Kuuroja korvia ja sokeita silmiä

Näet edessäsi tytön. Itku soi korvissasi, mutta suljet kuulemasi pois mielestäsi. Vilkaiset tyttöä ja jatkat matkaasi mitään sanomatta. Entä jos tytöllä oli oikeasti hätä?

Välinpitämättömyys on nykymaailmassa yleinen ongelma. Ihmisillä on liian usein kiire ja siinä samassa ulkopuolinen maailma unohtuu. "Kylmä" ja välinpitämätön käytös on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Turhain usein näkee ihmisiä, jotka eivät reagoi toisten ihmisten hätään. Lapsi itkee tai joku on kaatunut pyörällä ojaan, mutta ihmiset kulkevat vain ohi. Tilanne on helppo sivuuttaa, vaikka todellisuudessa meillä kaikilla on auttamisvelvollisuus. Sitä voikin miettiä, onko oikein saada itse apua hätätilanteessa, jos on jättänyt toisen pulaan?

Löytyy myös ihmisiä, jotka auttavat mielellään lapsia, mutta kyseenalaistavat esimerkiksi sammuneen alkoholistin avuntarpeen. Vastaavasti ennakkoluulot erilaisia ihmisiä kohtaan voivat vaikuttaa auttamishaluun. Tämän laisissa tilanteissa tulisi kuitenkin ajatella, että jokainen meistä on ihminen taustoistaan huolimatta ja jokaisella on velvollisuus antaa apua ja oikeus saada sitä.

Mutta onko välinpitämättömyys sitten ihmisen ominaisuus? Välinpitämättömät aikuiset kasvattavat kylmänkiskoisia lapsia, joten välinpitämättömyyttä voisia ajatella sairautena, johon perimme vanhemmiltamme alttiuden. On ärsyttävää katsella kuinka törkeästi jotkut nykynuoret käyttäytyvät toisia ihmisiä ja jopa kavereitaan kohtaan. Vuorovaikutus on alkeellista, kun kaverin kanssa jutellessa pitää samalla räplätä kaikkia mahdollisia sosiaalisenmedian palveluita.

Vanhemmat opettavat lapsilleen keinoja suhtautua ympäröivään maailmaan ja tämä väistämättä muovaa lapsen ajatusmaailmaa myös tulevaisuudessa. Myös muiden aikuisten opetuksilla on merkitystä lapsen kasvatuksen kannalta. On oikein puuttua naapurin lasten vaarallisiin leikkeihin, vaikka jotkut vanhemmat ottavat sen itseensä ja eivät hyväksy, että toiset ihmiset komentavat heidän "kullanmurujansa".

Ihmiset elävät pitkälti "omissa kuplissaan", jolloin jää helposti huomaamatta esimerkiksi ne apua tarvitsevat ihmiset. Jos vertaa muutaman kymmenen vuoden takaiseen aikaan, niin ihmiset tuntuvat muuttuneen paljon itsekeskeisempään suuntaa. Ainahan niitä itsekkäitä ihmisiä on toki ollut, mutta nykymaailmassa itsekeskeisyys tuntuu paljon yleisemmältä.

"Sillä jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa--", lauletaan Pave Maijasen Pidä huolta nimisessä musiikkikappaleessa. Kappaleen ydin kertoo välittämisen tärkeydestä. Siitä kuinka meidän jokaisen teoilla on merkitystä ja kuinka ne heijastuvat yhteiskuntaamme ja laajemmassa mittakaavassa jopa koko maailmaan. Usein kuulee sanottavan, ettei yksi ihminen voi muuttaa maailmaa, mutta jo ajattelemalla toisin muuttaa maailmaa. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, miten omien asenteiden muuttaminen voi vaikuttaa positiivisessa mielessä muihin. Pienillä teoilla on suuret vaikutukset, niin hyvässä kuin pahassakin. Itkevän tytön auttaminen voi viedä vain hetken, mutta sillä saattaa olla sitäkin suuremmat vaikutukset.

Terveisin: Autetaan_toisia
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

:)(

Äänestä

Valitettavasti... olen kävellyt joskus ohi tilanteesta, jossa apu olisi saattanut olla tervetullutta... Myöhemmin saattanut olla omantunnontuskia siitä kun teki väärin. Ensi kerralla muistan tämän tekstin ja autan/ainkain kysy onko joku hätänä!

