Olen työskennellyt vanhainkodissa jo pitkälti yli 20v. Nykyisin vain tuntuu siltä, että minun aikani kuluu omaisten vaatimusten toteuttamiseen. Minusta se on surullista. Se on kai sitä valveutumista...
Vanhainkodin mummi vaikka kertoo minulle: Minua väsyttää makaan vain tämän päivän...
Menee hetki, omainen tulee... Seuraavaksi kuuntelenkin huutoa/ivallisia kommentteja siitä kuinka en viitsi tuoda ihmistä aamupalalle tai lounaalle jne. ja on vielä yöpaidassakin... ( Vain mummi sitä halusi, eihän sillä ole merkitystä kun on niin dementoitunutkin)
Parhaassa tapauksessa saa moista vanhuksen heitteillejättöä puida esimieheni kanssa, omaisten toiveesta.
Tämä on vain minun työtäni. Kun työpäivä päättyy menen kotiini jossa oma perheeni odottaa äitiä ja aviovaimoa. Kotona itken, koska olen se huono hoitaja. En ole!
Minusta vain jokainen ihminen on kuuntelemisen arvoinen ja itsemäärämisoikeuden pitäisi olla se tärkein asia!!!!!!. Dementoivat sairaudet muuttavat ihmistä. Se äiti tai isä voi muuttua väkivaltaiseksi, käyttäytyä yliseksuaalisesti jne. koska hän mahdollisesti käsittelee niitä traumoja tai asioita mitä omille lapsille ei voi kertoa tai ei vain voi itse käsitellä...Ehkä hän aiemmin oli aamuvirkku, ehkä hänestä kuoriutuikin illan torkku :)
Joskus toivoisin, että myös omaiset oppisivat ymmärtämään, että mekin yritämme tehdä jokaisen äidin ja isän elämästä parempaa vanhainkodissa ihan aikuisten oikeesti! Siellä vaan on monta äitiä ja isää... Kävisitte useammin ja osallistuisitte siihen vanhainkodin arkeen ilman syyttelyä, kaikkien siellä olevien vanhusten hyväksi :)
Vanhainkodin mummi vaikka kertoo minulle: Minua väsyttää makaan vain tämän päivän...
Menee hetki, omainen tulee... Seuraavaksi kuuntelenkin huutoa/ivallisia kommentteja siitä kuinka en viitsi tuoda ihmistä aamupalalle tai lounaalle jne. ja on vielä yöpaidassakin... ( Vain mummi sitä halusi, eihän sillä ole merkitystä kun on niin dementoitunutkin)
Parhaassa tapauksessa saa moista vanhuksen heitteillejättöä puida esimieheni kanssa, omaisten toiveesta.
Tämä on vain minun työtäni. Kun työpäivä päättyy menen kotiini jossa oma perheeni odottaa äitiä ja aviovaimoa. Kotona itken, koska olen se huono hoitaja. En ole!
Minusta vain jokainen ihminen on kuuntelemisen arvoinen ja itsemäärämisoikeuden pitäisi olla se tärkein asia!!!!!!. Dementoivat sairaudet muuttavat ihmistä. Se äiti tai isä voi muuttua väkivaltaiseksi, käyttäytyä yliseksuaalisesti jne. koska hän mahdollisesti käsittelee niitä traumoja tai asioita mitä omille lapsille ei voi kertoa tai ei vain voi itse käsitellä...Ehkä hän aiemmin oli aamuvirkku, ehkä hänestä kuoriutuikin illan torkku :)
Joskus toivoisin, että myös omaiset oppisivat ymmärtämään, että mekin yritämme tehdä jokaisen äidin ja isän elämästä parempaa vanhainkodissa ihan aikuisten oikeesti! Siellä vaan on monta äitiä ja isää... Kävisitte useammin ja osallistuisitte siihen vanhainkodin arkeen ilman syyttelyä, kaikkien siellä olevien vanhusten hyväksi :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toota, etkö sinä osannut sanoa omaiselle, että se oli mummon oma toive? Minä ainakin selvittäisin asian niin selväsanaisesti, että epäselvää ei jäisi. Enkä suostu kotona muistelemaan saatikka itkemään sitä, että ihmiset ovat ihan yleisesti sangen tyhmiä, varsin vähäaivoisia ja pipipäisesti täynnä itseään.
Omaisiin pitäisi saada yhtä läheiset välit kuin hoidettavaan asukkaaseen. Eli antaa myös heille aikaa ja keskustella rauhallisesti ja ystävällisesti. Heillä on huolia varmaan aika lailla ja purkaa omalla tavallaan hoitajiin.
Omaisten "huoliin" kannattaa hankkia oma terapeutti!
En todellakaan ala terapeutiksi ja kuuntelijaksi omaisille. Hetken voin keskustella asioista, jotka liittyvät vanhuksen hoitoon, mutta muut murheet saavat kertoa jollekin toiselle.
Meitä omaisia on joka lähtöön. Sinut on palkattu hoitamaan hoitamaan sitä vanhusta, kuuntelemaan hänen tarpeitaan, niin kuin teitkin. Jos hänen läheisensä ei ymmärrä sitä, niin silloin vika on hänen ymmärryskyvyssään ja asenteessa. Jos vanhus itse halusi levätä, niin silloinhan teit oikein, kun annoit hänen levätä. Pahempaa kai se olis ollut, jos olisit väkisten pukenut toiset vaatteet päälle jne...vanhus olis saattanut itkeä ja siitäkin olisit sitten omaiselta saanut haukut, kun vanhaa ihmistä et edes antanut levätä. Se omainen taitaa olla sellanen tapaus ettei mikään kelpaa hänellä, teet mitä tahansa, niin aina saat haukut palkkioksi. Tärkeintä on kuitenkin se ett se vanhus itse oli tyytyväinen kun kuuntelit häntä.
Ymmärrän mitä tarkoitat.Kun tulee vanhaksi,tarvitsee entistä enemmän lepoa.Monet eivät sitä ymmärrä,lapset varsinkaan.Tai eivät halua ymmärtää,että elämä väsyttää.Ei ole enää mitään sytä herätä.Kohdistetaan sitten kaikki raivo,ja turhautuneisuus hoitajiin...kun ei itsellä ole mahdollisuutta tai voimia hoitaa itse vanhusta,sekin voi painaa.Jos itse saisin joskus vanhan äitiraasuni hoitokotiin,en kyllä valittaisi.Kuuntelen päivät pitkät marinaa mitä työtä on nytkin jäänyt tekemättä,kun itse ei enää kykene eikä jaksa,ja muut ovat laiskoja ja saamattomia.Saisi maata ja levätä päivät pitkät.Senkin olen huomannut että esim.pesulla käynti väsyttää vielä seuraavanakin päivänä niin ettei jaksa olla ylhäällä.Kaikki pienetkin ponnistukset muuttuvat vanhemmuuten isoiksi.
Onhan toi aika tuttua.
Omassa työssäni oli paljon todella vanhoja ja sairaita ihmisiä ja eivät aina edes suihkupäivänä jaksaneet lähteä suihkuun ja kun sovitusti yhdessä vanhuksen kanssa siirrettiin suihkua seuraavaan aamuun , niin siitä tuli melkein aina sanomista omaisilta, mutta myös työkavereilta. Omaisten mielestä olet laiska ja ammattitaidoton hoitaja ja työkavereiden mielestä välttelet töitä ja siirrät ne muille, vaikka aina olen ollut silloin töissä ja suihkuttamassa ollut kun on sovittu vanuksen kanssa näistä poikkeuksista.
Teet niin tai näin, niin aina on joku joka valittaa, ei sille mitään mahda :)