Otto Wille oli päätuomarina antamassa kuolemantuomion muun muassa entiselle Eduskunnan puhemies ja Senaatin puheenjohtaja Oskari Tokoille vuonna 1919.
"Kuolemantuomion täytäntöönpano on jokaisen vallankumouksellisen työläisen velvollisuus."
Sittemmin OW laati tukuttain tuomiokirjelmiä niin omistaan kuin vieraista.
Mikä vääristää joitakin ihmisiä nykyäänkin? Siis mistä juoksuhaudoissa pysyviä stallareita edelleen sikiää, kun asioita hoidetaan demokraattisesti?
"Kuolemantuomion täytäntöönpano on jokaisen vallankumouksellisen työläisen velvollisuus."
Sittemmin OW laati tukuttain tuomiokirjelmiä niin omistaan kuin vieraista.
Mikä vääristää joitakin ihmisiä nykyäänkin? Siis mistä juoksuhaudoissa pysyviä stallareita edelleen sikiää, kun asioita hoidetaan demokraattisesti?
Vastaukset 57
Vanhimmat
jäivät Suomessa pahasti kesken, vaikka yritystä oli.
Stalin vei ne loppuun Kuusisen uskollisella avulla.
.....jäivät Suomessa pahasti kesken, vaikka yritystä oli. Stalin vei ne loppuun Kuusisen uskollisella avulla......
Paljonko Stalin tapattikaan Suomessa Kuusisen avustamana 1920-30 luvuilla. Ei täällä tappanut kukaan muu kuin lahtari noina aikoina.
Kyllä Stalin tapatti Suomenkin alueella.
Willehän itse kertoi vastauksen kysymykseen: Se oli vallankumouksellisen työläisen velvollisuus
Varmaan suurinpiirtein noin OW asian järkeili, mutta kyllä taustalla on pakko olla jotain hyvin henkilökohtaista tunnetta.
Mitä hänelle (OW:lle) oli mahtanut lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa tapahtua? Olen usein miettinyt että hänellä oli varmaan ollut jossain vaiheessa elämäänsä, henkilökohtaiseen uskon-elämään tms. hengelliseen elämän-alueeseen liittynyt traumaattineen kokemus, joka teki hänestä tyypillisen änkyrä-ateistin. Tämä änkyrä-piirre hänessä oli jo esillä paljon ennen kansalaissotaa. Aikalaisten mukaan, hän muunmuassa vihasi leppymättömästi ns.kristillisen työväenliikkeen ja vasemmiston väkeä.
Aino Kuusinen kirjoitti kirjassaan, että OW oli hänen mielestään mies, joka eli vihasta. Viha toisella tapaa ajattelevia kohtaan oli ikäänkuin hänen elämänvoimansa lähde.
Ei hän ilmeisesti koskaan ole paljastanut mitään henkilökohtaista itsestään?
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mikä lapsuuden kokemus tai trauma teki rikkaista sellaisia tappajia, että kolmessa kuukaudessa päästettiin hengiltä n. 27 000 köyhää ihmistä. Koeta miettiä sitäkin samalla kun pohdit OW:ä.
Sota sen teki. Sota on siihen osallistuville ihmisisille useimmiten valtavan traumaattinen tapahtuma, ja nostattaa esiin ihmisistä monasti huonoimmat puolet.
Mutta kun Oovee oli just itte sitä sotaa käynnistelemässä. Suomessa. Ja toisen kerran kun usutti Stalinia talvisotaan. Jos itte alottaa sen sodan, niin ei siittä sodasta tulevaa traumaa voi sen sodan syyksi pistää
Tämä toiminta nyt jatkuu kokoomuskepu suomessa. Eu ja goldman osachs perspanon uhreiksi joutuneet kokomuskeput uhraa omaa kansaa leipäjonoihin ja massa-työömyyteen. ( jo yli mijoona työtöntä...).
Riistäjän laki vaatii uhreja. Oma kansa vaan teuraalle, niin oma etu kehittyy!
on tuo kuin OW aikanaan.
kyllä vain hulluimmilta perspanon uhreilta näyttää tuppi, katainen, vanhanen, sipilä, urpilainen ----eu ja goldman sachs pervona panee näitä rahan vasalleja......
OoVee johti periaatteensa Marxiin. Sieltä se juontuu se toismielisten hoiteleminen tappamalla.
eu suomessa kansaa tuhotaan leipäjonoihin ja massa-työttömyyteen.
asiat työttömyyskorvauksilla ja muulla sosiaalituella.
Punikkeja se harmittaa.
-----Sieltä se juontuu se toismielisten hoiteleminen tappamalla.----
Olivatko siis valkokaarti eli suojeluskunnat ja valkoisten ns. kenttäoikeudet marxilaisia keväällä - kesällä 1918 kun ne hoitelivat asioita justiinsa tuolla periaatteella?
OOveen masinoima kapina
Leipäjonojen saaristot ovat laajat suomessa 2015, kiitos kokoomus kepu sdp vihreät ---eu harha tuhoaa omaa kansaa. säälittä....
Miksi porhoisännät jakoivat 1918 kuolemantuomioita rengeilleen, piioilleen, torppareilleen, mäkitupalaisilleen ja kaikille jotka vaativat köyhillekin annettavaksi ihmisarvoa?
Anna 1 (yksi) esimerkki piiasta, jonka porhoksi luokiteltava isäntä tuomitsi kuolemaan, koska tämä vaati ihmisarvoa köyhille.
Tosin tekstissäsi mainitaan piiat monikossa, joten oikeastaan voisit mainita 3 (kolme) tapausta, että olisit uskottava.
Nehän löytyvät ns. kenttäoikeuksien pöytäkirjoista, lue niitä. Missäs ne ovat, vai hävitettiinkö ne? Jos hävitettiin niin miksi koska oikeuksien pöytäkirjathan tulee säilyttää pysvästi (=ikuisesti).
Niin, oikeuksien pöytäkirjat kyllä säilytetään mutta ei rikollisten laatimia tekemiensä murhie selostuksia. Siksi ne hävitettiin kun pikkuhiljaa tajuttiin mitä tulikaan tehtyä. Asianomistajat kokoontuivat ja jakelivat murhamääräyksiä ilman minkäänlaista laillisuutta ja lakien mukaisia menettelyjä.
Murhiksi sellaisia tekoja on sivistysvaltioissa pruukattu nimittää eikä murha vanhene koskaan.
Väität siis, että Suomesta löytyy tai on joskus löytynyt pöytäkirja oikeudenkäynnistä, jossa kuolemantuomio on annettu pelkän mielipiteen takia? Tuo olisi niin suuri sensaatio, että sitä ei voisi mitenkään pitää salassa, joten rohkenen epäillä. Mutta voit toki todistaa tuon väitteesi esittelemällä ko. pöytäkirjan. Ole hyvä!
Punikit kyhäilee pyhimyskehää suurmurhaaja Ooveelle
Kenttäoikeus otettiin terminä käyttöön Suomen lakiin vasta sotaväen rikoslaissa 1919 merkityksessä "'sota-aikana asetettava armeijan alioikeus". Historiallisesti sillä tarkoitetaan myös 1918 sisällissodan valkoisen puolen perustamia tilapäis-, pika- ym. oikeuksia. Kaikki näidenkin antamat kuolemantuomiot perustuivat syytettyjen tekoihin Suomen hallitusta ja/tai armeijaa vastaan, eivät mielipiteisiin.
Valitettavasti 1918 asiakirjoista löytyy paljonkin esimerkkejä.
1918 "kenttäoikeuksille" ei ollut pohjaa lainsäädännössä. Vieläkin vähemmän oikeuden kaapua näille antaa se, ettei kuulustelupöytäkirjoja useastikaan säilytetty tai niitä myös tutkintoasianjohtaja Gustav Aminoffin käskystä kesäkuussa 1918 myös hävitettiin.
