Me tiedämme, että suomalaiset miehet ovat ujoja ja heillä on alemmuuskompleksi kun he huomavat että suomalaiset kauniit naiset tulevat meille ulkomaalaisille omasta tahdosta. Emme ujostele ja ulkomaalainen mies esimerkiksi Somalista on yleensä tulinen. Naiset tykkää siitä. Ja melkein jokainen nainen haluaa mies joka voi asettaa heille rajat! On totta, älä edes väitä vastaan, jos väität vastaan, se on feminismipropaganda. No niin, miehet tulevat vihaiseksi kun heillä on alemmuuskompleksi ja sitten he juovat alkohoolia liikaa noin joka viikonloppu, vasta silloin he uskaltavat sanoa edes jotain. Naisen hakkaamisen on tyypillinen suomalainen tapa ja esimekriksi raiskausyrityksiä on tosi vakava seuraus, mutta valitettavsti tapahtuu aina välillä kun te olette humalassa.
Te olette ujoja, ette uskalla iskeä naisia. Kun minä haluan lisäärahaa, minä menen sanomaan suomalaiselle miehelle kadulla: "Anna rahaasi minulle." Ja hän antaa heti! SItten kun te juotte alkohoolia, te yritätte taistella ja hakkaavat naisia ja istutte jossain omassa yrjössä.
Ei ole kummallista että esimekriksi minä saan kaikki kauniit blondit naiset.
Te olette ujoja, ette uskalla iskeä naisia. Kun minä haluan lisäärahaa, minä menen sanomaan suomalaiselle miehelle kadulla: "Anna rahaasi minulle." Ja hän antaa heti! SItten kun te juotte alkohoolia, te yritätte taistella ja hakkaavat naisia ja istutte jossain omassa yrjössä.
Ei ole kummallista että esimekriksi minä saan kaikki kauniit blondit naiset.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Naisten hakkaaminen tarkoitin.
Jaaha, Katya on taas vaihtanut nimimerkkiä.
Tottahan toki, netissä ei ole eri ihmisiä, kaikki on oikeastaan yksi ja sama henkilö. Sen lisäksi, kaikki jotka eivät sopii sinun, siis minun, siis hänen etc, kuvaan, ovat trolleja. Unohdit trolliväitteen.
Sinut on kovin helppo tunnistaa.
Miten ne syyrialaisten sixpäckit jaksavat, niistähän sinä olit tässä vähän aikaa sitten kirjoittamassa?
Nauhoituksessa puhunut apina osaa hädin tuskin suomea. Ei taida olla kuitenkaan omaa tuotantoasi?
Aivan, sinulla on huono kuulo. On ihan ymmärrettävää suomea.
Tämä on juuri nauhoitettu, henkilökohtainen viesti sinulle: https://soundcloud.com/user876312871/viesti
" Naisen hakkaamisen on tyypillinen suomalainen tapa ja esimekriksi raiskausyrityksiä on tosi vakava seuraus, mutta valitettavsti tapahtuu aina välillä kun te olette humalassa."
Henki ja vakivaltarikokset kaikin tavoin tehtyna ovat EU:n tilastojen mukaan karkiluokkaa Suomessa EU-alueella vaestömaaraan nahden.
Alcoholi on useimmiten ongelmien perussyy.
Kuka henkilö voi olla niin ajattelematon, etta pahoinpitelee naista?
Itse nuoruudessani jouduin tappeluihin ilman omaa syytani, mutta en koskaan lyönyt tai potkinut naista.
Miksi sina vahata Suomimies? Han anta sinulle ruoka ja vaatteet. Suominainen ei anna sinu mitaan. Paitsi Katya, han anta kaikile.
Tuo paskakasa yrittää ilmeisesti olla hauska. Mene ongelle läski. Ei haittaa vaikka kompastuisit kännissä sinne mereen, säästäisi suomi selvää rahaa.
Älkää pojat haukkuko muita jos itse olet paskakasoja.
Heh Kun banaani kourassa vaihtuu puhelimeksi niin heti kuvitellaan, että ollaan sivistyneitä. Ihonväristä riippumatta.
Kotimaa 11.1.2010 klo 6:29 | päivitetty 6.6.2012 klo 18:26
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
Grafiikka perheväkivallan uhrien määrästä.
Kuva: YLE Uutisgrafiikka
Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan.
Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista. Nämä ovat poliisin tietoon tulleita tapauksia. Vielä edellisvuonna naiset olivat uhreina useammin, mutta luvut olivat melko lähellä toisiaan silloinkin.
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
Turvakodissa miehiä ei juuri näy
Pääkaupungin Turvakodista useimmiten suojaa etsivät naiset ja lapset.
- On fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä, väkivallan uhkaa, mutta usein myös monia muita pulmia. Meillä on asiakkaita kaikista yhteiskuntaluokista, sanoo turvakodin toiminnanjohtaja Karola Grönlund.
Vaikka mies on törkeän perheväkivallan uhrina yhä useammin, turvakodeissa heitä näkyy harvoin.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.
Väkivallan kierre voi jatkua
Tutkija Venla Salmi sanoo, että parisuhdeväkivalta on usein molemminpuolista ja toistuvaa. Taustalla ovat monet ongelmat.
- Erityisesti vakavan perheväkivallan kohdalla näkyvät samat tekijät kuin muun vakavan väkivallan kohdalla: päihdeongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä.
Kriisityöntekijä Hanna Mikkosen mukaan päihde- ja mielenterveyspalvelut eivät ole riittäviä.
- Lääkitystä on saatavilla, mutta itse terapiatyöskentelyyn tarvittaisi enemmän välineitä. Siinä voitaisiin pureutua taustalla oleviin asioihin, Mikkonen miettii.
Joskus väkivallan kierre jatkuu perheessä sukupolvesta toiseen.
- Meillä on asiakkaita, jotka ovat olleet asiakkaina lapsina omien äitiensä kanssa ja tulevat tänne aikuisina omien lastensa kanssa, Karola Grönlund sanoo.
Lähteet: YLE Uutiset / Sari Aro ja Leena Räihälä
---------------------------------------------------
LAPSETTOMIEN ISIEN MAA
Äidit osaavat erotilanteessa temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa. Eikä siinä vielä kaikki. Yhteiskunta auttaa heitä siinä, sanovat eroisät.
teksti Maria Säkö kuvitus Mirka Suikkanen
VESA JÄI aikoinaan koti-isäksi, kun poika oli vielä vauva. Vaimo Minna opiskeli. Kun lapsi oli parivuotias, Minna ilmoitti haluavansa avioeron. Hän haki apua turvakodista ja syytti Vesaa väkivallasta ja insestistä.
Vesa oli shokissa väitteistä. Hän vei tutkinta-aineiston Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (Teo), koska huomasi, ettei Stakesin insestitutkintaan laatimia sääntöjä ollut noudatettu.
Ydintyöryhmä sai Teolta huomautuksen. Se ei vaikuttanut mihinkään. Vesa ei ole tavannut lastaan vuosiin. Virheellisen tutkinnan tehnyt lääkäri jatkaa työssään.
Avioeroisien tarinoissa toistuvat samat syytökset: Äiti hakee eroa yllättäen. Hän on suunnitellut eroa pitkään ja ottanut selvää, miten saada yksin- tai ainakin lähihuoltajuus eli lapset luokseen asumaan. Jos tilanne näyttää heikolta, äiti voi aina heittää insestikortin hihasta.
"Tiedän sairaaloita, joissa lääkärit usein tutkivat insestitapaukset väärin eli eivät noudata suosituksia ja kirjoittavat insestiepäilylausunnot väärin perustein. Ja sosiaalityöntekijöissä on suuria alueellisia eroja", sanoo vapaaehtoistyössä eroisien tarinoita kuunnellut Ari Jousmäki, joka on toimittanut syksyllä ilmestyvän Syytettynä isä -pamfletin.
"EN OLE KATKERA, mutta kuitenkin / joskus tuntuu että liikaa menetin", tulkitsee Reijo Kallio vuonna 1980 levytetetyssä camp-iskelmäklassikossa Viikonloppuisä. Internetin keskustelupalstat ovat täynnä lapsettomien isien samanhenkisiä tilityksiä. Paitsi, että ne eivät ole ollenkaan camp. Niitä lukiessa kihoavat kyynelet silmiin.
Eroisien asia on pop. Sitä liputtavat muun muassa vasemmistoliiton ja vihreiden tuoreet miespoliittiset ohjelmat. Mutta onko kyseessä sarja murheellisia yksittäistapauksia vai laaja tasa-arvo-ongelma?
Tilastot näyttävät tältä: Vuonna 2007 tehtiin Suomessa 34 359 sopimusta lastenhuollosta, joista yhteishuoltoon päädyttiin 31 768 tapauksessa. Yksinhuoltajaksi jäi 2 269 äitiä ja 322 isää.
Tässä vaiheessa on tarpeen muistuttaa, että vain pieni osa huoltajuuskysymyksistä paisuu riidoiksi. Oikuedessa käsitellään 2 000 huoltoriitaa vuodessa. Niiden osuus vuosittain ratkotuista lapsen huoltoa koskevista asioista on vain 4-5 prosenttia. Sekin on tietysti liikaa.
Periaatteessa isien asema on kohentunut sitten Viikonloppuisän ilmestymisen. Aiemmin yhteishuoltajuutta ei annettu, jos äiti ei sitä hyväksynyt. Nykyään yhteishuoltajuutta pidetään ensisijaisena vaihtoehtona ja siihen päädytään lähes kaikissa avioeroissa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Käytännössä yhteishuoltajuus on liian usein äitien huoltajuutta ja pikemminkin erottanut isiä lapsista. Yhteishuoltoratkaisuissa 14 670 lasta jäi asumaan äidin kanssa, 3 065 isän kanssa.
PERUSASIAT. Ehkä joidenkin miesten kannattaisi alkaa niistä. Monet feministit, kuten Anna Moring (vihr.), ovat sitä mieltä, että huoltajuuskiistoissa näkyy se, että isät kantavat pienten lasten hoivavastuusta vain murto-osan. Suomessa naiset käyttivät vuonna 2007 vanhempainpäivärahoista 94 prosenttia, miehet kuusi.
Arjen tutkijoiden mukaan lastenhoito pysyy äidin työnä myös vanhempainvapaa- ja hoitovapaakausien jälkeen. Jo kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä nainen käyttää kymmenen tuntia viikossa enemmän kotitöihin kuin mies. Ennen lasten syntymää naisen rahat ovat naisen rahoja; miehen rahat miehen. Ensimmäisen lapsen synnyttyä naisen rahat muuttuvat jotenkin kummasti perheen rahoiksi, miehen rahat pysyvät miehen rahoina.
"Jos vallitsisi täysi tasa-arvo perheen työnjaossa, miehet eivät varmasti kokisi niin laajasti tulevansa syrjityksi näissä asioissa", muotoilee Lastensuojelun Keskusliiton eroneuvontaa jakavan Neuvo-projektin johtaja Heikki Koiso-Kanttila.
Koiso-Kanttila muistuttaa, ettei lasta voi ikään kuin ansaita itselleen. Lapsen suhdetta kumpaankaan vanhempaan tai kummankaan vanhemman sukuun ei saisi katkaista.
Jos äidit hoitavat lapsiaan enemmän ennen eroa, eikö ole luontevaa, että tilanne jatkuu eron jälkeen samanlaisena? Koiso-Kanttilasta on vanhanaikaista painottaa sitä, että lapsen ympäristö muuttuu mahdollisimman vähän. Nykyisin pidetään tärkeämpänä, että lapsella säilyy yhteys molempiin vanhempiin.
Siihen, että yhteishuoltajuus on harvoin todellista yhteishuoltajuutta, on historialliset syynsä. Aiemmin lainsäädäntö lähti siitä oletuksesta, etteivät eroavat vanhemmat pystyisi jakamaan huoltovastuuta. Näin luotiin pohja vanhempien väliselle kilpailuasetelmalle. Tällainen ajattelu elää Koiso-Kanttilan mukaansa edelleen sitkeästi huoltajuuskiistoiissa lausuntoja antavien sosiaalityöntekijöiden piirissä.
"He suosivat edelleen yhteishuoltajuudessa sitä, että lapsella on ikään kuin ykkössijalla oleva vanhempi. Esimerkiksi vuoroviikkoasumista pidetään lähtökohtaisesti usein huonona ratkaisuna."
--------
Katyalta paloi taas päreet
Jos nyt yleistämään aletaan, niin kyllähän somali naista saa, mutta se näkyy ikävästi raiskaustilastoissa, mikä on siis rasismia. Hienoa, että somali osaa arvostaa omaa rapaisuuttaan.