HS (Helsingin Sanomat) kertoi sunnuntaina talonmiehestä "Pena", joka siunattiin ilman, että paikalla oli yhtään läheistä. Surijoita olisi ollut lukuisia. "Maan tapa ja viranomais-byrokratia esti läheisten jopa "kasvatti-sukulaistensa" sisarusten ja perheen osallistumisen hautajaisiin joka pidettiin vain virkaansa hoitaneiden läsnä ollessa! Poliisi ja seurakunta samassa "juonessa" MUKANA!
USKOMATONTA, holhoava mutta samalla syrjäyttävä ja syrjivä Suomi!
(Verrataan taas esim. "mamuja ja heidän vastaanottoa ja hoivaamistaan" maassa!)
http://www.hs.fi/kaupunki/a1445315629681
Helsinkiläinen talonmies haudattiin yksin – kukaan ei kertonut läheisille hautajaisista
HS kertoi sunnuntaina talonmiehestä, joka siunattiin ilman, että paikalla oli yhtään läheistä. Surijoita olisi ollut lukuisia.
Kaupunki 21.10.2015 2:00 Päivitetty: 21.10.2015 8:40
Päivi Paulavaara Helsingin Sanomat
Sunnuntaiaamuna Marja-Leena Vanninen avasi Helsingin Sanomat ja alkoi itkeä. Jutussa kerrottiin Pentiksi nimetystä talonmiehestä, jonka hautajaisissa ei ollut ainoatakaan vierasta.
Vanninen ymmärsi, että kuvan yksinäisessä arkussa makasi mies, jota hän oli koko ikänsä kutsunut enoksi.
Vanninen soitti Helsingin Sanomiin ja kysyi, onko vainajan nimi oikeasti Toivo Liimatainen. On, yksin haudattu vainaja, talonmies Pentti, oli Toivo Liimatainen, talonmies Helsingin Pihlajamäestä
"Ja me saimme lehdestä lukea, että meidän Topi haudattiin noin, yksin. Meitä olisi ollut iso joukko saattamassa, jos meille vain olisi kerrottu", Vanninen sanoo.
"Meillä" hän tarkoittaa itseään, miestään, äitiään, tätejään ja lukuisia muita, jotka olivat Liimataisen perhe, suku ja lähipiiri vuosikymmenten ajan.
Toivo Liimatainen syntyi Karstulassa vuoden 1940 joulukuussa. Pian poika päätyi kunnan vastuulle. Vannisen isoäiti ei kestänyt, että lapsi eli "huutolaispoikana" eli muutti talosta taloon.
"Niinpä hän otti Topin kasvatettavakseen, osaksi perhettä", Vanninen kertoo.
Lähes 70 vuoden ajan, kuolemaansa saakka, Liimatainen kuului sukuun. Juhlapyhät vietettiin suvun kanssa, yhdessä elettiin arkea ja juhlaa.
Käsistään taitava Liimatainen auttoi Vannisia remontoimaan. Kun perheen kasvaessa edessä oli vaihto isompaan asuntoon, Liimatainen oli taas paikalla.
Hilkka-vaimonsa kuoleman jälkeen 11 vuotta sitten Toivo alkoi kuitenkin hieman erakoitua, Vanniset kertovat.
Liimataisten kotitalo näkyy Vannisten ikkunasta. Marja-Leena Vannisen äiti eli Liimataisen kasvattisisko Lilja Sarkanenkin asuu vain kivenheiton päässä. Sukulaiset näkivät leskimiestä viikoittain, ja siskoilleen hän soitteli monta kertaa viikossa.
Ja kun Liimataisen voimat alkoivat viime kuukausina ehtyä, Marja-Leena Vannisen mies Jorma puolestaan kantoi Liimataisen kauppakassit kotiin.
"Kun näin hänet viimeisen kerran, Topi sanoi, että loppu tuntuu häämöttävän", Vanninen kertoo.
Marja-Leena Vannisen kotialbumi
Vaimonsa kuolemaan asti Toivo Liimatainen vietti joulun ja muutkin juhlapyhät perheensä ja sukulaistensa kanssa.
Vaimonsa kuolemaan asti Toivo Liimatainen vietti joulun ja muutkin juhlapyhät perheensä ja sukulaistensa kanssa.
Elokuun lopussa läheiset huolestuivat, kun Liimatainen ei vastannut puhelimeen.
"Kun Topi ei ollut vastannut kolmeen päivään, tiesin, että on hätä. Hän vastasi aina puhelimeen."
Vanninen soitti hätäkeskukseen. Pian poliisi soitti Vanniselle ja kertoi löytäneensä Liimataisen kuolleena tämän olohuoneesta.
Alkoi suruaika. Eno oli poissa, ja Vanninen yritti saada tietoa, miten he voisivat järjestää hautajaiset. Tietoa ei herunut. Vanninen uskoi syynä olevan sen, että he eivät olleet vainajan virallisia lähiomaisia: ottopoikaa kun ei ollut adoptoitu virallisesti sukuun.
Vanninen olisi halunnut tietää, milloin kuolemansyyntutkinta on valmis ja milloin vainaja voitaisiin haudata. Hän kertoo soitelleensa poliisille neljä viisi kertaa. Lopulta kohtelu tuntui tylyltä.
"Ymmärrän kyllä lainsäädännön ja yksityisyyden suojan. Mutta tästä puuttuu kaikki inhimillisyys."
Eikö kasvattiperhettä lasketa läheiseksi? Jonna Turunen, Helsingin vakavia väkivaltarikoksia tutkivan yksikön päällikkö sanoo, että poliisi selvittää kuolemansyyntutkinnan yhteydessä sekä viralliset lähiomaiset sekä muut läheiset. Kasvattiperheen jäsenet, jotka ovat läheisiä, lasketaan läheisiksi.
Turunen ei ota kantaa Liimataisen läheisten kohteluun, koska kyse on yksittäistapauksesta.
Jos kasvattiperhekin lasketaan läheisiksi, miten on mahdollista, että Liimatainen haudattiin ilman, että perheelle kerrottiin? Tähän läheiset saivat vastauksen tiistaina.
"Topin tiedoissa oli kuulemma lukenut, että Marja-Leena Vanniselle pitää ilmoittaa hautajaisista", Vanninen sanoo.
Honkanummen hautausmaan kappeli 15. lokakuuta kello 10. Tätä tietoa läheiset eivät kuitenkaan jostain syystä koskaan saaneet.
Sen sijaan, että kymmenet vuodet rinnalla kulkeneet olisivat saattaneet rakkaansa hautaan, Toivo Liimatainen siunattiin ilman yhtäkään saattajaa.
USKOMATONTA, holhoava mutta samalla syrjäyttävä ja syrjivä Suomi!
(Verrataan taas esim. "mamuja ja heidän vastaanottoa ja hoivaamistaan" maassa!)
http://www.hs.fi/kaupunki/a1445315629681
Helsinkiläinen talonmies haudattiin yksin – kukaan ei kertonut läheisille hautajaisista
HS kertoi sunnuntaina talonmiehestä, joka siunattiin ilman, että paikalla oli yhtään läheistä. Surijoita olisi ollut lukuisia.
Kaupunki 21.10.2015 2:00 Päivitetty: 21.10.2015 8:40
Päivi Paulavaara Helsingin Sanomat
Sunnuntaiaamuna Marja-Leena Vanninen avasi Helsingin Sanomat ja alkoi itkeä. Jutussa kerrottiin Pentiksi nimetystä talonmiehestä, jonka hautajaisissa ei ollut ainoatakaan vierasta.
Vanninen ymmärsi, että kuvan yksinäisessä arkussa makasi mies, jota hän oli koko ikänsä kutsunut enoksi.
Vanninen soitti Helsingin Sanomiin ja kysyi, onko vainajan nimi oikeasti Toivo Liimatainen. On, yksin haudattu vainaja, talonmies Pentti, oli Toivo Liimatainen, talonmies Helsingin Pihlajamäestä
"Ja me saimme lehdestä lukea, että meidän Topi haudattiin noin, yksin. Meitä olisi ollut iso joukko saattamassa, jos meille vain olisi kerrottu", Vanninen sanoo.
"Meillä" hän tarkoittaa itseään, miestään, äitiään, tätejään ja lukuisia muita, jotka olivat Liimataisen perhe, suku ja lähipiiri vuosikymmenten ajan.