Jotain osviittaa oikeudenkäytön oikeudenmukaisuudesta antavat 1918 kesällä ja syksyllä toimineet valtiorikosoikeudet, jotka jo muodollisesti yrittivät täyttää lain muotoja. Valmiiksi painetuissa kuulustelukaavakkeissa kysyttiin mm. jäsenyyttä ammattiyhdistyksessä ja mahdollista osallistumista vuoden 1917 maatalouslakkoihin. Erittäin raskauttavana pidettiin myös osallistumista elintarvikelautakuntien toimintaan ja elintarviketakavarikkoihin - vaikka vastaavaa ruoanhankintaa harjoitti myös valkoinen osapuoli.
Kuulusteluihin odotettiin myös oman paikkakunnan papin todistus ripillä käynnistä ja nuhteettomuudesta sekä paikallisen suojeluskunnan lausunto. Jälkimmäinen oli yleensä raskauttava ja ratkaiseva kuolemantuomioiden jakamisessa.
Tuomittavaksi katsottiin kaikenlainen toiminta paikallisissa työväenyhdistyksissä, erityisesti kirjallinen toiminta, jos oli julkaissut jotain työväenlehdessä.
Kokonaan oma aiheensa on sekin, miksi esimerkiksi venäläinen sukunimi riitti "kenttäoikeuden" kuolemantuomioon...
Eli sinultakin jäi tuo pöytakirja esittelemättä, kunhan halusit turista kaikenlaista muuta. Siis ei todisteita.
Surullista on sekin, että varsinkin sodan alkupuolella murhia tehtiin ilman "pöytäkirjoja". Todisteena vain nimettömät haudat täynnänsä ruumiita, joita ei edes pitänyt olla olemassa.
Olen etsinyt turhaan "pöytäkirjoja" parista sukulaisestani. Ehkä heitä ei siis ollut olemassakaan?
KA VRO SyA
Kansallisarkisto, Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto.
Valtiorikosoikeuksien akteja selaamalla löytyy kuulustelukaavakkeet ja tuomiot.
Syytettynä oli noin 80 000 ihmistä joten lukemista löytyy.
Esittele se pöytakirja, äläkä anna selausohjeita. Muuten olet valehtelija.
"Kenttäoikeudet" olivat häthätää muodostettuja ja juridisesti laittomia.
Muodostajina olivat tavallisesti paikalliset suojeluskunnat.
Pikakuulustelujen muistiinpanoja on jälkeenpäin tietoisesti hävitettykin, mutta aina jotain viitteitä jäi.
Mitä sanoisit seuraavan, Värtsilän suojeluskunnan asiakirjan, laillisuudesta minkä tahansa aikakauden lain edessä:
VRO SyA Av 1 (Kansio: ”Päämajan poliisipäällikölle saapuneita kirjeitä”)(56 nimeä Värtsilästä)
Värtsilän suojeluskunnan esikunta 28.3. 1918 Värtsilä
Suomen Sotaväen Ylituomarille Seinäjoki
"Kun meidän tietoomme on tullut, että ne monet Wärtsilän kapinassa joko aseellisesti osallisena olleet tai yllyttäjinä esiintyneet henkilöt, jotka täällä on vangittu ja Pohjois-Karjalan Keskusesikunnan toimesta Pohjanmaalle lähetetty ovat siellä edelleen säilytettävinä vieläpä siksi heikon vartioimisen alaisena että he voivat olla kotiväkensä kanssa kirjeenvaihdossa, ja kun me olemme taipuvaiset uskomaan, että mahdollisesti osa täällä vangituista lasketaan siellä ehdonalaiseen vapauteen, kuten ainakin eräissä tapauksissa on sattunut, saamme kunnioittaen anoa, että alempana mainittuihin henkilöihin nähden pannaan kuoleman tuomio (huom, alleviivattuna) täytäntöön siinäkin tapauksessa, ettei heitä koskevissa pöytäkirjoissa olisi n.s. täysiä todistuksia, koska he yleensä ovat tunnetut paikkakunnalla vaarallisiksi ja aikaisemman toimensa puolesta osaksi kiihoittajiksi työväen keskuudessa, sillä päinvastaisessa tapauksessa, jos he tänne palaavat, tänne saavuttuaan tulee kansa isänmaanpettureille lankeavan tuomion täytäntöön panemaan."
