Suomessa ei tiedottaminen toimi objektiivisesti, ja poliitikot ovat itse siinä
yhtenä syynä luomassa fiktioitua anarkistista maailmankuvaa euro-pelleilyineen
ja muine taloussotkuineen.
Säästötoimet usein miten tukevatkin erilaisia villejä ja narsistisia poliittisia
mielleyhtymiä, olematta lainkaan hyvin perusteltuja. paremminkin poliitikotkin
noudattavat manipuloituja muotivillityksiä perusteettomasti kriteerein.
Puhuttaessa talouden ja työn Aktivoimisesta sen ei pitäisi merkitä anarkiaa,
jota neuroottinen kilpailuajattelu ja ulkomaisella työvoimalla keinottelu
edustaa, vaan järkevän kansantalouden kehittämistä.
Esim. Virolaisten käyttö työvoimana on omituista? Viro on vapautunut nk.
kommunismin ikeestä, jolloin luulisi, että he haluavat rakentaa vapaata maataan,
eivätkä sännätä Suomeen tai muualle ulkomaille. Ja onhan Viro NATO-maakin,
Naton ”suojelema”. Onko siis kysymys turhasta tunnepitoisesta keinottelusta;
ikään
kuin jälkisäälistä, joka suuntautuu historiaan: koska kommunismi sorti heitä
ennen,
pitää heitä nytkin sääliä ja sen takia hyväksi käyttää vapaassa maassa. Eli viro
ikään kuin
vieläkin mielletään sosialistivaltioksi, josta tulevat ovat ikään kuin vieläkin
pakolaisia...?
Tämä tällainen ajattelu liittyy W.E Frankl;n näkemykseen reduktionistisesta
nihilismistä ”Reduktionismi saarnaa ei-mitään-muuta-kuin –oppia. Ihmistä ei
pidetä muuna,
kuin tietokoneena ja alastomana apinana. Sikälis kyllä mielenkiintoista, että
kirja, josta lainauksen on otin julkaistiin englanniksi jo 1978 nimellä The
Unheard Cry for Meanning, huomattavasti ennen varsinaista tietokoneaikaa.
Suomeksi Elämän
tarkoitusta etsimässä. Nihilistinen ajattelu tulee esiin mediassa, joka toistaa
samoja ”katastrofi-hakuisia” saarnojaan, ja joka toimii ties minkä
kolonialistisen kuppikunnan laskuun.
Maailmankuva on siten itsessään nihilistinen, heijastuen käytännön ajattelun
tasolle, mm. siinä että toteutetaan kuntaliitoksia, muttei kehitettä
riittävästi kuntien talousajattelua kunkin kunnan resurssien mukaiseksi.
Usein resursseja onkin, kuten metsävaroja, mutta hallitus-ja
eduskuntapolitiikkojen sokeudesta johtuen kunnat mm.
ylivelkaantuvat, koska ei ole mm. lakia, joka kieltää kuntia ylivelkaantumasta,
määrittäen kunnan velanoton suhteutettuna asukaslukuun ja kunnan verotuloihin,
vaan yritetään apinoiduilla muotiratkaisuilla, kuten rantatonteilla, yms.
korjata kunnan
taloutta. Kunnallispoliitikot ovat muutenkin ”kyttäreitä”: jos jokin yritys
toimiikin
hyvin, siitä yritetään tehdä kunnalle poliittinen nähtävyys, ja sitä yritetään
käyttää kaikkeen muuhun sellaiseen politiikkaan, joka ei yritykselle kuulu, ja
sitä
yllytetään investoimaan ties mihin muotiin, jotta siitä tulisi kuuluisa
malliesimerkki,
mutta jolloin järkevä kriterisointi unohtuu. Näin taisi tapahtua juuri
Talvivaaran kaivokselle:
Investoitiin ties mihin ulkomaalaiseen laitteistoon ja haluttiin luoda
yritykselle kansainvälinen imago
politiikkojen tuella, mutta ajauduttiin yli-investoihin ja koonkurssin
partaalle, sekä lisäksi sotkettiin
koko ekologia. Lopulta luotiin vain hölmöläismainetta. Ulkomaalaiset yritykset
taas hittoa
välittävät jonkun Talvivaaran tai vastaavanmaineesta, kunhan saavat myydyksi –
vaikka pitkällä tähtäimellä myös laitetoimittajien maine kärsii, varsinkin jos
seurauksena on
ekologinen kaaos. Nihilisti ajattelee, että muoti määrää, muttei kehitä omaa
muotia.
