Suomen ruotsalaisista kerrottaessa on aina sama juttu: Taisteluiden rajuutta ja tappioita korostetaan ja suorastaan liioitellaan. Sillä selitetään jatkuvasti koetut "vetäytymiset".
Otetaanpas toiseksi esimerkiksi tämä "Talin Tiikereiksi" itsensä ylentänyt porukka eli II/JR 13
Eikö ole omitusta kun "Talin Tiikerit" eli II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä, MUTTA lopulliset tappiot kertoo ihan jotain muuta? Kokonaistappiot 1944 kesällä 16.6.-5.8.1944 on yhteensä 468.
Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen?
Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja kuuluisan "suokeikan" jälkeen Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.
Missähän lienee olleet loput?
Tämä kirja lienee se varsinainen JR13:sta tehty historiikki ja siinä on tappiot listattu monella eri tavalla, taisteluittain, päivittäin, kesältä 1944, ja siinä on myöskin mukana JR48:n tappiot 1944 taisteluiden ajalta ja erään kolmannenkin joukko-osaston tappiot.
Jarl Gallen Tre Bataljoner. 1950
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Kokonaistappiot on yhteensä 468
Otetaanpas toiseksi esimerkiksi tämä "Talin Tiikereiksi" itsensä ylentänyt porukka eli II/JR 13
Eikö ole omitusta kun "Talin Tiikerit" eli II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä, MUTTA lopulliset tappiot kertoo ihan jotain muuta? Kokonaistappiot 1944 kesällä 16.6.-5.8.1944 on yhteensä 468.
Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen?
Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja kuuluisan "suokeikan" jälkeen Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.
Missähän lienee olleet loput?
Tämä kirja lienee se varsinainen JR13:sta tehty historiikki ja siinä on tappiot listattu monella eri tavalla, taisteluittain, päivittäin, kesältä 1944, ja siinä on myöskin mukana JR48:n tappiot 1944 taisteluiden ajalta ja erään kolmannenkin joukko-osaston tappiot.
Jarl Gallen Tre Bataljoner. 1950
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Kokonaistappiot on yhteensä 468
Vastaukset 51
Vanhimmat
Munsalan Triathlon alkoi tosissaan kesällä 1944 Talissa ja jatkui aina Uumajan lohkolle saakka. Lajeina oli Juoksu, Suunnistus ja Soutu. Nämä miehet ei jääneet tyhmästi pienten vesien äärelle!
Soutumiehiä Uumajan lohkolta kutsuttiin 1945 keväällä takaisin lehti-ilmoituksin! Paavo Talvelakin oli henkisesti Munsalan soutukerholaisia, laittoi perheen turvaan Ruotsiin! Teki siis vähän niin kuin Erkot Talvisodan aikana. Se Erkon Pravda, HS, ei vaan mahtunut matkalaukkuihin... Aika monet tunnetutkin poliitikot ja upseerit toimi "esimerkkinä" rahvaalle: pelastukoon ken voi!
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
Häfdän hetkellä miehet erottuvat pojista. Kaikki kunnioitus niille, jotlka huolehtivat siitä, että linaj piti eikä "muna-armeija" päässyt sisä-Suomeen!
Ja ikuinen halveksunta niille, jotka hädän hetkellä pakenivat vastuutaan Ruotsiin ja myös niille, jotka tuota luokatonta tekoa yhä ihailevat!
Silmiinpistävän paljon haavoittuneita. Yleensä heitä oli noin 4 kertaa kaatuneitten määrä. Oliko joukossa siis 150 punatautista tai sitten itseään lievästi haavoittaneita. Kaatuneitten ja haavoittuneitten suhde v.1941 oli 1:3.5. Laskekaa itse.
Rakot jaloissa liiasta juoksemisesta...
Mutta stallarin ikuiseksi iloksi ei ollut liioin helppoa vihollisenkaan puolella;-D
Tiihonen: Ratkaisu Kannaksella
Eri joukko- osastoista saadut sotavangit kertoivat yhtäpitävästi, että hyökkäyshenki oli miehistön keskuudessa huono, mieliala apaattinen, pelko suomalaisiakohtaan suuri ja vain kovan kurin pakoittamina (alkoholin nauttimisen jälkeen) joukot saatiin hyökkäämään. Ll/JR 129/63. KaD:n aliluutnantin mukaan mieliala kaartilaisten keskuudessa ei ollut kehuttava. Läpimurtojoukkoina kaartilaiset nimittivät itseään usein rangaistuskomppanialaisiksi (strafniki). Omasta rykistö- ja krh.tulesta sekä ilmapommitusten epätarkkuudesta aiheutuneet suuret tappiot olivat olleet omiaan lisäämään tällaista mielipidettä. Suomalaisolosuhteet vaikuttivat myös kielteisesti miesten mielialaan. Kaartin joukot oli pääasiassa koulutettu taistelemaan avomaastossa, mutta ei suomalaisessa, jossa tykistö- ja panssariaseen tuki eivät päässeet laajuuksiinsa. Tämä aiheutti sekasortoa ja vaikutti kielteisesti mielialaan. Tyytymättömyytä herätti sekin, että etulinjassa e.tarvikehuolto oli epäsäännöllistä samalla kun päällystö ryyppäsija käytti miehistön muona- ja viina-annoksia.
Åke Lindmanin elokuvassa tuo näkyy. Jättivät asemansa. Jänkät ja rajajääkärit piti. Voi voi Lindmannia kun piti lopulta turvautua 'tulenjohtaja Holmströmiin', muutenhan valtaväestöllä olisi jäänyt melko huono kuva riikinruotsalaisista ja Ankkalammikosta. Sven Björkmanin aiheellisen ylistyksen rajajääkäripataljoona 2:lle Lindman sivuttaa täysin. Björkman totesi Väisäsen porukasta 'kyllä on hyvä pataljoona', Talin tiikereille ei ymmärrettävästi riittänyt vastaavaa ylitystä.
JR 13 oli perseestä. Puolustus 29.6-30.6.1944 kello 24 reikä reikä kokonaan jänkien, tykistön, ilmavoimien, tiedustelu ja rajajääkäripataljoona 2:n varassa. Missä oli Ankkalammikko, tykistössäkö Lindmannin väittämän tavoin?
Ei taida tuo asemien jättäminen pitää paikkaansa.
II/JR 13 oli alistettuna PsD:lle ja siellä edelleen Os Björkmannille.
Tapahtumien kulku löytyy kansallisarkiston Panssariprikaatin Esikunnan(Björkman) digitoidusta aineistosta
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774888394&aineistoId=2388166019
ja siellä sotapäiväkirjan sivu 44.
II/JR48 ja Rjp 2 joutuivat 28.6. 44 valtavan vihollis
tykistokeskityksen alaisena "pakokauhun valtaan".
"II/JR48:n miesten pysäyttäminen ei onnistunut".
Patajoona ja Rjp 2 vetäytyivät Ihantalan kaakkoispuolelle Ruunakorpi - Leipäsuo maastoon.
II/JR13 ja Erp 14 olivat tuolloin vielä asemissaan taistelukosketuksessa viholliseen.
Björkman antoi sitten näille käskyn "pitää asemat mahdollisimman kauan ja sitten vetäytyä yhdessä Saarelaisen (Erp 14) kanssa Lapinhoikansuon pohj. puoleiseen maastoon jossa yhteys Rjp 2:een".
Vetäytyminen tietäpitkin ei ollut enää mahdollista, kun vihollinen oli päässyt murtamaan puolustuslinjojen oikean laidan ja etenemään II/JR13:a selustaan katkaisten tieyhteyden.
II/JR13 saapui vetäytyessään metsää pitkin 4.D esikunnan komentopaikalle. 4.D komentaja ihmetteli kuka oli antanut vetäytymiskäskyn. Laxen selvitti tapahtumien kulun 4.D komentajalle. Tämä tieto löytyy ko. esikunnan sotapäiväkirjasta ja II/JR 13:n sotapäiväkirjasta.
Ruotsalaisia oli Jatkosodassakin:
Orvar Nilssonin kirjan mukaan Jatkosodan alussa toimi Hangon rintamalla Ruotsalainen vapaaehtoispataljoona, jonka vahvuus nousi 1941 syyskuun aikana 630:een mieheen. Muissa Hangon rintaman yksiköissä palveli viitisenkymmentä ruotsalaista vapaaehtoista.
Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli pieniä määriä vuodesta 1941 alkaen mm. seuraavissa joukko-osastoissa: ErP 1, ErP 18, JR 24, JR 13 ja JR 61. Suomen armeijassa palveli 170 ruotsalaista automekaanikkoa ja panssarivaunumekaanikkoryhmässä ehti palvella kaikkiaan 99 mekaanikkoa joulukuuhun 1942 mennessä. Samoin moottoripyörämekaanikkoja oli 1942-43 kaikkiaan 18. (s. 77-78)
Tammikuussa 1942 perustettiin Ruotsalainen vapaaehtoiskomppania joka sijoitettiin 150 vahvuisena aluksi I/JR 13:een. Nilsson kertoo mm. sivuilla 78 ja 250 kuinka Jatkosodassa Ruotsalainen vapaaehtoiskomppania oli ainoa riikinruotsalainen yksikkö, joka taisteli Suomen puolustusvoimissa Jatkosodan viimeisen 33 kuukauden aikana.
Komppaniassa ehti palvella kaikkiaan 404 vapaaehtoista tuona aikana eri pituisin sopimuksin. Komppania sijoitettiin 1943 alusta II/JR 13:een ja sen kokonaistappiot oli kaikkiaan 41 kaatunutta ja 84 haavoittunutta tai "henkisesti luhistunutta".
Kirjavahvuus oli 1943-44 vuodenvaihteessa huvennut 83:een mieheen eli liki puoleen alkuperäisestä vahvuudesta ja vahvuus oli lakkauttamispäivänä 26.9.1944 34 miestä, joista 9 oli täydet 33 kuukautta palvelleita.
Komppanian merkitys lienee ollut lähinnä "edustuksellinen" ja eräänlainen "opintomatka" silloisesta sodankäynnistä. Orvar Nilssonista tulikin ammattisotilas Ruotsin armeijaan ja hän jäi eteni everstiluutnantiksi saakka. Kirjan lopussa on taulukot vahvuksista yms. henkilöluetteloita.
Nilsson Orvar Suomen asiasta tuli omani
Schildts, 2003, 318 s., 1. painos
ISBN 951-50-1354-2
Suomentanut Tarmo Haarala / Alkuteos När Finlands sak blev min / noin 310 sivua
---
Suomen torjuntataisteluiden ruotsalaisasiantuntija on kuollut
21.12.2008
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2008/12/suomen_torjuntataisteluiden_ruotsalaisasiantuntija_on_kuollut_443927.html
Talvi- ja jatkosodan vapaaehtoinen, ruotsalainen everstiluutnantti Orvar Nilsson on kuollut sunnuntaina 89-vuotiaana kotimaassaan. Nilsson kuoli kotikaupungissaan Halmstadissa.
---
Ruotsalaiskomppanian tappiot kaatuneina oli liki 10%
Onneksi Lindman kertoi ennen döödaamistaa totuuden. Ankkalammikossa tuosta porukasta on yritetty jopa tehdä 'Suomen pelastajaa', mikä on selvä valhe.
Lueskellessani sotapäiväkirjoja olen huomannut pari "mielenkiintoista" asiaa noista suomenruotsalaisita joukko-osastoista.
Sotapäiväkirjoja luettaessa heillä on kaatuneina/haavottuneina ilmoitettu yllättävän paljon upseereita ja aliupseereita verrattuna suomalaisiin joukko-osastoihin.
Ja toinen mielenkiintoinen asia on että sp.ssa kaikki on hyvin kunnes ykskaks he ovatkin perääntyneet.
Jarl Gallen Tre Bataljoner. 1950
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Kokonaistappiot on yhteensä 468
Siinä on hyvä teos tappioiden vertailuun. Kirjassa on muidenkin pataljoonien tappiolukuja kyseiseltä ajalta. Siis pataljoonien jotka taisteli ko. paikassa.
Etenkin II/JR13 vetäytyminen taistelusta suon yli Kaipolaan on outo operaatio. Raskaat aseet heitettiin suohon ja samaan aikaa RajaJP2 tappeli tietämättä mitään hurrien livistämisestä.
Ja aina oli Suomen ruotsalaisilla selityksenä "tuhoisat tappiot". Sama liioittelu oli käytössä JR61:llä. Kuitenkin kyseisen rykmentin tappiot liki 1.5 kk:n aikana Tienhaaran "suurtaistelussa" oli satakunta kaatunutta ja viisisataa haavoittunutta. Samanlaiset tappiot saattoi kohdata yhtä suomenkielistä pataljoonaa yhdessä rajussa taistelussa!
Puhumme tavallaan samasta asiasta. Sotapäiväkirjoissa "tappiot" on ilmoitettu heti taistelun jälkeen ja II/JR13 tappioissa kiinnittää huomion siihen että haavoittuneita/kaatuneita heti taistelun jälkeen on rykmentin oman ilmoituksen mukaan tyyliin 2 6 12=20 kun samassa taistelussa olevan suomalaisen rykmentin tappiot ovat 1 2 17=20. Jostain syystä nuo suomenruotsalaiset joukko-osastot kuitenkin parin päivän päästä ovatkin taas täysilukuisia ja tappiotkin on pienentyneet.
Onko kukaan lopulta kieltänyt Väisäsen porukan tapattamista, koska kaikki muut juoksivat, tai hermoilivat tykistössä, tiedustelussa ja ilmavoimissa? Kun rajajääkäripataljoona 2 oli vuodatettu kuiviin Talin tiikereiden juoksemisen takia, alkoi paikalle juuri ja juuri saapua Einar Vihman johtamia jänkämiehiä pohjoisesta. Jos Vihman porukka olisi myöhästynyt tunnilla, koko homma olisi ollut siinä. Näin hyvin ruotsalaisuus Suomen 'pelasti' kesällä 1944. Lentotuki, monet tiedustelulaitteet ja Väisäsen sekä jänkien käyttämät panssarinyrkit tulivat tietääkseni natseilta, eivät Göteborgista.
Kaipolaan saapui vain satakunta miestä muutama haavoittunut mukanaan. Missä oli loput II/JR13 sotilaat?
Piilossa metsässä skitit housussa.
Entäpä jos verrataankin JR 13:n "tuhoisia tappioita" 1944 taisteluissa?
Samassa Jarl Gallenin kirjassa on usean pataljoona tappiot taulukoituna. Kirjahan on muuten ruotsinkielinen ja sitä ei ole suomennettu, eikä varmaan koskaan suomennetakaan. Numerot puhuu selvää kieltä ilman tulkkaustakin.
Suomen ruotsalaisista kerrottaessa on aina sama juttu: taisteluiden rajuutta ja tappioita korostetaan ja suorastaan liioitellaan. Sillä selitetään jatkuvasti koetut "vetäytymiset". Tuo tuntuu kovin tarkoitushakuiselta esim. II/JR 13 osalta. MIKSI II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä?
Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen? Kävihän ne tosin Näätälässä, Kaplaimäellä ja Vierumäellä ensin ja siellä tuli toki tappioitakin.
Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.
Missähän lienee olleet loput? Karkureista ei ole erikseen mainintoja... ne taidettiin koota vähin äänin takaisin ruotuun.
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Jarl Gallen Tre Bataljoner 1950
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Summa 22 upseeria ja 468 miehistöä
Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).
Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
II/JR 13 kaatuneet komppanioittain ja tunnetuin lyhennyksin etsittynä. Mukana ei siis ole kaikki tukiyksiköt yms. II/JR 13. Joukko-osastokoodit 7620 - 7627 ovat II/JR 13
(Joukko-osastokoodit tästä kirjasta: Kopsa Pentti Kenttäposti 1941-1945 Ase- ja huoltolajit, Peiteluvut joukkoina, Kenttäpostijärjestelmä, 1991)
4./JR 13 ei joukko-osastokoodia
1 kaatunut
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=4./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
5./JR 13 joukko-osastokoodi 7622
17 kaatunutta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=5./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
6./JR 13 joukko-osastokoodi 7623
16 kaatunutta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=6./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
1 kaatunut
2.KKK/JR 13 joukko-osastokoodi 7625
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=2.KKK/JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
9 kaatunutta
II Krh.j/JR 13 joukko-osastokoodi 7621
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=II KRH.J/JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
Yhteensä 44 kaatunutta ja heistäkin moni oli ruotsalaisia vapaaehtoisia!
Vertailun vuoksi JR 6:n, JR 13:n, JR 48:n ja JR 61:n tappiot samana aikana.
Paina F5 jos lukemat ei heti tule näkyviin.
*./JR 6 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 244 kaatunutta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 6&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
*./JR 13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 196 kaatunutta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
*./JR 48 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 239 kaatunutta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 48&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
*./JR 61 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 91 kaatunutta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 61&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1
Lopuun vielä Vilho Tervasmäen kirjasta, Aaverykmentti kolmella kannaksella JR 5:n tie Jatkosodassa 1941-1944, WSOY 1983, kuinka Suomen ruotsalaisten suorituksia kehutaan.
II/JR 13 oli alistettuna JR 5:lle ja Kaplainmäen sekä Vierumäen taistelut käydään läpi tappioineen. Kirjan sivulla 210 on tästä juttua:
"Niiden viiden vuorokauden aikana, jolloin pataljoona taisteli Kaplainmäellä ja Vierumäellä, se teki tehtävänsä kiitettävästi suurista tappioista huolimatta. Pataljoonasta kaatui näiden päivien aikana 42 miestä, joista 3 oli upseereita sekä haavoittui 227 miestä, joista upseereita oli 7. Kokonaistappiot 269 miestä olivat lähes puolet pataljoonan taisteluvahvuudesta."
Jarl Gallen, Tre Bataljoner, 1950.
Kirjan lukemista voisi päätellä, että II/JR 13 tappiot kaatuneina oli melko pienet Talin osalta. Mistä se "Talin tiikerit" -nimitys mahtoi siis tulla?
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Summa 22 upseeria ja 468 miehistöä
Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).
Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.
Kadonneiden määristä päätellen II/JR13 ei ollut lainkaan kovissa etulinjan taisteluissa, sillä sellaisen aikana kaatuneet ja monet haavoittuneetkin jää kentälle ja moni haihtuu täysosumista ilmaan.
Ihantalassa ja Tienhaarassa taistelleet ja paljon esillä pidetyt rykmentit (Marttisen, Hansteen ym) kärsivät lopulta vähäiset tappiot verrattuna panssaridivisioonan jääkäripataljooniin tai vaikkapa ratsuväkrykmentin rakuunoihin puhumattakaan Äyräpäässä 2.D:n JR7:ään ja JR 49:ään. Samoin U-linjalla taistelleen 5.D:n rykmenttien tappiot olivat suuremmat kuin Ihantalan ja Tienhaaran porukoilla.
Miksi Marttinen ja Hanste on nostettu tuolla tavalla temppelinharjalle?
》》Ihantalassa ja Tienhaarassa taistelleet ja paljon esillä pidetyt rykmentit (Marttisen, Hansteen ym) kärsivät lopulta vähäiset tappiot 《《
Eihän taistelua voiteta menemällä kentälle kaatumaan, vaan tuhoamaan vihollisia. Kyllä JR 12 teot Ihantalassa on omaa luokkaansa eli liki 50 panssarinyrkeillä ja -kauhuilla tuhottua panssaria parin päivän sisällä oli se ratkaiseva osa taistelua joka teki lopun neukkujen ryntäilystä.
JR 12 oli nimenomaan pohjoissuomalaisia ja siirtoväkeen kuuluvia jänkiä. Ei Toivo Korte närpessvenskaa puhunut.
Suomenruotsalaisista++kaatui+8+%+ja+suomenkielisista+5+%++,++armeijan+lukuja.
Totuuden aikaan saamiseksi tarvitaan vihollisen tappiolukemat. Plajonko ryssiä kaatui?
Typerys!
Tämä+8%+vetäää+vertoja+jopa+mustalaisten+ilmoitettuun+/+väitettyyn+määrään.
Ja mitä sitten? Sota oli pitkä. Kesällä 1944 ei taatusti mennyt ruotsinkielisiä enemmän.
Meni, minkä meni, mutta he kaikki osaltaan auttoivat itsnäisyyden säilyttämisessä! Ei sitä asiaa himmennä stallarin riekkuminen!
8%+suomenruotsalaisista..+typerys+tosiaan
Rasistit eivät halunneet myöntää jänkien ja rajajääkäripataöjoona 2:n pelastaneen. Totuus on että ilman jänkiä vanja olisi nainnut Närpiössä kesällä 1945.
Ei Suomea pelastaneet mitkään jänkäjääkärit vaan se että Suomen poliittinen johto lopulta ymmärsi että Natsi-Saksan kelkasta oli viimeinen hetki hypätä pois. Olisi pitänyt hypätä jo toukokuussa 1944 ja tehdä rauha. Se olisi säästänyt 17 000 suomalaisen ja 42 000 neuvostoliittolaisen sotilaan hengen silä sen verran kuoli kesän 1944 taisteluissa. Oli hyvin lähellä että USA olisi myös julistanut sodan Suomelle.
Todllisuudessa ei USA:n sodanjulistus ollut lähelläkään!
Ja olen samaa mieltä stallarin kanssa. Keväällä 1944 olisi Stalinin pölvästi voinut pienellä hiertämisllä VOINUT SAADA AIKAAN RAUHAN kun olisi suostunut pudottamaan sotakorvausta! Se olisi säästänyt 42 000 neuvostoliittolaisen sotilaan henge! Mutta ei! Kun oli järkeä lusikalla vain jaettu niin ukko muni!
Vielä 23.6.1944 äijä vaari ”ehdotonta antautumista”, mutta viisi perättäistä Suomen torjuntavoittoa takoi lopulta järkeä lekalla päähän!
Tietysti Suomen pelasti jänkät, tykistö, ilmavoimat, hyvä tiedustelu ja neukun surkea huolto. Talin tiikerit eivät pelastaneet.
Vai olisiko Suomeen käytetyt voimat kannattanut siirtää Modelin kiusaksi etelään. Model pelasti juuri ja juuri Varsovaa kaatumasta 1944. Jooseppi toki varmasti järkeili typeryytensä 'Suomen sodasta erottamisella' ja halulla 'puhdistaa Puolan porvarilliset ainekset'. Todellisuudessa neukku seisoi lähes paikallaan Himmlerin porukan hävittäessä Varsovaa 1944.
Mihinpä se Suomi siitä olisi hävinnyt. 1945 oli aikaa hoitaa vaikka koko maa omaan pussiin, mutta onneksi se ei sitä tajunnut. Uskoi Zdanovin typeryyksiä, ja lopulta Suomi säilyi.
## Oli hyvin lähellä että USA olisi myös julistanut sodan Suomelle. ##
Se olisikin ollut Suomelle eduksi rauhansopimusta tehtäessä ja älyttömistä sotakorvauksista saneltaessa NL:n taholta, sillä sehän sodat aloittikin ja toinen imperialistinen roistovaltio, Englanti, vähät välitti Suomesta.
Englantihan ei saanut Suomea hyökkäämään Neuvostoliittoon 1919 vuonnakaan.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/30/tuntematon-sota
Jos Ylessä olisi vielä tyyliä, taitoa ja tahtoa se tekisi hupiohjelman Munsalan Soutajat ja kävisi haastattelemassa bättre folkia tänään ja kysymässä tuoko termi heille mitään mieleen. Väitän ettei Munsalassa ja tuolla alueella nyt asuvat tiedä asiasta mitään niin hyvin ovat Henrik Meinander ja Åke Lindman (alias alikersantti Lehto) onnistuneet historian uustulkinnallaan peittelemään tosiasiat.
Haastatella Uumajan lohkon lihapatojen keittäjiä , miten lihasoppa maistui soutajille.
” onnistuneet historian uustulkinnallaan peittelemään tosiasiat.”
Stallaria kiinnostaa vain yhden laidan ”tosiasiat”! Ne, jotka eivät auttaneet itsenäisyyden säilymisssä!
No mutta tottahan tuo on. Närpiöläiset saavat avoimesti raivota minkälaisia persläpiä monen vielä elossa olevan jänkän asuinalueet ovat, vaikka niillä itsellään oli juoksu herkässä 1944. Eräjormat ja rajavartiosto pelasti 1944, ei Ankdam.
YLE katsoo onneksi asioita meidän suomalaisten näkökulmasta ja näytti itsnäisyyspäivänä dokumentin Tali-Ihantalan torjuntavoitosta! Te stallarit taas kuulutte henkisesti Munsalanbsouturyhmään ja jutut ja tekstit ovat sen mukaiset!
Hehkutti homo Sven Görania, vai kertoiko rajavartion ja jänkien oikeasti pysäyttäneen vanjan.
Hyvä että tämänkin asian koko kuva tulee julki. Ja asia asettuu todellisiin uomiin.
Ja kyllä jr 13 ja jr61 , jne, oli tarpeen, kun silloin kaikki ponnistukset olivat tarpeen NL pysäytyksessä.
Ja suuri Kiitos kaikille veteraaneille.
Ja silloin hädän hetkellä, myös Suomessa jo perinteisesti pitkään erikoisetuja ja kiintiöetuja nauttinut väestönryhmä osallistui yhteisiinkin asioihin. Se selvästi auttaa yhteistyössä.
Mutta käytännössä yritettiin edelleen nauttia erikosetuja myös talvi- ja jatkosodassa. Oli kai poliittinen siunaus "siemenen suojeluun"? Kuten myöhemmin oli maiden suojeluun.
Sellainen erikoinen sankaruus ja liioittelu vain jonkun osuudesta on usein juuri sitä huvittavaa omakehua. ja politiikkaa. Ja kun tarkkaillaan tilastoja ja toimia tarkemmin, niin monikin suuri merkitys laimenee ja asettuu normaaliuomiin. Niin käy tässäkin.
Jos on kiinnostusta tapahtuneeseen, niin tutustukaa tarkempiin tietoihin , tilastoihin.
Itseäni eniten näissä ympyröissä ihmetyttää ja sen ajan todellisista asenteista kertoo ruotsinkielisten alueiden osoittama viha siirtokarjalaisia evakkoja kohtaan. Maata ei luovutettu. Vaan oltiin ylimielisiä oma-napa suuntautuneita. Olisiko silloin se aiempi 1918 tammisaari henki keulinut rkp-folktinget urhoilla?
Ja tämän lisäksi useat rikkaat kartanot keplotteli, esim. perusti tiloistaan säätiöitä, välttääkseen maan luovutukset!! Todellista ahneus peliä se. Ei siis oltu yhteisellä asialla. ( -entäpä, jos puna-armeija olisikin vienyt ne maat??? olisiko se ahneus hävinnyt näin? ).
Jotta ylimielinen hurskastelu nyt seis, ja hattu kouraan. Nöyryyttä.
Mikä tarpeen. Talin tiikerit oli poissa kovimmista paikoista ja Tienhaara oli pelkkä kahakka. Mahtaa vituttaa bättrefolkia kun jopa savolainen JR 30 tuhoutui käytännössä paikalleen. Kieroa 'ruotsinkieliset pelasti Suomen' aivopesua. Loukkaavaa jänkiä kohtaan.
Kyllä sä oot aivan käsittämätön urpo
Mikään ei ole loukkaavaa ja kaikki osallistuovat osaltaan siihen, että Suomi kahdessa sodassa voimasuhteilla 3,5 vs 200 miljoonaapääsi sodasta eroon vapaana, itsenäisenä ja demokraattisena maana! Kaikkia tarvittiin!