"Sanotut henkilöt ovat nimeltään:
(56 nimeä, mukana myös naisia)
(Seinäjoella toimineen ylituomarin kunniaksi on sanottava, että Värtsilän suojeluskunnan toivetta "tappaa sittenkin kaikki, vaikkei todisteita olisikaan", ei Seinäjoella noudatettu. Suomen Sotasurmat -tilastossa mainituista 56 henkilöstä on vain pari, jotka ehdittiin teloittaa Joensuussa jo ennen kyseistä kirjettä.)
Eipä ole vieläkään esitelty niitä pöytäkirjoja, joissa isännät TUOMITSEVAT piikojaan kuolemaan pelkästään näiden MIELIPITEEN takia.
Edellä on monia osuvia arvioita OW:sta, mutta sen lisäksi kipuilua vastakkaissuunnan tapahtumista. Olihan 1918 tapahtumissa ja niiden jälkiselvittelyissä paljon suurintakin vääryyttä, kunniallisen toiminnan ohella. Vuosi 1918 oli itsenäisyyden alku ja samalla suunnaton kansallinen onnettomuus.
Itse pidän pääsyyllisenä Nikolai II:hta, joka esti yhteiskunnallisen kehityksen ja siten etäännytti yhteiskuntaluokat toisistaan. Luottamus demokratian voimaan katosi.
Tämä onkin ainoa puolustava taustatekijä OW:tä koskien. Muuten hän oli säälitön juonittelija, joka luikki ensimmäisenä pakoon, hankki ensimmäisenä itselleen luksusolot punapakolaisten kurjuuden keskellä Leninin aikana - tuulenhaistaja jota Stalin työllisti vanhan bolsevikkijohdon hirttoköysien rasvaajana Stalinin jne.
OW ei tippaakaan välittänyt kurjista kohtaloista Suomen puolella 1918 selvittelyissä, vaikka hänen syyllisyytensä kapinaan oli kaikkein suurin.
Hän kylläkin bolsevikkina käytti tätä kurjuutta aatteensa hyväksi.
Entä sitten Oskari Tokoi, jolle hän antoi kuolemantuomion (jota ei saatu toteutettua). Tokoi halusi lieventää Neuvostolassa kurjuuteen joutuneiden punapakolaisten oloja. Hän onnistuikin siinä monen osalta Liittoutuneita apuna käyttäen.
Aidon bolsevikin kuului antaa sellaiselle petturille kuolemantuomio.
Niistä vääryyksistä 1918 ja sen perään: Niistä ei kannata kirjoittaa tähän ketjuun.
Hyvinkin suoraa tekstiä niistä sisältää Antero Jyrängin Kansa kahtia - henki halpaa (Art House 2014) ja laajasti valottavaa tekstiä Jarmo Niemisen toimittama Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa - Sotasurmat 1917-1918 (Gummerus 2015).
Nieminen kehtaa kirjassaan väittää kuinka punikkeina ammutut haudattiin Santahaminassa arkutettuina joukkohautaan.
Mitä pidit kirjasta muuten? Mielestäni se on hyvä ja valottaa tasapuolisesti asioita.
En voi arvioida mainitsemaasi pientä yksityiskohtaa, mutta tietenkin virhe siinä on mahdollinen. Ei kirjoittajalla varmasti ole omaa tarvetta vääristellä tällaista asiaa.
Punavankijoukossa oli todellisesti syyllisiä, syyttömiä ja vain vähäisesti syyllisiä.
Kaikkien jälkipolvi saa kirjassa valtavan tietopaketin, niin suurista linjoista kuin erityispiirteistä. Huomattava erityispiirre oli komendantti Gösta Thesleffin harjoittama suomenkielisten punikkien etninen puhdistus ja hänen huolellisuutensa omien jälkiensä piilottamisessa siitä.
"Punavankijoukossa oli todellisesti syyllisiä, syyttömiä ja vain vähäisesti syyllisiä. "
Kyllä ne syyllisiä olivat kaikki, jollei nyt isoon joukkon aina osuvaa satunnaisuutta oteta huomioon. Eli epäilemättä ainakin joku oli vangittu puhtaasti vahingossa ja jotkut vaikkapa vihamiestensä lavastamina. Mutta periaatteessa jokaikinen oli syyllinen vähintään osallistumisestaan kapinaan.
Vankien kohtaloita oli monia, mutta kun kapinoinnista kansainvälisesti ja historiallisesti perustuomio on kuolema, Suomessa hallitus kuitenkin päätti kohtuullistaa ja valtaosa vangituista vapautettiin. Aluksi vajaalla kansalaisluottamuksella jne., mutta kuitenkin takaisin yhteiskuntaan.
"Kyllä ne syyllisiä olivat kaikki..."
Murjaisit aika aivopierun.
Valtiorikosoikeus käsitteli lähes 80 000 vankia, ja totesi itsekin osan syyttömiksi ja heti vapautettaviksi. Vangiksi joutuneiden joukossa todella oli kapinaan osallistumattomiakin. Pidätysperuste saattoi olla esim. veljen tai muun sukulaisen osallistuminen.
Kokonaan toinen asia on, miten oikeudenmukainen valtiorikosoikeus oli tuomioissaan. Tuomiot eivät olleet tasalaatuisia, sillä jotkut tuomareista olivat muita ankarampia niin kuolemantuomioiden langettamisessa kuin vankeustuomion pituuksissa.
Voi myös ainakin nykypäivän mittapuulla kysyä, mitä rangaistavaa oli ammattiyhdistyksen jäsenyydessä tai vuoden 1917 maatalouslakkoon osallistumisessa. Elintarvikelautakunnan jäsenyys oli hyvin raskauttavaa, samoin kaikki kirjallinen toiminta ja luottamustehtävät ammattiyhdistyksissä ja työväenjärjestöissä. Kuulustelukaavake tiedusteli myös millaisena työntekijänä syytetty tunnetaan (ahkera/lakkoihin yllyttävä).
http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art11.htm
Vaikka olisikin, että "isoon myllyyn" on joutunut jokunen syytönkin mukaan, niin se vaan tahtoo olla niin sodassa ja kapinassa. Rauhan säilyttämiseksi hallitus olletikin pidätti myös varmuuden vuoksi eräitä. Kun oli epäselvää, oliko osallistunut vai ei. Ja itsekin tunnustat, että syyttömiä vapautettiin. Niinpä juuri. Mutta kapinaan osallistuneet olivat syyllisiä kapinointiin. Heidän syyllisyytensä oli vähintään se!
Hallituksen suhtautumisen arvionnissa tärkeintä on kuitenkin se, että enemmistö varmasti kapinaan osallistuneistakin lopulta vapautettiin. Voidaan samoin nähdä se, että kattava enemmistö teloitetuista oli tahrannut kätensä vereen. Enemmistön tuomio ei siis ollut vähimmäissyyllisyydestä, eli kapinoinnista. Vaan selvästi enemmästä.
Siihenpä tullaan taas, että ei pidä kapinoida. Enemmistö suomalaisista ei valinnut kapinoinnin tietä asioidensa ajamiseen.
Bolsujen toimintaan kuuluu valtataistelu, vastustajat teloitetiin. Stalin tapatti nekin jotka olisivat saattaneet vastustaa häntä. OWK:lla ei ihan niin suuurta valtaa ollut.
Kuusisella on patsas Petturskoissa. Selkä syntymämaahansa päin. Jonka petti.
Aikaa on kulunut. Kuusinen käpristelee helvetissä. Elämä maassa jatkuu.
Kuusinen sai ansionsa mukaan, eli kroppa joutui tiilenpäitä lukemaan. Kremlin muuriin. Sielunsakin sai varmaan ansionsa mukaan kyllä.