Toivo Liimatainen syntyi Karstulassa vuoden 1940 joulukuussa. Pian poika päätyi kunnan vastuulle. Vannisen isoäiti ei kestänyt, että lapsi eli "huutolaispoikana" eli muutti talosta taloon.
"Niinpä hän otti Topin kasvatettavakseen, osaksi perhettä", Vanninen kertoo.
Lähes 70 vuoden ajan, kuolemaansa saakka, Liimatainen kuului sukuun. Juhlapyhät vietettiin suvun kanssa, yhdessä elettiin arkea ja juhlaa.
Käsistään taitava Liimatainen auttoi Vannisia remontoimaan. Kun perheen kasvaessa edessä oli vaihto isompaan asuntoon, Liimatainen oli taas paikalla.
Hilkka-vaimonsa kuoleman jälkeen 11 vuotta sitten Toivo alkoi kuitenkin hieman erakoitua, Vanniset kertovat.
Liimataisten kotitalo näkyy Vannisten ikkunasta. Marja-Leena Vannisen äiti eli Liimataisen kasvattisisko Lilja Sarkanenkin asuu vain kivenheiton päässä. Sukulaiset näkivät leskimiestä viikoittain, ja siskoilleen hän soitteli monta kertaa viikossa.
Ja kun Liimataisen voimat alkoivat viime kuukausina ehtyä, Marja-Leena Vannisen mies Jorma puolestaan kantoi Liimataisen kauppakassit kotiin.
"Kun näin hänet viimeisen kerran, Topi sanoi, että loppu tuntuu häämöttävän", Vanninen kertoo.
Marja-Leena Vannisen kotialbumi
Vaimonsa kuolemaan asti Toivo Liimatainen vietti joulun ja muutkin juhlapyhät perheensä ja sukulaistensa kanssa.
Vaimonsa kuolemaan asti Toivo Liimatainen vietti joulun ja muutkin juhlapyhät perheensä ja sukulaistensa kanssa.
Elokuun lopussa läheiset huolestuivat, kun Liimatainen ei vastannut puhelimeen.
"Kun Topi ei ollut vastannut kolmeen päivään, tiesin, että on hätä. Hän vastasi aina puhelimeen."
Vanninen soitti hätäkeskukseen. Pian poliisi soitti Vanniselle ja kertoi löytäneensä Liimataisen kuolleena tämän olohuoneesta.
Alkoi suruaika. Eno oli poissa, ja Vanninen yritti saada tietoa, miten he voisivat järjestää hautajaiset. Tietoa ei herunut. Vanninen uskoi syynä olevan sen, että he eivät olleet vainajan virallisia lähiomaisia: ottopoikaa kun ei ollut adoptoitu virallisesti sukuun.
Vanninen olisi halunnut tietää, milloin kuolemansyyntutkinta on valmis ja milloin vainaja voitaisiin haudata. Hän kertoo soitelleensa poliisille neljä viisi kertaa. Lopulta kohtelu tuntui tylyltä.
"Ymmärrän kyllä lainsäädännön ja yksityisyyden suojan. Mutta tästä puuttuu kaikki inhimillisyys."
Eikö kasvattiperhettä lasketa läheiseksi? Jonna Turunen, Helsingin vakavia väkivaltarikoksia tutkivan yksikön päällikkö sanoo, että poliisi selvittää kuolemansyyntutkinnan yhteydessä sekä viralliset lähiomaiset sekä muut läheiset. Kasvattiperheen jäsenet, jotka ovat läheisiä, lasketaan läheisiksi.
Turunen ei ota kantaa Liimataisen läheisten kohteluun, koska kyse on yksittäistapauksesta.
Jos kasvattiperhekin lasketaan läheisiksi, miten on mahdollista, että Liimatainen haudattiin ilman, että perheelle kerrottiin? Tähän läheiset saivat vastauksen tiistaina.
"Topin tiedoissa oli kuulemma lukenut, että Marja-Leena Vanniselle pitää ilmoittaa hautajaisista", Vanninen sanoo.
Honkanummen hautausmaan kappeli 15. lokakuuta kello 10. Tätä tietoa läheiset eivät kuitenkaan jostain syystä koskaan saaneet.
Sen sijaan, että kymmenet vuodet rinnalla kulkeneet olisivat saattaneet rakkaansa hautaan, Toivo Liimatainen siunattiin ilman yhtäkään saattajaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.