Ainoa, mitä EI TARVITA, on eripuraa luova Venäjän stallari!
Ei tartte hernettä nenuun vedellä, mutta II/jr13 lipesi herkästi Tali-Ihantalasta kesällä -44 .
Sekoitat varmaan III/JR13: sta. Se vetäytyi kaksi kertaa asemista ja lähetettiin PsD Laguksen käskystä 17.D:hen "kotiin".
Lagukselle siirtyi Talin - Ihantalan sotatoimivastuu 26.6.1944 klo 03.09.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774875285&aineistoId=2388053516
Toki esim. III/JR48 vieläkin useammin. Talin Marjamäestä ensin pääpuolustuslinjalta Er.P 28:n kanssa,
25.6.1944 klo 9.25 VKT- linja Marjamäessä murtuu.
(spk 4.D esikunta)
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803899821&aineistoId=2362119638
Myöhemmin 2 kertaa kun vihollista yritettiin pussittaa. Ensin hajannukseen ja sitten vähän vakavampaa.
II/JR13 lähti vastahyökkäykseen menetetyn pääpuolustuslinjan palauttamiseksi.
Klo 9.55 IV AK:n käsky Laxenille edetä Ihantalasta Taliin ja palauttaa menetetty pääpuolustuslinja Talin Marjamäessä.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803899821&aineistoId=2362119638
25.6. klo 14.10Laxen etenee Talintietä ja saa viholliskosketuksen pisteen p33 kohdalla.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803899902&aineistoId=2362119638
25.6. Klo14.40 AK:n käsky: Saarelaisen ErP 14 on yhdyttävä hyökkäykseen ja yhdessä Laxenin kanssa vallattava p34 (Talinmyllyn koillispuolella).
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803899902&aineistoId=2362119638
25,6. klo 17.05 Laxen saavuttanut pisteen 34 ja on nyt p25 pohjoispuolella (p25 on n. 500 m Talinmyllyltä Tali - Ihantala tietä pohjoiseen Nuremaan johtavan tien risteys).
II/JR31 ryhmittyy puolustamaan pistettä 34, joka on tali - Ihantalatien ja Pajamäelle vievän tien risteys.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803899935&aineistoId=2362119638
Tässä vaiheessa kaikki Talin- Ihantalan tien varrsessa olevat pataljoonat alistetaan Panssariprikaatille PsPr ev. Björkman ja tapahtumien kulku on luettavissa PsPr E:n sotapäiväkirjasta sivulta 43 klo 09.10 alkaen.
Sivulla 44 klo 9.45 on paljon asiaa, mutta myös Selkeä käsky Laxenille ja Saarelaiselle vetäytyä.
Laxen noudattaa käskyä, mutta valitettavasti Rj.P 2 on vetäytynyt, yhteyttä ei saada ja vihollinen on päässyt katkaisemaan Tali - Ihantalatien pisteen 200 m pisteen p25 pojjoispuolella. Omat jooukot olivat Leipäsuon lounaisosassa, mikä on noin 800 m pohjoisempana ja vihollinen siis välissä. Käytännössä siis motissa.
Tässä linkki kyseiseen sotapäiväkirjaan:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6151850936&aineistoId=2388169654
Erinäisten taistelutapahtumien jälkeen
Mutta neukkuarmeijalta jäi hyökkäyksen tavoite saavuttamatta ja SIITÄ STALLARI VOI JA SAA vetää herneen nenään!
Hyvin on Åke Lindman elokuvassaan kuvannut näitä juoksijoita, vaikka loppu läsähtikin sitten ruotsalaisuuden ja Lars 'Holsti' Holmströmin ylistykseksi.
En muista edes tuollaista kohtaa elokuvasta, mutta onneksemme tarpeeksi moni pisti Tali-Ihantalassa hanttiin siihen, että neukkutavoite jäi saavuttamatta!
Mitä tapahtui sen jälkeen?
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!