Todellista muutosta ei luoda millään konsensuksilla ja demokratioilla. Tarvitaan kunnon rytinää ja valitettavasti munakasta ei saa ellei riko kananmunia, niin kuin sanonta kuuluu.
MunaVertaus on siinä mielessä osuva, kun tajuaa herkullisen munakkaan rakentuvan rikotuista munista, eli muna symboloi ihmistä, ja munan kuori eegoa. Munakas tuossa vertauksessa symboloi yhteiskuntaa.
OW:n ajatus (anarkistien) oli aivan nurinkurinen, kun hän kuvitteli munien (ihmisten) rakentuvan ja jalostuvan sillä, kun ensin hajoitetaan munakas (yhteiskunta).
Ihmisen egon itsensä pitää ensin rikkoutua, ennen kuin hän kykenee mitään pysyvää rakentamaan. OW:lla oli varmaan valtavan voimakas ja hallitseva eego, se tulee esille kaikessa mihin hän tarttui.
ps. em. selityksessä eego tarkoittaa ennemmin ns.vanhaa Aatamia, kuin Freudin eego-käsitettä.
Miksei OWK kun Mannerheimkin?
Virkistäpä muistiamme ja kerro, minkä tuomioistuimen päätuomarina Mannerheim toimikaan.
Asiasta on ollut keskustelua aiemminkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/1631897/mannerheim-vastuussa-valkoisesta-terrorista
Marko Tikka on väitöskirjassaan kenttäoikeuksista mielestäni esittänyt 1918 dilemmat oikein monipuolisesti.
Mannerheimin oma näkemys teloituksiin on historiankirjoituksessa hämärtynyt ja myös tarkoituksella hämärretty. Maailmansodan sotakentillä Saksaa ja Itävaltaa vastaan karaistunut Mannerheim hallitsi kenttäoikeuksien käsitteet, myös sen, että rivisotilaita ei taistelun jälkeen tavallisesti rankaista kuolemalla, vaan lähetetään sotavankileiriin ja lopulta vapautetaan kotimaihinsa. Sisällissotaan näkemys sopi huonosti. Mannerheim antoi määräyksen kenttäoikeuksien perustamisesta varsin rutiininomaisesti. Kiista syntyi oikeudellis-poliittisella rintamalla, sillä kenttäoikeudet olisivat perustuneet Venäjän lakiin, jonka soveltamista suomalaiset oikeustaistelijat, etenkin Svinhufvud, olivat jyrkästi vastustaneet. Lopputuloksena oli kohtalokas kompromissi: väärällä puolela sotineet katsottiin laillista hallitusta vastustaneiksi valtiopettureiksi, joista jokainen piti erikseen tutkia oikeudenkäynnissä. Yli 80 000 pidätetyn tutkiminen oli logistinen mahdottomuus vaikka kaikki lakitieteen ylioppilaatkin oli valjastettu valtiorikosoikeuskien käyttöön. Oikeudenkäyntiä odottaessa tuhansia syytettyjä kuoli nälkään ja sairauksiin vankileireillä.
Periaatteessa Mannerheimin nopea kenttäoikeus -ajatus olisi voinut säästää monen punaisena kuolleen hengen.
Mannerheimin kenttäoikeudelta puuttui lain kirjaimen oikeutus.
Svinhufvudin valtiorikosoikeuden prosessista puuttui - järki.
Mannerheim hyväksyi kenttäoikeudet:
http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art11.htm
Perustuslaillinen senaatti periaatteessa vastusti kenttäoikeuksia, koska se olisi vaatinut Venäjän lakien Suomeen soveltamista, mitä taas oli johdonmukaisesi vastustettu.
Kommunismi ja natsismi olivat ihmisen kannalta ihan yhtä paskoja juttuja. Ja olivathan niiden toteuttajat, natsi Stalin ja kommunisti Hitler (vai oliko tuo päinvastoin?) aluksi ihan hyvää pataa keskenään. Molemmat ovat ihmisyyden vastaisia, äärimmäistä pahuuutta edustavia ideologioita. Siis käytäntö osoitti, teoria on sitä höpöpuppua, joka sai idiootit meilläkin stallareiksi. Se vaan on kumma, kun natsismi on kielletty symboleineen, mutta kolikon toinen puoli sirpin ja vasaran kera ei.
Stalin sanoi, että Saksassa ei saa kommunismia valtaan pelkästään siitä evankelioimalla. Kommunismi pitää viedä sinne aseilla. Mutta kommunismihan oli jo Saksassa. Hitler oli ottanut huomioon, että saksalaiset eivät suvaitse aatetta, joka avoimesti ilmoittaa kansallistavansa omaisuudet. Hitlerin ja muiden ylimpien natsien tarkoitus oli kansallistaa talouselämä vasta sodan jälkeen, kun valta ja voima riittäisivät sellaiseen muutokseen. Vasta silloin olisi kommunismi "täydellistynyt" Hitler ei ehkä koskaan olisi suvainnut kutsua järjestelmäänsä kommunismiksi. Mutta mitä eroa siinä olisi muka enää olisi ollut...
Liettuassa natsi- ja kommunistisymbolien esittäminen julkisesti on kielletty lailla ja siitä voi saada parin-kolmensadan euron sakot.
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/liettua-kaannyttaa-rajaltaan-autot-joihin-on-maalattu-neuvostosymboleita/711331/
No ei mitään eroa. Hitler kertoi olevansa kansallissosialisti ja Stalin tavis-sosialisti. Mutta käytäntö osoitti toisen olevan punakommari ja toisen ruskeanatsi. Ihan samaa haisevaa paskaa, vaikka olikin eriväristä!
stallari eli kimmo lehtim'ki
Vielä 1918 kansalaissodan aikana Suomen Kansanvaltuuskunta linjasi ylpeänä, ettei heidän edustamansa hallinto hyväksy kuolemantuomiota rangaistuksena. Tätä linjaa pyrittiin aluksi jopa noudattamaan.
Sodan edistyessä käytäntö muuttui toiseksi. Yksittäiset punakaartilaiset ampuivat vankejaan, ja punaisten tuomioistuimet kyllä käsittelivät asioita, mutta rangaistuksen sijaan lähettivät rikoksentekijän rintamapalvelukseen.
Marko Tikan väitöskirjassa kenttäoikeuksista osoitetaan mielenkiintoisesti, että kehitys kulki ajoittain yhtä jalkaa vallankumouksellisella Venäjällä tapahtuvan kehityksen kanssa.
Kesän ja syksyn 1918 aikana myös Venäjän bolsevikkijohto perusti oman salaisen poliisinsa, Tsekan, joka jakeli kenttäoikeustuomioita selustan poliittis-sosiaalisesti väärille ryhmille. Kauniit puheet ja julkikirjoitetut periaatteet vapaudesta ja veljeydestä muuttuivat nopeasti 1918 aikana vihasaarnoiksi luokkavihasta. Suomen punaisten joukossa sama kehitys oli nähtävissä, mutta kansanvaltuuskunnan tarun päättyessä jo huhti-toukokuussa 1918, ei samanlaisiin toisinajattelijoiden "puhdistuksiin" ehditty punaisen vallan vielä toimiessa Suomen maaperällä. Valitettavasti kehitys siihen suuntaan oli pahasti alulla, ja olisi nähdäkseni toteutunutkin Punaisessa Suomessa.
SKP:n perustaminen Moskovassa 1918 veikin kehityksen yhä lähemmäs neuvostovaltion käytäntöjä myös toisinajattelijoden kohtelun kohdalla.
Sitä voi propagandamielessä julistaa, ettei hyväksy kuolemantuomioita. Mutta samalla aikaa järjestelee poliittisia puhdistuksia.
Punaiset muuten syyllistyivät murhiin jo 1917 puolella. Sieltä se alkoi. Eikä minkään "vahingon" kautta.
Totta on.
Koska Venäjä palauttaa lehtimäen varastamat SUOMEN PANKIN RAHAT.
Venäjälle vietiin ja jäi häviksiin myös Espanjan pankin rahat. Sisällissodan peruja.