tosissasi.
Ja miten suhtaudut niihin karismapelleihin, joilla Pyhä Henki "ihan varmasti" puhuu ja heidän mukaansa juuri sinä olet vääräoppinen eksyttäjä?
Vai eikö uskovaisten pinnallisessa leikissä tuollaisia viitsitä miettiä? Kunhan on ihkudaa kivaa ja syvämietteinen ilme merkityksettömiä hokiessa?
Tottakai myös minun mielikuvani Jumalasta on vain minun jumalakuvani, kuten muillakin on omansa. Uskon Jumalan olevan sellainen kuin kuvasin, meidän käsityskykymme tavoittamattomissa, mutta pieneltä osaltaan myös koettavissa ja oivallettavissa. Siis uskon niin, koska "sydämeni" sanoo, uskoo niin.
Uskostamme tai sen puuttumisestahan me puhutaan Jumalasta puhuttaessa, koska objektiivista tietoa kenelläkään ei ole.
Itse uskon kristinuskon Jumalaan, mutta samalla uskon, että Jumala on paljon suurempi kuin vain kristinuskon käsitykset kattava, ja että Hän on kaikkialla, vaikuttaa kaikessa ja voi ilmaista itsensä millä tavoin tahansa, myös muiden uskontojen jumaluuksien kautta.
Sinulle vaikuttaa olevan tuntematon sellainen asia kuin ihmisen sisimmästä, "sydämestä" nouseva usko, koskapa yrität selittää sen joksikin muuksi. Tuo selitysvimma minua usein ihmetyttää teikäläisissä. Mistä johtuu tarve yrittää selittää sellainen, mitä ei tunne eikä ymmärrä, kun ne selitykset menevät väistämättä päin mäntyä?
Karismaatikkojen kokemuksiin en ota kantaa, koska enhän voi tietää, mikä niissä on aitoa ja mikä ei, tai onko sitä. Minua he saavat pitää vääräoppisena ihan vapaasti, se ei häiritse.
Tottahan toki uskovaiset ovat erimielisiä, koska uskominen johonkin on aina vain yksilön oma mielipide asiasta.
He vain eivät aina ymmärrä sitä, että joku voi olla eri mieltä ja hänellä on lain suoma oikeus osoittaa oma yksilöllinen näkemys asiasta.
Ateistin näkemys toimii aina yksilötasolla, eikä näin ollen edellytä mitään "tukijoukkoja", koska rahoitusta ei mielipiteen ylläpitoon tarvita.
Seurakunta perustuu joukkopsykoosiin, jolla vahvistetaan yksilön pysymistä "ruodussa", jo taloudellisista syistä.
Tällöin voidaan puhua hallintomuodosta seurakuntaa ylläpidettäessä, joka on vanhaa perua kirkon hallinta ajalta.
Hallintomuotomme sananvapaus, suo meille oikeuden olla erimieltä asioista, jotka joidenkin mielestä voivat loukata hänen mielipidettään.
Kuitenkin on aina kyse vain jokaisen omasta näkemyksestä asioista, joista yleensä ollaan erimieltä.
Joo-o, kaikki maallinen ja inhimillinen töhkähän siinä on aina mukana. Siitä ei päästä, ihmisiä kun ollaan. Tuo usein typerä ja raadollinenkin kristittyjen joukko on kuitenkin kuljettanut evankeliumin sanaa läpi vuosituhansien, kulta-aarretta likaisessa ja rähjäisessä lippaassa.
Moni uskonto perustetaan siksi että setämiehet pääsevät panemaan.
Raamattu ei ole erimielinen, se on ollut sama viimeiset 2000 vuotta, siis aloitukseen vastaus:
Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus.
Jeesus osoitti tämän mukaisesti, että niiden huomattavimpana tuntomerkkinä, jotka noudattaisivat hänen esimerkkiään Jumalan palvonnassa, olisi se, että HEILLÄ OLISI
KESKINÄINEN RAKKAUS
1. Johannes 4:8
Johannes 13:35
"Raamattu ei ole erimielinen, se on ollut sama viimeiset 2000 vuotta"
Ja pah. Tiedätkö milloin nykymuotoinen Raamattu on kasattu?
(Ihan vinkkinä voin sanoa, ettei ainakaan Jeesuksen teinivuosina, ei edes elinaikana. Paljon jälkeen.)
Kyllä jumala kuuluu siihen yhtälöön todella vankasti. Jos uskovat väittävät keskustelevansa jumalansa kanssa ja saavansa tältä suoraan tietoa, mutta jumala on kuitenkin ihan eri mieltä samasta asiasta eri uskovien kanssa, niin on täysin selvää etteivät nämä uskovat keskustele kenenkään muun kuin itsensä kanssa.
Siis keskustelevat sen itse keksimänsä mielikuvitusjumalan kanssa, joka on se ainoa jumala mikä on koskaan ollut olemassa. Ja jokaisella uskovalla on aina se sama naurettava uskonvarmuus siitä että juuri hänen jumalansa on se ainoa oikea, kun säälittävät lapselliset typerykset eivät kykene erottamaan mielikuvitusolentoja oikeasta todellisuudesta.
>> Uskovaiset ovat erimielisiä... monista asioista, mutta mitä siitä voi päätellä? <<
Siitä voi päätellä sen, ettei ole mitään yhtä selkeää totuutta vaan kasa totuuksiksi väitettyjä uskontoja.
Nuo uskonnolliset "totuudet" on usein kehitetty muiden uskonnollisten suuntien, raamatun valikoivan lukemisen, mietiskelyn ja yläkertaan lähetettyjen tarkentavien kysymysten avulla. Usein ne syntyvät toisesta uskonnosta tai lahkosta erkanemalla. Esim luterilaisuus syntyi katolilaisuudesta ja alkuperäisestä lestadiolaisuudesta on haarautunut jo toistakymmentä eri suuntaa.
Tuosta itse keksimästään materiaalista uskova muodostaa oman totuutensa, joka on käytännössä sama kuin hänen oma alkuperäinen mallinsa. Hän vain haki vahvistusta omille uskomuksilleen ja hän sai sen.