Jos hänen lapsensa hylkäävät lakini ... niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa. Mutta armoani en minä käännä pois. Ps. 89:31-33.
Mitä tämä merkitsee? Tähän sisältyy jotakin erikoista! Tässä puhutaan siitä, kuinka lasten tehdessä syntiä ja heidän siksi kärsiessä vitsaa ja vitsauksia, armoa ei kuitenkaan hänestä käännetä pois! Kenestä »hänestä?» Sen näemme ajatusyhteydestä. Lähinnä edelliset sanat ovat: »Minä säilytän hänelle (esikoiselle) armoni iankaikkisesti, ja liittoni on pysyvä lujana hänelle. Minä teen hänen siemenensä iankaikkiseksi ja hänen valtaistuimensa niin kuin taivaan päivät.» Sitten seuraa: »Jos hänen lapsensa hylkäävät lakini.» Mutta miten Pojalle luvattu armo voi tulla kysymykseen hänen lastensa tehdessä syntiä? Siksi, että se oli Pojan hankkima armo lapsia varten.
Tätä armoa koskeva sopimus oli tehty Pojan (esikoisen) kanssa. Hän on meidän Herramme ja takausmiehemme, välittäjämme ja puolustajamme Isän luona. Hän on uhrannut itsensä meidän puolestamme, hän on maksanut velkamme ja täyttänyt vanhurskauden, siksi on armo hänen tähtensä peruuttamaton, silloinkin kun lapset tekevät syntiä. Mutta huomaa, tässä sanotaan: hänen lapsensa, ne, jotka kuuluvat hänelle, ne, jotka uskovat häneen ja uskon kautta ovat juurtuneet häneen, uskossa hänessä kiinni riippuen kuin lapset äidissänsä, saadakseen hänen vanhurskaudessaan turvansa, lohdutuksensa ja vanhurskautensa. Silloin heillä on myös lasten sydän häneen nähden, he eivät tahdo luopua hänestä, he katuvat syntejänsä hänen edessään ja soisivat, ettei niitä olisi tehtykään.
Nämä ovat hänen lapsiaan. Mutta nämäkin voivat joskus niin surkeasti langeta ja rikkoa, että he (hetkeksi) hylkäävät hänen lakinsa »eivätkä vaella hänen säädöstensä mukaan.» Mitä hän silloin tekee? Hän rankaisee vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla, mutta armoansa hän ei ota heiltä pois sillä sehän olisi armon kääntämistä pois hänestä, joka sen on ostanut ja hankkinut. Tästä Luther sanoo: »Kun Jumala näyttää vihastuneen minuun, ikään kuin tahtoisi hän hylätä minut, niin tahdon vastata: 'Pyhä Isä, sinun täytyy ensin hylätä rakas Poikasi, Jeesus Kristus, ennen kuin voit hylätä minut sillä hän on minun takaukseni, minun lunastukseni ja välimieheni. Jos mielistyt häneen, olen myös minä vapaa ja turvassa.»
Sinä, joka olet kääntynyt Jeesuksen puoleen, alkanut uskoa häneen ja mielelläsi tahtoisit olla hänen vilpitön lapsensa, mutta tämän ohessa olet niin syntinen tai lankeat ja rikot niin suuresti, että pelkäät Jumalan hylkäävän sinut nurjaan mielentilaan, muista silloin, että hän syntiesi tähden tahtoo sinua vitsalla ja vitsauksilla rangaista, ensiksi sisällisesti omassa tunnossasi, niin kauan kuin se kuritukseksi riittää, ja siten myös ulkonaisesti monien koettelemusten murhein, missä niitä tarvitaan.
Hän tahtoo rangaista sinun syntejäsi vitsalla ja vitsauksilla, mutta armoansa hän ei käännä pois, sillä armosta hän sopii Poikansa kanssa - armosta hän ei puhu sinun kanssasi, vaan hänen, joka on sen ansainnut ja joka on välittäjäsi, puolustajasi ja takaajasi. Armo on lujemmalla perustuksella kuin sinun hurskautesi, joten sinun syntisi eivät liioin voi sitä horjuttaa. Niin, silloinhan se ei enää olisikaan armoa. ja kokiessasi hänen uhkauksensa totuuden, nim. vitsan ja vitsauksen, pelon ja ahdistuksen, on sinun kuitenkin uskottava hänen lupauksensa totuus, nim. iäinen armo.
Syntiä tehtyäsi ja Herran sinua rangaistessa vitsalla ja vitsauksella, älä käsitä väärin häntä, ajatellen, että hän on hylännyt sinut! Hänhän on sanonut sinulle etukäteen, että hän on rankaiseva vitsalla sinun rikoksesi ja pahat tekosi vitsauksilla, armoansa sinusta kääntämättä.
