Lapsen kiusaaminen

Huolestunut_vanhempi kirjoitti:

Laitan kysymykseni tälle palstalle vaikka se voisi olla myös http://keskustelu.suomi24.fi/nuoret/kiusaaminen –palstalla. Toivoisin, että te hyvät uskovaiset, kävisitte keskustelun omissa kirkoissa ja seurakunnissanne, että kiusaaminen ja toisten mustamaalaaminen heidän maailmankatsomuksensa perustella ei ole oikein ja etenkään lasten aivopeseminen pelkäämään, vihaamaan ja vieroksumaan toisia ihmisiä uskomusten perusteella on niin väärin kuin vain voi olla.

Kysyisin neuvoa mitä tehdä seuraavaksi, koska olen niin hämmentynyt ja järkyttynyt käymästäni keskustelusta tyttäreni (11 v) kanssa. Keskustelu meni jokseenkin näin:

T: ”Minua kiusattiin koulussa ensimmäisellä luokalla, muut tytöt ja pojat sanoivat, että olen murhaaja.”
M: ”Mitä? Mikäs juttu tämä nyt on? ethän sinä ole tällaisesta aikaisemmin kertonut mitään?”
T: ”En osannut kertoa, kun se oli niin yllättävää ja tuntui pahalta.”
M: ”Mitä ne muut tekivät ja miksi he sanoivat, että olet murhaaja?”
T: ”Ne haukku ja eivät leikkineet minun kanssa; se alkoi joulun alla ja kesti jotain puoli vuotta. Ne sano, että olen murhaaja, koska käyn ET:tä ja en usko Jumalaan ja Raamattuun.”
T: ”Ne sanoi, että ateistilla ei voi olla moraalia ja ne ovat murhaajia.” (Tähän aikaan tyttäreni ei varmasti tiennyt mitä ateisti tarkoittaa).
T: ”Sitten ne olivat ihan varmoja, että minäkin olen murhannut jonkun.”
T: ”Tytöt haukku minua ja ajo minut pois leikeistä. Ja pari kertaa minä jouduin niitä juoksemaan karkuun kotimatkalla; kun ne heitteli lumipalloja, ja meinasi antaa lumipesun, ne pojat.”
T: ”Niin, sitten minä olin aika paljon yksin, ennen kuin ystävystyin [kaverin nimi] kanssa.” (muistan kaverin hän ilmestyi kuvioihin toukokuussa).
M: ”Tiedätkö mistä moiset omituiset ajatukset olivat lähtöisin?”
T: ”En ole varma, mutta se (kiusaaminen) alkoi yhden uskonnon tunnin jälkeen.”
T: ”Ne sanoivat, että Raamatussa sanottiin niin, että kaikki ateistit ovat murhaajia; ja ne ovat tappaneet tuhansia ihmisiä; ja sodatkin ovat ateistien syytä.” ”Vaikka nyt tiedän, että asiat eivät ole noin, niin en minä silloin pienempänä osannut sanoa mitään.”
M: ”En yhtään ihmettele, eivätkä ne muutkaan lapset olleet tuota ajatusta omin päin keksineet – joku aikuinen on sen heille syöttänyt; ainakin yhdelle heistä.” ”Tiedätkö onko luokallanne, joku kiihkouskovainen? Vai onko teidän uskonnon opettaja jonkin sortin kiihkoilija?”
T: ”En tiedä, mutta en usko, että se [Opettajan nimi] on ollut.” (sama opettaja opettaa kaikki aineet ala-asteella, paitsi ET:n).
M: ”Tapahtuuko sitä kiusaamista vielä?”
T: ”Ei oikeastaan, se oli vaan sen puolivuotta; satunnaisesti joku niistä vinoilee siitä, mutta siihen minä olen jo tottunut.”

Neuvoin tytärtäni välttämään keskustelua uskonnoista ja politiikasta, koska ne herättävät aina tunteita. Eihän se hyvä neuvo ole, mutta parempaakaan en keksinyt.

Mielestäni, minun pitäisi ilmoittaa koululle vaikka tapahtumasta on jo neljä vuotta, mutta mikäli nuo ajatukset ovat opettajasta(jista) lähtöisin, niin tytärtäni tullaan vainoamaan loput neljä vuotta ja se tulee vaikuttamaan negatiivisesti hänen numeroihinsa, kuten myös hänen veljiinsä.

Mikäli kiusaamisen takana on jonkun lapsen vanhempi, niin tilanne saattaa johtaa vielä pahempiin seurauksiin, jos kaveripiiri päättää muodostaa ns. ”kiusauskerhon”.
Sen verran taustatiedoista, että koulu (n. 500 oppilasta) on pääkaupunkiseudulla n. 25 km:n päässä Helsingin keskustasta.

Joten en tiedä mitä tulisi tehdä ja kaipaisin neuvojanne, kiitos jo etukäteen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä