Oon 18-vuotias poika. Tän vuoden maaliskuussa minulle erittäin läheinen isäni kuoli yllättäen jo 45-vuotiaana ja luulen toipuneeni tapauksesta jo aika hyvin. Isälläni oli vakuutusasiat kunnossa joten sain ainoan siskoni kanssa yllättävän paljon rahaa hänen kuolemansa jälkeen. Käytin suurimman osan rahasta pari kuukautta sitten ostamalla yksiön opiskelupaikkani läheltä ja rahaa on vieläkin yli 30000€ jäljellä. Lisäksi omistan puoliksi isältäni perimämme kesämökin siskoni kanssa.
Opiskelen siis lukiossa nyt kolmatta vuotta ja siellä opiskeleminen ei ole missään vaiheessa maitannut. Olin venyttänyt lukio-opintoja jo valmiiksi kolmesta neljään vuoteen, koska en ollut päässyt monista kursseista läpi ja lukion läpipääseminen ei olisi ollut mahdollista kolmessa vuodessa. Sitten viime jaksossa minulla oli valmiiksi monta poissaoloa kaikilta kursseiltani kuten oli ollut ennenkin mutta tällä kertaa sairastuin jakson loppuvaiheessa ja kaikki kurssini keskeytyivät. Kaikki into opiskeluun meni viime jaksossa tapahtuneen takia, ja nyt en ole toisen jakson aikana käynyt ollenkaan koulussa jo kuukauden ajan.
Oon miettinyt viime päivinä tämmöistä ratkaisua:
Laitan vuokralle omistamani yksiön ja erakoidun kesämökille, missä on sähköt ja kaivovesi ja kaikki tarpeellinen elämiseen. Hankin sinne kissan ja koiran elän niiden kanssa. Asepalvelus pitäisi suorittaa kesästä 2017 lähtien ja tiedän paikan minne voin viedä kissan ja koiran siksi aikaa. Rahat riittäisi helposti tämmöiseen erakoitumiseen ja jos aluksi vuokraan yksiötä ja vielä myyn sen ja saisin myynninkin jälkeen siitä noin 70 000€, minulla ei ole mitään hätää. Lisäksi kai kaavailevat hallituksessa jotain perustuloa. Nautin yksinolosta muutenkin, joten en näe tässä mitään ongelmaa, mutta tulin silti tänne kysymään että mitä mieltä täällä oltaisiin jos tekisin näin. Yhteiskunnallisen vastuun pakoilua?
Opiskelen siis lukiossa nyt kolmatta vuotta ja siellä opiskeleminen ei ole missään vaiheessa maitannut. Olin venyttänyt lukio-opintoja jo valmiiksi kolmesta neljään vuoteen, koska en ollut päässyt monista kursseista läpi ja lukion läpipääseminen ei olisi ollut mahdollista kolmessa vuodessa. Sitten viime jaksossa minulla oli valmiiksi monta poissaoloa kaikilta kursseiltani kuten oli ollut ennenkin mutta tällä kertaa sairastuin jakson loppuvaiheessa ja kaikki kurssini keskeytyivät. Kaikki into opiskeluun meni viime jaksossa tapahtuneen takia, ja nyt en ole toisen jakson aikana käynyt ollenkaan koulussa jo kuukauden ajan.
Oon miettinyt viime päivinä tämmöistä ratkaisua:
Laitan vuokralle omistamani yksiön ja erakoidun kesämökille, missä on sähköt ja kaivovesi ja kaikki tarpeellinen elämiseen. Hankin sinne kissan ja koiran elän niiden kanssa. Asepalvelus pitäisi suorittaa kesästä 2017 lähtien ja tiedän paikan minne voin viedä kissan ja koiran siksi aikaa. Rahat riittäisi helposti tämmöiseen erakoitumiseen ja jos aluksi vuokraan yksiötä ja vielä myyn sen ja saisin myynninkin jälkeen siitä noin 70 000€, minulla ei ole mitään hätää. Lisäksi kai kaavailevat hallituksessa jotain perustuloa. Nautin yksinolosta muutenkin, joten en näe tässä mitään ongelmaa, mutta tulin silti tänne kysymään että mitä mieltä täällä oltaisiin jos tekisin näin. Yhteiskunnallisen vastuun pakoilua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ole oikein, sillä elämääsi tulee iloa ja onnea kun purat suruasi jonkun ihmisen kanssa. Elämäsi voi olla tällä hetkellä tyhjää ja tuntuu että eristäytyminen kaikesta helpottaisi elämää. Tuska seuraa sinua kaikkialle myös sinne erakoitumiseesi. Isäsi toivoisi sinun jatkavan elämääsi ja usko vain hän on läsnä ja ainakin sinussa ja siskossasi. Hakeudu ihmisten äärelle ja kerro surustasi niin huomaat, että kaikilla meillä on omat surumme. Itse olen jo 50 vuotta ja äitini kuoli keväällä ja minulla on tyhjä olo. Sinä olet vasta elämäsi alussa ja voi tuntua, että menetit tukipilarin elämästäsi. Liikkukaa siskon kanssa ja opiskele lukio loppuun ja ammatti itsellesi. Pidä rahat säästössä ja lupaa itsellesi, että käytät niitä vasta kun olet suunnitellut mitä loppuelämäsi oikeasti haluat tehdä.
Onnea sinun elämällesi, luota itseesi ja elämään. Lopulta vahvistut vuosi vuodelta ja huomaat katsovasi tätä hetkeä taaksepäin vain yhtenä kokemuksena joka on vahvistanut sinua.
Ei Suomessa ole välttämättä osallistuttava mihinkään toimeentulon takia. Voi vallan mainiosti jättäytyä perusturvan varaan. Yhteiskunta on rakenettu siten, että keikille ei vain yksinkertaisesti riitä duunia. Ja jos viihdyt yksiksesi, niin kaikki voittaa.
Antaa niiden maksaa veroja, jotka haluavat viettää arvokasta aikaansa duunissa ja liikenneruuhkassa. Heidän lopullinen veroaste on 75% kun kaiki verot lasketaan yhteen. Eli yksi työssäkäyvä elättää helposti vähintään yhden joka ei viihdy töissä.