Pidä siis Herran ja sinun välillä päätettynä asiana, että sekä syntejä että vitsauksia on ilmenevä, mutta että armo kuitenkin pysyy iankaikkisesti. Tunkeudu siis, kun olet syntinen ja kiusattu, mustan pilven lävitse ja sano silloinkin luottavaisesti: Vanhurskas Jumala, vihastu vielä enemmän, rankaise minua vielä kovemmin ja kauemmin, en kuitenkaan koskaan tahdo väärin ymmärtää sinua. Sinähän olet jo edeltäpäin sanonut, että sinä rankaiset synnin vitsalla ja vitsauksilla, mutta et käännä armoasi pois. Tahdon siis nurisematta kärsiä. Katso, se olisi kaunis kristillinen usko ja kokemus.
Mutta päinvastoin se, joka ei koe tätä isällistä kuritusta synnin tähden, näitä sisällisiä rangaistuksia ja vitsauksia, pelkoa ja ahdistusta, vaan elää päivät ja viikot kärsimättä ja olematta vaivautunut jostakin synnistä, tai elää varmana ja vapaana jossakin määrätyssä lihallisuuden paheessa, on varmaan äpärä eikä lapsi, hän on kuollut ulkokullattu, tyhmä neitsyt, jonka lamppu on kuiva ja kevyt.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-5.html
Mitä tämä merkitsee? Tähän sisältyy jotakin erikoista! Tässä puhutaan siitä, kuinka lasten tehdessä syntiä ja heidän siksi kärsiessä vitsaa ja vitsauksia, armoa ei kuitenkaan hänestä käännetä pois! Kenestä »hänestä?» Sen näemme ajatusyhteydestä. Lähinnä edelliset sanat ovat: »Minä säilytän hänelle (esikoiselle) armoni iankaikkisesti, ja liittoni on pysyvä lujana hänelle. Minä teen hänen siemenensä iankaikkiseksi ja hänen valtaistuimensa niin kuin taivaan päivät.» Sitten seuraa: »Jos hänen lapsensa hylkäävät lakini.» Mutta miten Pojalle luvattu armo voi tulla kysymykseen hänen lastensa tehdessä syntiä? Siksi, että se oli Pojan hankkima armo lapsia varten.
Tätä armoa koskeva sopimus oli tehty Pojan (esikoisen) kanssa. Hän on meidän Herramme ja takausmiehemme, välittäjämme ja puolustajamme Isän luona. Hän on uhrannut itsensä meidän puolestamme, hän on maksanut velkamme ja täyttänyt vanhurskauden, siksi on armo hänen tähtensä peruuttamaton, silloinkin kun lapset tekevät syntiä. Mutta huomaa, tässä sanotaan: hänen lapsensa, ne, jotka kuuluvat hänelle, ne, jotka uskovat häneen ja uskon kautta ovat juurtuneet häneen, uskossa hänessä kiinni riippuen kuin lapset äidissänsä, saadakseen hänen vanhurskaudessaan turvansa, lohdutuksensa ja vanhurskautensa. Silloin heillä on myös lasten sydän häneen nähden, he eivät tahdo luopua hänestä, he katuvat syntejänsä hänen edessään ja soisivat, ettei niitä olisi tehtykään.
Nämä ovat hänen lapsiaan. Mutta nämäkin voivat joskus niin surkeasti langeta ja rikkoa, että he (hetkeksi) hylkäävät hänen lakinsa »eivätkä vaella hänen säädöstensä mukaan.» Mitä hän silloin tekee? Hän rankaisee vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla, mutta armoansa hän ei ota heiltä pois sillä sehän olisi armon kääntämistä pois hänestä, joka sen on ostanut ja hankkinut. Tästä Luther sanoo: »Kun Jumala näyttää vihastuneen minuun, ikään kuin tahtoisi hän hylätä minut, niin tahdon vastata: 'Pyhä Isä, sinun täytyy ensin hylätä rakas Poikasi, Jeesus Kristus, ennen kuin voit hylätä minut sillä hän on minun takaukseni, minun lunastukseni ja välimieheni. Jos mielistyt häneen, olen myös minä vapaa ja turvassa.»
Sinä, joka olet kääntynyt Jeesuksen puoleen, alkanut uskoa häneen ja mielelläsi tahtoisit olla hänen vilpitön lapsensa, mutta tämän ohessa olet niin syntinen tai lankeat ja rikot niin suuresti, että pelkäät Jumalan hylkäävän sinut nurjaan mielentilaan, muista silloin, että hän syntiesi tähden tahtoo sinua vitsalla ja vitsauksilla rangaista, ensiksi sisällisesti omassa tunnossasi, niin kauan kuin se kuritukseksi riittää, ja siten myös ulkonaisesti monien koettelemusten murhein, missä niitä tarvitaan.