Toisaalta konservatiiviset kolonialistit haluavatkin oman muotinsa määräävän,
mikä ajattelu taas ei vastaa vapaan markkinatalouden periaatteita.
Ylipäätänsä ulkomaisen työvoiman käyttö –myös yrittäjien käyttö, kuten
ravintola-alalla viittaa kansainväliseen kolonialismin aikaiseen
korporaatio-ajatteluun, jossa yhteenliittymät pääsevät määräämään
yritystoiminnasta, kuten fasistisessa Italiassa. Kolonialistiset korporaatiot
pelaavat Euroilla,
joita ehkä painetaan valuuttasääntöjen vastaisesti ja näin tungetaan
sijoitusrahana/rahanpesutarkoituksessa markkinoille, vallataan markkinoita, sekä
mikä oleellisinta:
Estetään syntyperäiset kansalaisten (Suomalaisten, Ruotsalaisten ( Sveeojen)),
jne. toteuttamasta omia
ideoitaan ja luovuuttaan. Ulkomaalaiset vievät eittämättä kussakin maassa omien
kansalaisten
työpaikkoja ja jopa siis yritysmahdollisuuksia; sekä kaventaa toimintavapautta.
Kysymys on siten vanhoillisesta kolonialistis-imperialistisesta
"herruusajattelusta",
joka elää vielälin Eurooppalais3essa ajattelussa.
Kuitenkin, kun jokainen rakentaa älyllisten kriteereiden pohjalta omaa maataan,
eikä kompuroi korporaatioiden kolonialistiseen golfin peluuseen (kuiten mm.
Ruotsalaiselle Volvo-tehtaalle taisi tapahtua) tai vastaavaan, talouskin voi
toimia tasapainoisesti.
Kansantalous perustuu kansallisiin, maantieteellisiin, kuten sääolojen ja
geologisten olosuhteiden sanelemiin tarpeisiin, joita EU, jossa vielä elävät
melko kolonialistiset ja imperialistiset näkemykset, ei näytä kovin hyvin
tajuavan. Se näkyy mm. Guggenheim-hankkeesta, jota yritetä
yhtenä syynä luomassa fiktioitua anarkistista maailmankuvaa euro-pelleilyineen
ja muine taloussotkuineen.
Säästötoimet usein miten tukevatkin erilaisia villejä ja narsistisia poliittisia
mielleyhtymiä, olematta lainkaan hyvin perusteltuja. paremminkin poliitikotkin
noudattavat manipuloituja muotivillityksiä perusteettomasti kriteerein.
Puhuttaessa talouden ja työn Aktivoimisesta sen ei pitäisi merkitä anarkiaa,
jota neuroottinen kilpailuajattelu ja ulkomaisella työvoimalla keinottelu
edustaa, vaan järkevän kansantalouden kehittämistä.
Esim. Virolaisten käyttö työvoimana on omituista? Viro on vapautunut nk.
kommunismin ikeestä, jolloin luulisi, että he haluavat rakentaa vapaata maataan,
eivätkä sännätä Suomeen tai muualle ulkomaille. Ja onhan Viro NATO-maakin,
Naton ”suojelema”. Onko siis kysymys turhasta tunnepitoisesta keinottelusta;
ikään
kuin jälkisäälistä, joka suuntautuu historiaan: koska kommunismi sorti heitä
ennen,
pitää heitä nytkin sääliä ja sen takia hyväksi käyttää vapaassa maassa. Eli viro
ikään kuin
vieläkin mielletään sosialistivaltioksi, josta tulevat ovat ikään kuin vieläkin
pakolaisia...?
Tämä tällainen ajattelu liittyy W.E Frankl;n näkemykseen reduktionistisesta
nihilismistä ”Reduktionismi saarnaa ei-mitään-muuta-kuin –oppia. Ihmistä ei
pidetä muuna,
kuin tietokoneena ja alastomana apinana. Sikälis kyllä mielenkiintoista, että
kirja, josta lainauksen on otin julkaistiin englanniksi jo 1978 nimellä The
Unheard Cry for Meanning, huomattavasti ennen varsinaista tietokoneaikaa.
Suomeksi Elämän
tarkoitusta etsimässä. Nihilistinen ajattelu tulee esiin mediassa, joka toistaa
samoja ”katastrofi-hakuisia” saarnojaan, ja joka toimii ties minkä
kolonialistisen kuppikunnan laskuun.
Maailmankuva on siten itsessään nihilistinen, heijastuen käytännön ajattelun
tasolle, mm. siinä että toteutetaan kuntaliitoksia, muttei kehitettä
riittävästi kuntien talousajattelua kunkin kunnan resurssien mukaiseksi.
Usein resursseja onkin, kuten metsävaroja, mutta hallitus-ja
eduskuntapolitiikkojen sokeudesta johtuen kunnat mm.
ylivelkaantuvat, koska ei ole mm. lakia, joka kieltää kuntia ylivelkaantumasta,
määrittäen kunnan velanoton suhteutettuna asukaslukuun ja kunnan verotuloihin,
vaan yritetään apinoiduilla muotiratkaisuilla, kuten rantatonteilla, yms.
korjata kunnan
taloutta. Kunnallispoliitikot ovat muutenkin ”kyttäreitä”: jos jokin yritys
toimiikin
hyvin, siitä yritetään tehdä kunnalle poliittinen nähtävyys, ja sitä yritetään
käyttää kaikkeen muuhun sellaiseen politiikkaan, joka ei yritykselle kuulu, ja
sitä
yllytetään investoimaan ties mihin muotiin, jotta siitä tulisi kuuluisa
malliesimerkki,
mutta jolloin järkevä kriterisointi unohtuu. Näin taisi tapahtua juuri
Talvivaaran kaivokselle:
Investoitiin ties mihin ulkomaalaiseen laitteistoon ja haluttiin luoda
yritykselle kansainvälinen imago
politiikkojen tuella, mutta ajauduttiin yli-investoihin ja koonkurssin
partaalle, sekä lisäksi sotkettiin
koko ekologia. Lopulta luotiin vain hölmöläismainetta. Ulkomaalaiset yritykset
taas hittoa
välittävät jonkun Talvivaaran tai vastaavanmaineesta, kunhan saavat myydyksi –
vaikka pitkällä tähtäimellä myös laitetoimittajien maine kärsii, varsinkin jos
seurauksena on
ekologinen kaaos. Nihilisti ajattelee, että muoti määrää, muttei kehitä omaa
muotia.
Toisaalta konservatiiviset kolonialistit haluavatkin oman muotinsa määräävän,
mikä ajattelu taas ei vastaa vapaan markkinatalouden periaatteita.
Ylipäätänsä ulkomaisen työvoiman käyttö –myös yrittäjien käyttö, kuten
ravintola-alalla viittaa kansainväliseen kolonialismin aikaiseen
korporaatio-ajatteluun, jossa yhteenliittymät pääsevät määräämään
yritystoiminnasta, kuten fasistisessa Italiassa. Kolonialistiset korporaatiot
pelaavat Euroilla,
joita ehkä painetaan valuuttasääntöjen vastaisesti ja näin tungetaan
sijoitusrahana/rahanpesutarkoituksessa markkinoille, vallataan markkinoita, sekä
mikä oleellisinta:
Estetään syntyperäiset kansalaisten (Suomalaisten, Ruotsalaisten ( Sveeojen)),
jne. toteuttamasta omia
ideoitaan ja luovuuttaan. Ulkomaalaiset vievät eittämättä kussakin maassa omien
kansalaisten
työpaikkoja ja jopa siis yritysmahdollisuuksia; sekä kaventaa toimintavapautta.
Kysymys on siten vanhoillisesta kolonialistis-imperialistisesta
"herruusajattelusta",
joka elää vielälin Eurooppalais3essa ajattelussa.
Kuitenkin, kun jokainen rakentaa älyllisten kriteereiden pohjalta omaa maataan,
eikä kompuroi korporaatioiden kolonialistiseen golfin peluuseen (kuiten mm.
Ruotsalaiselle Volvo-tehtaalle taisi tapahtua) tai vastaavaan, talouskin voi
toimia tasapainoisesti.
Kansantalous perustuu kansallisiin, maantieteellisiin, kuten sääolojen ja
geologisten olosuhteiden sanelemiin tarpeisiin, joita EU, jossa vielä elävät
melko kolonialistiset ja imperialistiset näkemykset, ei näytä kovin hyvin
tajuavan. Se näkyy mm. Guggenheim-hankkeesta, jota yritetä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.