Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämää vanhurskauden tähden. Room. 8:10.
Tässä voitaisiin nyt kysyä: Minkä takia täytyy uskovien kuolla, kun kerran Jumala on antanut heidän syntinsä anteeksi, ja kuolema on synnin palkka? Vastaus: Uskovien kuoleman ei vähimmässäkään määrin voida katsoa vähentävän Kristuksen täydellistä lunastustyötä ja meidän täyttä vapauttamme lain kirouksesta, koska heidän kuolemansa ei ole kostavan oikeuden rangaistusta.
Niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, ovat kuolema ja kaikki kärsimykset vain Isän käden terveellisiä puhdistuskeinoja, vain uskonkoetuksia, hengen puhdistusta ja heidän vihollistensa ja kahleittensa hävitystä. Kaikki on kääntyvä heidän parhaaksensa, »kaikki on teidän, teidän on elämä ja kuolema». Sen on Kristuksen kuolema vaikuttanut, jonka kautta koko Jumalan laki on tullut täytetyksi ja uusi liitto perustettu, jonka takia kaikki Kristuksessa olevat ovat vapaat synnin palkasta kuolemasta ja kaikesta lain kirouksesta.
Heidän »kuolemansa on nielty voitossa», ja heidän kuolinpäivänsä on muuttunut synnin rangaistuksesta pelastuspäiväksi kuolemasta ja kaikesta surkeudesta. Hauta on heille salakäytävänä Jumalan paratiisiin. Heidän ruumiinsa hautaaminen on kylvöä toiseen elämään. Samoin kuin syyskylvö, joka pannaan maahan, on tulevana keväänä nouseva uudessa, nuortuneessa ja kauniissa muodossa eikä siis maassa ollen olekaan hukassa, niin ei kuolema myöskään hävitä uskovien ruumista, vaan ne ovat vain maahan kätketyt noustakseen uusina ja kauniimpina.
» Katoavaisuudessa kylvetään, katoamattomuudessa herätetään. Epäkunniassa kylvetään kirkkaudessa herätetään. heikkoudessa kylvetään, voimassa herätetään. Kylvetään sielullinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis.» Voidaanko sellaista kuolemaa nimittää synnin rangaistukseksi tai lain kiroukseksi? Päin vastoin se on hyvin suuri armo ja siunaus. Sen tarkoitus ja hyöty uudestisyntyneiden ruumiille on heissä asuvan synnin perinpohjainen hävittäminen - heidän on kuoltava tullakseen kokonaan puhdistetuiksi.
Synnin myrkky on niin tunkenut heidän ruumiiseensa ja turmellut ne, että ne, niin kuin Israelin spitaaliset talot, on purettava ja uudistettava, tullakseen puhdistetuksi. Ja samoin kuin nisunjyvä ei tule eläväksi, ennen kuin se on maahan mullattu, niin on myös meidän ruumiittemme kuoltava ja tomuksi muututtava tullakseen oikein eläviksi ja pyhitetyiksi.
Nyt voitaneen huomauttaa: Ne, jotka elävät Herran tulemuksen aikana, eivät koskaan kuole, vaan muuttuvat yhtäkkiä. Miksei Herra voisi niin tehdä kaikelle kansallensa muuttaen sen silmänräpäyksessä, ettei sen tarvitsisi kuolla? Siihen on vastattava: Jumala on viisaampi kuin ihmiset. Kuinka monta syvää, terveellistä opetusta ja vaikutelmaa vailla me olisimmekaan, jos kuolemaa ei enää olisi silmiemme edessä. Uskovathan tarvitsevat kaikkea apua syntiä vastaan. Kuoleman varmuus masentaa usein lihallista ja maallista mieltämme.
jatkuu...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-29.html
Tässä voitaisiin nyt kysyä: Minkä takia täytyy uskovien kuolla, kun kerran Jumala on antanut heidän syntinsä anteeksi, ja kuolema on synnin palkka? Vastaus: Uskovien kuoleman ei vähimmässäkään määrin voida katsoa vähentävän Kristuksen täydellistä lunastustyötä ja meidän täyttä vapauttamme lain kirouksesta, koska heidän kuolemansa ei ole kostavan oikeuden rangaistusta.
Niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, ovat kuolema ja kaikki kärsimykset vain Isän käden terveellisiä puhdistuskeinoja, vain uskonkoetuksia, hengen puhdistusta ja heidän vihollistensa ja kahleittensa hävitystä. Kaikki on kääntyvä heidän parhaaksensa, »kaikki on teidän, teidän on elämä ja kuolema». Sen on Kristuksen kuolema vaikuttanut, jonka kautta koko Jumalan laki on tullut täytetyksi ja uusi liitto perustettu, jonka takia kaikki Kristuksessa olevat ovat vapaat synnin palkasta kuolemasta ja kaikesta lain kirouksesta.
Heidän »kuolemansa on nielty voitossa», ja heidän kuolinpäivänsä on muuttunut synnin rangaistuksesta pelastuspäiväksi kuolemasta ja kaikesta surkeudesta. Hauta on heille salakäytävänä Jumalan paratiisiin. Heidän ruumiinsa hautaaminen on kylvöä toiseen elämään. Samoin kuin syyskylvö, joka pannaan maahan, on tulevana keväänä nouseva uudessa, nuortuneessa ja kauniissa muodossa eikä siis maassa ollen olekaan hukassa, niin ei kuolema myöskään hävitä uskovien ruumista, vaan ne ovat vain maahan kätketyt noustakseen uusina ja kauniimpina.