Hän tahtoo rangaista sinun syntejäsi vitsalla ja vitsauksilla, mutta armoansa hän ei käännä pois, sillä armosta hän sopii Poikansa kanssa - armosta hän ei puhu sinun kanssasi, vaan hänen, joka on sen ansainnut ja joka on välittäjäsi, puolustajasi ja takaajasi. Armo on lujemmalla perustuksella kuin sinun hurskautesi, joten sinun syntisi eivät liioin voi sitä horjuttaa. Niin, silloinhan se ei enää olisikaan armoa. ja kokiessasi hänen uhkauksensa totuuden, nim. vitsan ja vitsauksen, pelon ja ahdistuksen, on sinun kuitenkin uskottava hänen lupauksensa totuus, nim. iäinen armo.
Syntiä tehtyäsi ja Herran sinua rangaistessa vitsalla ja vitsauksella, älä käsitä väärin häntä, ajatellen, että hän on hylännyt sinut! Hänhän on sanonut sinulle etukäteen, että hän on rankaiseva vitsalla sinun rikoksesi ja pahat tekosi vitsauksilla, armoansa sinusta kääntämättä.
Pidä siis Herran ja sinun välillä päätettynä asiana, että sekä syntejä että vitsauksia on ilmenevä, mutta että armo kuitenkin pysyy iankaikkisesti. Tunkeudu siis, kun olet syntinen ja kiusattu, mustan pilven lävitse ja sano silloinkin luottavaisesti: Vanhurskas Jumala, vihastu vielä enemmän, rankaise minua vielä kovemmin ja kauemmin, en kuitenkaan koskaan tahdo väärin ymmärtää sinua. Sinähän olet jo edeltäpäin sanonut, että sinä rankaiset synnin vitsalla ja vitsauksilla, mutta et käännä armoasi pois. Tahdon siis nurisematta kärsiä. Katso, se olisi kaunis kristillinen usko ja kokemus.
Mutta päinvastoin se, joka ei koe tätä isällistä kuritusta synnin tähden, näitä sisällisiä rangaistuksia ja vitsauksia, pelkoa ja ahdistusta, vaan elää päivät ja viikot kärsimättä ja olematta vaivautunut jostakin synnistä, tai elää varmana ja vapaana jossakin määrätyssä lihallisuuden paheessa, on varmaan äpärä eikä lapsi, hän on kuollut ulkokullattu, tyhmä neitsyt, jonka lamppu on kuiva ja kevyt.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-5.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
On sulla pieni ongelma käsissäsi. Tuosta väityn jumalan väitetystä pojasta kun ei ole historiassa minkäänlaista mainintaa.
Raamattu on satukirja, joka mainitsee väitetyn jeesushahmon, mutta maininnat kirjattiin ylös vuosikymmeniä väitetyn jeesushahmon väitetyn kuoleman jälkeen.
Pitävätkö uskovaiset todennäköisenä, että väitetyistä ihmeteoista huolimatta kukaan aikalainen ei viitsinyt merkitä mitään muistiin jälkipolville? Melko yksinkertaista sakkia, jos näin on.
Tässä puhutaan siis lapsista, joiden usein on vaikeata uskoa, joilla on heikot, raadolliset ja arat sydämet, mutta jotka Kristuksesta etsivät turvaansa ja vanhurskauttansa, että he tietäisivät heillä kaiken raadollisuutensakin aikana olevan ainaista armoa, iäistä armoa, niin kauan kuin heidän sovintohintansa on hyväksytty.
Me kiitämme sinua, taivaallinen Isä, että annoit meille langenneille Aadamin lapsille iankaikkisen Poikasi välimieheksi, takaajaksi ja puolustajaksi. Me kiitämme siitä, että me nyt hänen täyteydestään saamme armoa armosta, saamme sen vanhurskauden, joka sinulle kelpaa. Anna nyt meille, rakas Isä, että me tätä vanhurskautta lapsellisessa uskossa ikävöisimme, isoisimme ja janoisimme. Saata meitä näin elämän yhteyteen Vapahtajamme kanssa. Mutta kun meillä vielä lapseuden saatuammekin on syntejä, ja sinä, vanhurskas Isä, näitten tähden meitä kuritat vitsoin ja vitsauksin, niin anna meidän ymmärtää, etteivät ne ole hylkäämisen, vaan palauttamisen merkkejä. Anna meidän katuvaisessa uskossa oppia pyytämään uutta armoa ja anteeksiantamusta. Lisää uskoamme ja anna meille uutta halua ja voimaa syntiä kuolettamaan ja elämään pyhästi. Amen.
876
7665
Amen
lukaisitko Roseniusta?