Otetaanpa jatkoa tälle lokakuussa esillä olleelle ketjulle. Marraskuussa on yhä hyviä syitä kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin kouluasioihin:
1) Paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön vaikuttaminen
Perus- ja esiopetuksen opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet on annettu, ja niiden pohjalta kunnissa ja yksityiskouluissa laaditaan paikalliset opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelma- eli OPS-työ paikallisesti on siis menossa. Siihen on ohjeistusta Opetushallituksen (OPH) nettisivuilla: http://www.oph.fi/ops2016/paikallisen_tyon_tuki
Käytännön työskentely käynnistyy elo-syyskuussa varmaan kaikilla paikkakunnilla. Nyt syksyllä 2015 on valmistelun ratkaisevat vaiheet. Hyväksyminen tapahtunee jo talvella tai viimeistään keväällä 2016. Uudet opetussuunnitelmat tulevat käyttöön elokuussa 2016.
Vapaa-ajattelijoilla ja muilla sekulaarin yhteiskunnan edistäjillä on tavoitteena vaikuttaa opetussuunnitelmiin ja opetuksen toteuttamissuunnitelmiin muun muassa yhteiskuntaopissa (ihmisoikeudet, kansalaistoiminta) sekä katsomusaineissa. Niin eri uskonnoissa kuin elämänkatsomustiedossa tulisi myös uskonnottomia koskevan uskonnonvapauden sekä uskonnottoman ajattelun ja kulttuurin käsittelyä kehittää käytännössä huomattavasti, jotta OPS-perusteiden ilmaisemat tavoitteet toteutuisivat.
Valmisteluryhmien olisi perusteltua kuulla uskonnottomien alueellisten ja paikallisen edustajien eli lähinnä vapaa-ajattelijain toimijoita siitä, miten em. asian käsittelyä voisi paikallistaa, voisivatko vapaa-ajattelijain edustajat esimerkiksi alkaa enemmän vierailla kouluissa kertomassa tapakulttuuristaan ja muusta aiheeseen liittyvästä.
2) Oppilaitosten uusiin yhdenvertaisuussuunnitelmiin vaikuttaminen
Uusi, vuonna 2015 voimaan astunut Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa oppilaitoksia ja viranomaisia laajemminkin laatimaan ajanmukaiset, uudet yhdenvertaisuussuunnitelmat. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325
Niiden kautta on mahdollista saada kirjattua aiempaa parempia menettelytapaohjeita, sillä huonoja syrjiviä käytäntöjä on usein noudatettu vain vuosikymmenien takaisten perinteiden varjolla. Sellaisia on kuitenkin enää nykypäivänä vaikea kirjata mustaa valkoiselle eli yhdenvertaisuussuunnitelmiin.
Yhdenvertaisuussuunnitelmien – samoin kuin kuntien esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien – laadintaan osallistuminen on nyt vapaa-ajattelijoille ja muille uskonnottomille voimille kaikkialla maassa suuri mahdollisuus vaikuttaa uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden vahvistumiseen oppilaitoksissa.
Siinä tarvitaan henkilökohtaisia yhteydenottoja, asian seurantaa, kirjallisia ehdotuksia toimielimille sekä mediaviestintää ja keskustelua monilla eri kanavilla.
Liitto auttaa ja tukee tätä alueellista ja paikallista toimintaa sekä vaikuttaa valtakunnallisesti. http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/06/30/paasihteerin-palsta-uskonnollisuus-vahentynyt-syrjinta-ei/
3) Poliittinen kampanjointi elämänkatsomustiedon avaamiseksi kaikille
Kun Vapaa-ajattelijain sääntöjen mukaisena tavoitteena on uskonnonopetuksen poistaminen, sitä voidaan tehdä myös oppilas oppilaalta. Elämänkatsomustieto (ET) on valitettavasti vielä vajaakäytössä. Sen kehittämiseen tarvitaan oppilasmäärän lisäämistä. Se voi tapahtua sekä 1) aiheeseen jo nyt oikeutettujen oppilaiden siirtyessä uskonnosta ET-ryhmiin että 2) lainsäädännöllisesti, avaamalla aine niille, joilta se on nyt kielletty.
Toistaiseksi melko usein ET-opetukseen oikeutettu oppilas peruskoulun eka luokalla aloittaa uskonnossa. Pienissä kouluissa ja pienillä paikkakunnilla jotkut vanhemat arastelevat lapsen "erottamista" enemmistöryhmästä. Ja rehtorit ohjailevat uskontoon. Tällaisen aiemmin tehdyn valinnan voi kuitenkin aivan hyvin muuttaa. Esim. 3. luokalla tai 5. luokalla voi erittäin hyvin siirtyö uskonnosta ET_ryhmään. Puhumattakaan yläasteella, varsinkin 7. ja 8. luokalla, jopa 9. luokan alussakin.
ET:n avaaminen kaikille olisi mahdollista tehdä eduskunnassa parin sanan lakimuutoksella perusopetus- ja lukiolakeihin. Muutos ei vaadi tuntijakopäätöksen avaamista, joten se voidaan tehdä nopeasti.
Kun moni kirkkoon kuuluvan oppilaan perhe on käytännössä varsin ei-uskonnollinen, ET voi vastata paremmin monen kirkkoon liitetyn oppilaan perheen katsomuksellista tilannetta ja toiveita. Siksi kaikilla tulee olla oikeus valita uskonnon ja ET:n välillä, mikä samalla vahvistaisi ET:n asemaa kouluissa.
On turhaa sääntelyä, holhoamista ja perusvapauksien rajoittamista pakottaa lukiolaisia tai peruskoululaisten huoltajia yhteen katsomusaineeseen, ”pakkouskontoon”, kun lukioiden ja peruskoulujen oppiainevalikoimassa ovat jo olemassa vaihtoehtoisina aineina uskonto ja elämänkatsomustieto.
Kansanedustajat valitaan vaalipiireistä. Ne kuuntelevat parhaiten oman vaalipiirinsä ihmisiä. Sen takia ajankohtaista ET:n avaamiskysymystä on tarpeen tuoda esiin juuri maakunnissa. Luonnollisesti asiaa edistetään myös Helsingissä, liiton valtakunnallisen vaikuttamistoiminnan kautta.
1) Paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön vaikuttaminen
Perus- ja esiopetuksen opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet on annettu, ja niiden pohjalta kunnissa ja yksityiskouluissa laaditaan paikalliset opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelma- eli OPS-työ paikallisesti on siis menossa. Siihen on ohjeistusta Opetushallituksen (OPH) nettisivuilla: http://www.oph.fi/ops2016/paikallisen_tyon_tuki
Käytännön työskentely käynnistyy elo-syyskuussa varmaan kaikilla paikkakunnilla. Nyt syksyllä 2015 on valmistelun ratkaisevat vaiheet. Hyväksyminen tapahtunee jo talvella tai viimeistään keväällä 2016. Uudet opetussuunnitelmat tulevat käyttöön elokuussa 2016.
Vapaa-ajattelijoilla ja muilla sekulaarin yhteiskunnan edistäjillä on tavoitteena vaikuttaa opetussuunnitelmiin ja opetuksen toteuttamissuunnitelmiin muun muassa yhteiskuntaopissa (ihmisoikeudet, kansalaistoiminta) sekä katsomusaineissa. Niin eri uskonnoissa kuin elämänkatsomustiedossa tulisi myös uskonnottomia koskevan uskonnonvapauden sekä uskonnottoman ajattelun ja kulttuurin käsittelyä kehittää käytännössä huomattavasti, jotta OPS-perusteiden ilmaisemat tavoitteet toteutuisivat.
Valmisteluryhmien olisi perusteltua kuulla uskonnottomien alueellisten ja paikallisen edustajien eli lähinnä vapaa-ajattelijain toimijoita siitä, miten em. asian käsittelyä voisi paikallistaa, voisivatko vapaa-ajattelijain edustajat esimerkiksi alkaa enemmän vierailla kouluissa kertomassa tapakulttuuristaan ja muusta aiheeseen liittyvästä.
2) Oppilaitosten uusiin yhdenvertaisuussuunnitelmiin vaikuttaminen
Uusi, vuonna 2015 voimaan astunut Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa oppilaitoksia ja viranomaisia laajemminkin laatimaan ajanmukaiset, uudet yhdenvertaisuussuunnitelmat. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325
Niiden kautta on mahdollista saada kirjattua aiempaa parempia menettelytapaohjeita, sillä huonoja syrjiviä käytäntöjä on usein noudatettu vain vuosikymmenien takaisten perinteiden varjolla. Sellaisia on kuitenkin enää nykypäivänä vaikea kirjata mustaa valkoiselle eli yhdenvertaisuussuunnitelmiin.
Yhdenvertaisuussuunnitelmien – samoin kuin kuntien esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien – laadintaan osallistuminen on nyt vapaa-ajattelijoille ja muille uskonnottomille voimille kaikkialla maassa suuri mahdollisuus vaikuttaa uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden vahvistumiseen oppilaitoksissa.
Siinä tarvitaan henkilökohtaisia yhteydenottoja, asian seurantaa, kirjallisia ehdotuksia toimielimille sekä mediaviestintää ja keskustelua monilla eri kanavilla.
Liitto auttaa ja tukee tätä alueellista ja paikallista toimintaa sekä vaikuttaa valtakunnallisesti. http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/06/30/paasihteerin-palsta-uskonnollisuus-vahentynyt-syrjinta-ei/
3) Poliittinen kampanjointi elämänkatsomustiedon avaamiseksi kaikille
Kun Vapaa-ajattelijain sääntöjen mukaisena tavoitteena on uskonnonopetuksen poistaminen, sitä voidaan tehdä myös oppilas oppilaalta. Elämänkatsomustieto (ET) on valitettavasti vielä vajaakäytössä. Sen kehittämiseen tarvitaan oppilasmäärän lisäämistä. Se voi tapahtua sekä 1) aiheeseen jo nyt oikeutettujen oppilaiden siirtyessä uskonnosta ET-ryhmiin että 2) lainsäädännöllisesti, avaamalla aine niille, joilta se on nyt kielletty.
Toistaiseksi melko usein ET-opetukseen oikeutettu oppilas peruskoulun eka luokalla aloittaa uskonnossa. Pienissä kouluissa ja pienillä paikkakunnilla jotkut vanhemat arastelevat lapsen "erottamista" enemmistöryhmästä. Ja rehtorit ohjailevat uskontoon. Tällaisen aiemmin tehdyn valinnan voi kuitenkin aivan hyvin muuttaa. Esim. 3. luokalla tai 5. luokalla voi erittäin hyvin siirtyö uskonnosta ET_ryhmään. Puhumattakaan yläasteella, varsinkin 7. ja 8. luokalla, jopa 9. luokan alussakin.
ET:n avaaminen kaikille olisi mahdollista tehdä eduskunnassa parin sanan lakimuutoksella perusopetus- ja lukiolakeihin. Muutos ei vaadi tuntijakopäätöksen avaamista, joten se voidaan tehdä nopeasti.
Kun moni kirkkoon kuuluvan oppilaan perhe on käytännössä varsin ei-uskonnollinen, ET voi vastata paremmin monen kirkkoon liitetyn oppilaan perheen katsomuksellista tilannetta ja toiveita. Siksi kaikilla tulee olla oikeus valita uskonnon ja ET:n välillä, mikä samalla vahvistaisi ET:n asemaa kouluissa.
On turhaa sääntelyä, holhoamista ja perusvapauksien rajoittamista pakottaa lukiolaisia tai peruskoululaisten huoltajia yhteen katsomusaineeseen, ”pakkouskontoon”, kun lukioiden ja peruskoulujen oppiainevalikoimassa ovat jo olemassa vaihtoehtoisina aineina uskonto ja elämänkatsomustieto.
Kansanedustajat valitaan vaalipiireistä. Ne kuuntelevat parhaiten oman vaalipiirinsä ihmisiä. Sen takia ajankohtaista ET:n avaamiskysymystä on tarpeen tuoda esiin juuri maakunnissa. Luonnollisesti asiaa edistetään myös Helsingissä, liiton valtakunnallisen vaikuttamistoiminnan kautta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hyvä että näitä pidetään esillä. Elämänkatsomusstiedon opetusryhmään mukaan voi siihen oikeutettu oppilas vaihtaa huoltajien luvalla myös kesken lukukauden.
Ja jos huoltajat eroavat kirkosta tai vaikka toinen huoltaja eroaa kirkosta, kuten loppuvuonna usein tehdään, on luontevaa erottaa samalla myös kouluikäiset lapset. Ja tällöin tulee mahdollisuus vaihtaa uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon opetukseen. Tällainen koko perheen asioiden laittaminen kerralla kuntoon on suositeltavaa, jotta "ristiriita" ei jää roikkumaan.
Yhdenvertaisuussuunnitlemien laatiminen on vielä vaiheessa. Koulut taitavat odottaa "ylhäältä" ohjeita... (Mitä se sitten kellekin tarkoittaakaan;-)
Miten sujuu peruskoulun opetussuunnitelmien teko omassa kunnassasi?
Ensimmäinen ET-valinta tehdään, kun lasta ilmoitetaan peruskoulun ensimmäiselle luokalle. Tai huoltajien ei ole pakko tehdä mitään valintaa, sillä ET-opetusa on järjetettävä jos huoltajat eivät ilmoita lasta pois ET:stä.
Käytännössä koulujen infoissa rehtorit kuitenkin markkinoivat poisvalinnan mahdollisuutta. ET-infoo on usein puutteellista. Nyt asiaaan on puututtu Humanistiliiton ja Vapaa-ajattelijain toimesta: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/11/05/tiedotusta-elamankatsomustiedosta-tulee-kehittaa/
Viikonloppuna on hyvä pohtia kirkosta eroamista koko perheen toimesta, lapset mukaan ottaen. Ja lukuvuoden aikana ehtii hyvin myös vaihtaa koulun uskonnosta ET:oon. Sekä ilmoittaa, että ei osallistuta uskonnonharjoittamisiin (jos koulu sellaisia tarjoaa).
Viimeksi mainituista asiasta kannattaa arkenakin katsoa, onko koulun syksyn ohjelmassa tulossa jokun "joulukirkko" eli tunnustuksellinen jumalanpalvelus, vai tyydytäänko periaatteessa kaikille yhteiseen joujuhlaan. Juhlassahan voi OPH:n ohjeen mukaan olla yksittäinen virsi, joka ei ohjeen mukaan tee koko tilaisuudesta tunnustuksellista. Yhteistä juhlaa ei voi pitää kirkossa niin että juhlaja jumalannpalvelus sekoitettaisiin (niin kuin paikoin on tehty).
Onko se korruptiota, jos rehtori järjestää kirkon jumalanpalveluksiin sanankuulijoita? Ainakin se on hemohessiä kirkon tueksi.
Viisi miljoonaa euroa vuodessa palkkaa jumalanpalveluksissa istumiseen
On ilmennyt että suuri tai suurin osa kouluista ei noudata edes OPHn ohjeita ja tiedota konkreettisesti ja ajoissa uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoisesta ohjelmasta.
Nyt testissä joulunalusaika. Ns. joulukirkko on siis eri asia kuin koulun joulujuhla. Niitä ei pidä sekottaa, ei koulun toimesta, eikä keskustelussakaan...
"Joulukirkko" on tunnustustuksellista uskonnonharjoitusta, mutta koulun yhteisen joulujuhlan pitäisi olla kaikille sopiva. Perustuslakivalokunnan mielestä "yksittäinen virsi" ei tee juhlasta uskononharjoitusta.
Jos "joulukirkko" on koulun tarjoamasssa ohjelmassa, sille pitäisi olla tunnustukseton vaihtoehtoinen ohjelma, joka on tarjolla kaikille, ei vain ET-opetuksessa oleville tai pienuskontojen opetuksessa oleville. Myös tästä vaihtoehtoisesta tilaisuudesta tulee olla tiedossa ohjelma hyvin ajoin. Siis kaikilla perheillä ja oppilailla. Syksyn alussa olleessa kyselyssä sellaista tietoa tuskin vielä oli, joten uusi tiedotus tarpeeen.
Tai oikeastaan, jos "joulukirkko" on järjestetty, koululla pitäisi olla kaksi keskenään vaihtoehtoista ohjelmaa, jotka ovat samalla viivalla. Siis kristinuskonnollinen ja uskonnoton. Koulun ei tule pitää kumpaakaan ensisijaisena, toista parempana.
Paras olisi, että koulu ei organisoi ollenkaan tunnustuksellista ohjelmaa. Sitä on tarjolla perheille ja lapsille uskonnollisten yhdyskuntien toimesta runsain mitoin.
Toiminta ETn vahvistamiseksi ylipäätään, ilman avaamistakin on tosi tärkeää.
Esimerkiksi oppilaan vaihto "oma uskonnon" opetuksesta ET:oon olisi hyvä toteuttaa lukukauden vaihteessa. Mikään säännös ei estä vaihtamista.
Ja peruskoulun lähetessä loppua vaihdos on esim. 8. luokalla parempi tehdä jo nyt eikä vasta keväällä.
Voi siis vaihtaa kevätlukukauden aikanakin uskonnosta ET:oon, mutta luonnollisesti pääse paremmin ryhmään mukaan, kun alottaa heti tammikuussa. Nyt joulun alla on hyvä nostaa esiin vaihtomahdollisuuden ajankohtaisuus.
Tarvittaessa myös lapsen erottaminen kirkosta. Jos vaikka itse eronnut, mutta vauvana kastetun lapsen lapsen erottaminen jäänyt roikkumaan.
Joulujutut saattavat tulla esille jo marraskuun lopulla...
Mikäli koulu tyrkyttää "joulukirkkoa", mutta ei ole vielä kertonut sille vaihtoehtoisen, ei-uskonnollisen tilaisuuden ohjelmasta, on syytä valittaa sekä rehtorille itselleen että saman tien kunnan opetustoimeen. Kouluja on ohjeistettu tiedottamaan hyvin.
Ja miksei samalla voisi kertoa myös tämän katsomuksellisesti neutraalin, kaikille sopivan joulunalusohjelman vaihtoehdosta, siis sen tunnustuksellis-julistuksellisen jumalanpalvalveluksen ohjelmasta.
On siis kaksi tasa-arvoista vaihtoehtoa, jos koulu sille tielle lähtee. Vai ololisiko katsomusneutraali vaihtoehto se ykkösvaihtoehto?
Rehtori voisi päättää myös niin, että koulun kaikki toiminta on kaikille sopivaa.
Hyvää jatkokeskustelua. Myös nuo avauksen poliittiset teemat ovat ajankohtaisia mm kunnissa.
Vielä marraskuuta jäljellä. Kouluasiat yhä ajankohtaisia. Joulukuussakin.
Joulukuulle varmaan nousee sekä joulukuun asiaa että pitkäkestoisempaa, vuonna 2016 jatkuvaa teemaa.
Marraskuun viimeinen koulupäivä maanantaina. Kirkottaminen kuriin kouluissa. Joulukuussa.