» Katoavaisuudessa kylvetään, katoamattomuudessa herätetään. Epäkunniassa kylvetään kirkkaudessa herätetään. heikkoudessa kylvetään, voimassa herätetään. Kylvetään sielullinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis.» Voidaanko sellaista kuolemaa nimittää synnin rangaistukseksi tai lain kiroukseksi? Päin vastoin se on hyvin suuri armo ja siunaus. Sen tarkoitus ja hyöty uudestisyntyneiden ruumiille on heissä asuvan synnin perinpohjainen hävittäminen - heidän on kuoltava tullakseen kokonaan puhdistetuiksi.
Synnin myrkky on niin tunkenut heidän ruumiiseensa ja turmellut ne, että ne, niin kuin Israelin spitaaliset talot, on purettava ja uudistettava, tullakseen puhdistetuksi. Ja samoin kuin nisunjyvä ei tule eläväksi, ennen kuin se on maahan mullattu, niin on myös meidän ruumiittemme kuoltava ja tomuksi muututtava tullakseen oikein eläviksi ja pyhitetyiksi.
Nyt voitaneen huomauttaa: Ne, jotka elävät Herran tulemuksen aikana, eivät koskaan kuole, vaan muuttuvat yhtäkkiä. Miksei Herra voisi niin tehdä kaikelle kansallensa muuttaen sen silmänräpäyksessä, ettei sen tarvitsisi kuolla? Siihen on vastattava: Jumala on viisaampi kuin ihmiset. Kuinka monta syvää, terveellistä opetusta ja vaikutelmaa vailla me olisimmekaan, jos kuolemaa ei enää olisi silmiemme edessä. Uskovathan tarvitsevat kaikkea apua syntiä vastaan. Kuoleman varmuus masentaa usein lihallista ja maallista mieltämme.
jatkuu...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-29.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin näytetään meille Jumalan hyvyys ja ankaruus. Jumalan ankaruus ja viha syntiä kohtaan, kun hän, elämän ja autuuden Jumala, on synnin tähden antanut kuoleman tulla maailmaan. Hänen hyvyytensä, hänen sydämellinen laupeutensa, kun hän antoi Poikansa kuolemaan meidän edestämme poistaakseen sen odan ja muuttaakseen sen hyväksi uneksi. Niin kauan kuin syntiä on maailmassa, on kuolema uskoville tervetullut. Heidän on vielä rukoiltava: »Herra, opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuolla, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.»
Vielä on uskovien kuoltava senkin takia, että he kaikessa noudattaisivat Päätänsä. Koska hänkin kuoli, olisimmeko me, hänen jäsenensä tästä järjestyksestä vapautetut? Kun Hän meni tätä tietä kirkkauteen menisivätkö hänen jäsenensä toista tietä sinne?
Suuri lohdutus kuollessamme onkin se, että me seuraamme Herraamme ja Vapahtajaamme, joka kulki meidän edellämme samaa tietä. Ja koska luonto on aina kaltaisensa kuoleman pelossaan, jota monet pyhätkin ovat tunteneet, niin on sangen tarpeellista ia hyödyllistä, että uskovat sielut tarkoin ajattelevat ja ensimmäiseksi ja viimeiseksi muistavat olevansa Jumalan kädessä, uskollisen Isän ja Vapahtajan käsissä. Ei hiuskarvaakaan heidän päästänsä putoa hänen tahtomattansa.
Vaikka kuolemalla onkin kauhistuttava muoto, siinä kuitenkin heidän lempeä ja tuttu Vapahtajansa tulee heidän tykönsä. Meille tapahtuu kuolemassa samalla tavoin kuin opetuslapsille heidän ollessaan veneessä ja Jeesuksen tullessa heidän luoksensa käyden merellä. He kauhistuivat sanoen: Se on aave, mutta hän sanoi: »Minä se olen, älkää pelätkö!» Ja hän, joka tähän asti on hoidellut meitä niin suurella laupeudella, ei kuoleman hetkellä hylkää rakkaitansa tai anna meille tapahtua jotakin, jota hänen rakkautensa ei ole määrännyt.
Kuolemassa hän antaa meille vain sitä, mitä me kauan olemme kaivanneet, nim. pelastuksen kaikesta pahasta, täydellisen pyhyyden ja turvan, sekä vakuutuksen siitä, ettemme koskaan enää tee syntiä häntä vastaan, emme koskaan enää kärsi uskon heikkoudesta emmekä perkeleen ahdisteluista. Emme koskaan enää kaipaa Vapahtajaamme, vaan me näemme hänet nyt sellaisena kuin hän on Jumalan paratiisissa. Oltuamme aina maan päällä muukalaisia, köyhiä, arkamielisiä ja turvattomia, pääsemme nyt taivaalliseen perintövaltakuntaamme, iankaikkiseen lepoomme.
Herra, opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuolla, että me ymmärtäväisiksi tulisimme! Opeta meitä sekin ymmärtämään, että kaikki meidän nykyiset kärsimyksemme ja kuolemakin ovat taivaallisen Isän terveellisiä puhdistuskeinoja, ja että ne kaikki kääntyvät meidän parhaaksemme. Anna niiden lisätä uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme! Myös kuolemamme muistutus ja sen lähestyminen olkoon meille Herran äänenä: »Minä se olen, älkää pelätkö!» Ja kun sinä, Herramme Jeesus Kristus, olet meidän syntiemme tähden uhrattu ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty kuolleista, niin opeta meitäkin muistamaan, että ruumiimme hautaaminen on kylvöä toiseen elämään. Auta meitä myös puhdistumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta ja elämään jumalisesti sinun pelossasi. Amen.