Äänestä

:SS

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Autetaan_toisia kirjoitti:

Näet edessäsi tytön. Itku soi korvissasi, mutta suljet kuulemasi pois mielestäsi. Vilkaiset tyttöä ja jatkat matkaasi mitään sanomatta. Entä jos tytöllä oli oikeasti hätä?

Välinpitämättömyys on nykymaailmassa yleinen ongelma. Ihmisillä on liian usein kiire ja siinä samassa ulkopuolinen maailma unohtuu. "Kylmä" ja välinpitämätön käytös on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Turhain usein näkee ihmisiä, jotka eivät reagoi toisten ihmisten hätään. Lapsi itkee tai joku on kaatunut pyörällä ojaan, mutta ihmiset kulkevat vain ohi. Tilanne on helppo sivuuttaa, vaikka todellisuudessa meillä kaikilla on auttamisvelvollisuus. Sitä voikin miettiä, onko oikein saada itse apua hätätilanteessa, jos on jättänyt toisen pulaan?

Löytyy myös ihmisiä, jotka auttavat mielellään lapsia, mutta kyseenalaistavat esimerkiksi sammuneen alkoholistin avuntarpeen. Vastaavasti ennakkoluulot erilaisia ihmisiä kohtaan voivat vaikuttaa auttamishaluun. Tämän laisissa tilanteissa tulisi kuitenkin ajatella, että jokainen meistä on ihminen taustoistaan huolimatta ja jokaisella on velvollisuus antaa apua ja oikeus saada sitä.

Mutta onko välinpitämättömyys sitten ihmisen ominaisuus? Välinpitämättömät aikuiset kasvattavat kylmänkiskoisia lapsia, joten välinpitämättömyyttä voisia ajatella sairautena, johon perimme vanhemmiltamme alttiuden. On ärsyttävää katsella kuinka törkeästi jotkut nykynuoret käyttäytyvät toisia ihmisiä ja jopa kavereitaan kohtaan. Vuorovaikutus on alkeellista, kun kaverin kanssa jutellessa pitää samalla räplätä kaikkia mahdollisia sosiaalisenmedian palveluita.

Vanhemmat opettavat lapsilleen keinoja suhtautua ympäröivään maailmaan ja tämä väistämättä muovaa lapsen ajatusmaailmaa myös tulevaisuudessa. Myös muiden aikuisten opetuksilla on merkitystä lapsen kasvatuksen kannalta. On oikein puuttua naapurin lasten vaarallisiin leikkeihin, vaikka jotkut vanhemmat ottavat sen itseensä ja eivät hyväksy, että toiset ihmiset komentavat heidän "kullanmurujansa".

Ihmiset elävät pitkälti "omissa kuplissaan", jolloin jää helposti huomaamatta esimerkiksi ne apua tarvitsevat ihmiset. Jos vertaa muutaman kymmenen vuoden takaiseen aikaan, niin ihmiset tuntuvat muuttuneen paljon itsekeskeisempään suuntaa. Ainahan niitä itsekkäitä ihmisiä on toki ollut, mutta nykymaailmassa itsekeskeisyys tuntuu paljon yleisemmältä.

"Sillä jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa--", lauletaan Pave Maijasen Pidä huolta nimisessä musiikkikappaleessa. Kappaleen ydin kertoo välittämisen tärkeydestä. Siitä kuinka meidän jokaisen teoilla on merkitystä ja kuinka ne heijastuvat yhteiskuntaamme ja laajemmassa mittakaavassa jopa koko maailmaan. Usein kuulee sanottavan, ettei yksi ihminen voi muuttaa maailmaa, mutta jo ajattelemalla toisin muuttaa maailmaa. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, miten omien asenteiden muuttaminen voi vaikuttaa positiivisessa mielessä muihin. Pienillä teoilla on suuret vaikutukset, niin hyvässä kuin pahassakin. Itkevän tytön auttaminen voi viedä vain hetken, mutta sillä saattaa olla sitäkin suuremmat vaikutukset.

Terveisin: Autetaan_toisia

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu