Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä laulu liikuttaa meidät kyyneliin. Häänen lapsensa levätköön rauhassa. Joulu rauhaa!
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta yhdessä säkeessä käytit väärää sanaa. Pitää olla: 'en mä ole, lapseni, LINTU tästä maasta'
Tämähän on itsensä Topeliuksen runo, ruotsiksi kirjoitettu tietenkin, ja perustuu omakohtaiseen kokemukseen lapsen menettämisestä. Suomentaja K.A. Hougberg, josta en tiedä yhtään mitään, on onnistunut työssään hienosti! Säveltäjä Otto Kotilainen - Heinäveden Kotilaisia, tiedättehän - laati melodian vasta 1900-luvun puolella, noin 50 vuotta vanhaan tekstiin siis. Muutkin ovat yrittäneet tätä runoa säveltää, mutta Kotilaisen sävellys on ilmeisesti tehokkain, koska se todella täydentää runoa ja tekee siitä laulun.
Koettakaa ystävät kestää tätä minun mestarointiani. Minussa asuu pieni maisteri, joka ei koskaan päässyt puhkeamaan kukkaan.
Tosin liian surumielinen, haikea.
"hei tonntu-ukot hyppikää" tulee iloisempi mieli.