Minulla on kaveri, joka on mormoni. Nyt hän on kuitenkin menossa naimisiin henkilön kanssa joka ei ole mormoni.
Olen tutkinut jonkun verran mormonien oppia ja nyt minua ihmetyttää eräs asia...
Menettääkö kaverini nyt "taivaspaikkansa" kun sanotaan että sinne korkeimpaan korotukseen pääsee vain ne jotka ovat temppelissä naimisissa?
Vai onko siinä joku mahdollisuus vielä? Ehkä kaverini ei sitten usko kirkkoonsa kovin paljon, mutta itsestäni tuntuu oudolta että tekisin jotain niin lopullista mikä estäisi minua pääsemästä sinne parhaimpaan paikkaan.. Vai onko rakkaus vain sokea?
Tietysti on mahdollista että puolisokin kääntyisi joskus mormoniksi, mutta entä jos näin ei käykään..
Miten muuten ne parit joissa molemmat ovat olleet mormoneja, menneet temppelissä naimisiin, mutta sitten toinen jääkin kirkosta pois? Purkautuuko heidän avioliittonsa kuoleman jälkeen? Vai pääseekö "huononpi" osapuoli "paremman" siivellä taivaaseen tai päinvastoin?
Miten mormonit selittävät näitä avioliitto-asioita?
Lisäksi sekin tuntuu oudolta kun temppelissähän sinetöidään kuolleita pareja toisiinsa jos eivät ole eläessään menneet naimisiin. Kaverini kertoi että hänen isoisänsä ja isoäitinsä on sinetöity temppelissä. Mutta mutta.. Kun tällä isoisällä on muitakin lapsia, aikaisemman vaimon kanssa.. Entä jos tämä isoisä olisikin halunnut tulla sinetöidyksi mieluummin ensimmäiseen vaimoonsa? Tai jos nainen olisi halunnutkin tulla sinetöidyksi aikaisempaan mieheensä?
Mikä oikeus mormoneilla on sanoa kenet sinetöidään iankaikkisuudeksi ja ketä ei?
Vaikeita asioita, olisi kiva saada vähän selvyyttä.. Kaverilta en viitsi kysyä kun ei kuitenkaan enää niin hyviä ystäviä olla.
Olen tutkinut jonkun verran mormonien oppia ja nyt minua ihmetyttää eräs asia...
Menettääkö kaverini nyt "taivaspaikkansa" kun sanotaan että sinne korkeimpaan korotukseen pääsee vain ne jotka ovat temppelissä naimisissa?
Vai onko siinä joku mahdollisuus vielä? Ehkä kaverini ei sitten usko kirkkoonsa kovin paljon, mutta itsestäni tuntuu oudolta että tekisin jotain niin lopullista mikä estäisi minua pääsemästä sinne parhaimpaan paikkaan.. Vai onko rakkaus vain sokea?
Tietysti on mahdollista että puolisokin kääntyisi joskus mormoniksi, mutta entä jos näin ei käykään..
Miten muuten ne parit joissa molemmat ovat olleet mormoneja, menneet temppelissä naimisiin, mutta sitten toinen jääkin kirkosta pois? Purkautuuko heidän avioliittonsa kuoleman jälkeen? Vai pääseekö "huononpi" osapuoli "paremman" siivellä taivaaseen tai päinvastoin?
Miten mormonit selittävät näitä avioliitto-asioita?
Lisäksi sekin tuntuu oudolta kun temppelissähän sinetöidään kuolleita pareja toisiinsa jos eivät ole eläessään menneet naimisiin. Kaverini kertoi että hänen isoisänsä ja isoäitinsä on sinetöity temppelissä. Mutta mutta.. Kun tällä isoisällä on muitakin lapsia, aikaisemman vaimon kanssa.. Entä jos tämä isoisä olisikin halunnut tulla sinetöidyksi mieluummin ensimmäiseen vaimoonsa? Tai jos nainen olisi halunnutkin tulla sinetöidyksi aikaisempaan mieheensä?
Mikä oikeus mormoneilla on sanoa kenet sinetöidään iankaikkisuudeksi ja ketä ei?
Vaikeita asioita, olisi kiva saada vähän selvyyttä.. Kaverilta en viitsi kysyä kun ei kuitenkaan enää niin hyviä ystäviä olla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yritän vastata joihinkin osiin... en väitä olevani kaikki tietävä, mutta tiedän toki enemmän kuin tuo muka piispa.
Enkä oikein edes usko että sinulla on ketäänkaveria MAP kirkossa... onhan vain yritys saada aikaan keskustelua jonka taas sopivasti voi kääntää MAP negatiiviseksi. Ja jos sinulla on tosiaan kaveri... niin pyydän nörimmästi anteeksi epäilyäni. Sittenhän nähdään viimeisellä tuomiolla.
No vastauksen poikanen tässä. Jos emme tee sijaistyötä ja ko. henkilö luitenkin olisi halunnut että se tehdään... eihän kukaan voi varmasti sitä tietää mitä aikoja sitten kuollut henkilö TÄllÄ hetkellä tahtoo.... niin hänellä ei olisi mahdollisuutta valita ja ottaa sitä vstaan. Tämä valinnan oikeus ja vapaus on oltava KAIKILLA! Jokainen voi sitten itse päättää aikanaan. Monista vaimoista jotka on sinetötu samaan mieheen. Onko mielestäsi oikein, että suuri osa naisista jotka syntyvät maailmaan jäävät ilman mahdollisuutta iankaikkiseen elämään pappeuden haltian vierellä?? Naisia ayntyy tietääkseni enemmän kuin miehiä. Kuten niinnmonta kertaa on jo aiemmin sanottu ei ketään PAKOTETA elämään moniavioisena iankaikkisuudessa. Mitä me tiedämme elämästä iankaikkisuudessa... emme mitään. Meidän mittapuumme ovat naurettavia iankaikkisuuden mittajia.
Toisen erottua tai tultua erotetuksi kirkosta jää toisen sinetöinnit voimaan, nikäli tämä on kelvollinen niiden vaimassa oloon. Tulevaisuus näyttää miten tämän käy.
Onko suurempaa tuskaa kuin se että joku jota rakastaa jää/joutuu pois kirkosta ja ei koskaan palaa. Siitä seuraa ikuinen suru rakastetun henkilön virheen takia MIKÄLI tämä ei tee parannusta. Jeesuksen veri pelastaa nämäkin henkilöt ja antaa heille mahdollisuuden jopa kuoleman yli tulla takaisin. Kyllä sitä setvimistä varmasti riittää koko tuhatvuotisen valtakunnan ajan.
Itse asiassa kyllä miehiä syntyy jonkin verran enemmän kuin naisia, näin on ollut kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa, joten tämä sinun virheellinen luulosi ei kyllä käy minkäänlaiseksi perusteeksi miesten moniavioisuudelle.
Mielestäni en kirjoituksessani maininnut moniavioisuutta ollenkaan... Tarkoitin vain kun nämä ihmissuhteet täällä maan päällä voivat olla niin monimutkaisia. Uusperheitä on nykyään todella paljon eikä ennenkään ollut kummallista että joku oli ollut naimisissa monta kertaa.. Sitä vain ihmettelin että ketä näistä sitten ovat niitä jotka todella ikuisuudessa ovat yhdessä. Ehkä mormonitkaan eivät siihen osaa antaa vastausta, sellaisen käsityksen ainakin olen saanut.
Enkä tiedä tarvitseeko kaikkeen edes olla vastauksia vielä, mutta jos sellainen on niin olisi kiva tietää :)
Ja ihan hyvällä kirjoitin, tiedonhalusta. Jos tämä asia kääntyy mormoneita vastaan, niin eikö silloin ole ihan hyvä sitä vähän tarkastella? Ehkä joku muukin saisi vähän selvyyttä asioihin.
Kaikki on järjestyksessä. Kaverisi rakastaa ja uskoo tulevaan vaimoonsa. Vaikka vaimo ei liittyisikään kirkkoon, niin miehellä on mahdollisuus halutessaan iankaikkiseen aviolittoon tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Ehkä vaimo silloin liittyy jäseneksi, ja jos ei liittyisikään, niín miehellä on edelleen mahdollisuus.
Kerran solmittu iankaikkinen avioliitto otetaan jatkossakin huomioon, jos muut edellytykset täyttyvät myöhemmin.
Kuolleita pareja ei sinetöidä temppelissä elleivät he ole olleet laillisessa avioliitossa eläessään. Se on sijaistoimitus, joka edellyttää molempien suostumusta ottaa vastaan tuo toimitus. Sekin on toimitus, joka tehdään siltä varalta, että pari sen hyväksyy.
Kukin lapsi sinetöidään omiin vanhempiinsa tai adoptiovanhempiin.
"miehellä on edelleen mahdollisuus"
mihin on mahdollisuus?
Minun henk.koht. kokemukseni on kun liityin kirkkoon ennen miestäni että hänestä oli kova "hätä"..Oli pakko saada hänet mukaan keinolla millä hyvänsä.
Minulla on pari ystävää joiden puolisot eivät ole kirkon jäseniä ja kyllä sitä jaksetaan päivitellä kun menee se "pelastus" tältä jäseneltä epäuskoisen takia.
Kirkko ei kiellä naimasta kirkon ulkopuolelta mutta selän takana puhutaann kyllä...
Varaudu siihen...Tosin meistä on moneksi, toivottavasti kaverisi seurakunnassa on hyviä ihmisiä.
ettei aviopuoliso (mies tai nainen) liittyisi missään vaiheessa kirkkoon eli ei ottaisi evankeliumia vastaan, niin tuhatvuotisessa valtakunnassa sille, joka täyttää iankaikkiseen avioliittoon kuuluvat ehdot, annetaan siihen tilaisuus. Tällaisen tilaisuuden saavat myös eläessään naimattomina olleet. Ennen viimeistä tuomiota mennään vielä naimisiin, mutta ei sen jälkeen.
no, "kaverille" tiedoksi, että Jumalan tarjoaman evankeliumin voi ottaa vastaan kirkkoihin liittymättäkin.
vaikka olenkin itse "seurakuntaihminen", olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Jeesus pelastaa silkasta armosta, ei jäsenyyksistä.
Kristus perusti kirkon. Siihen liityttiin kasteen ja kätten päällepanon kautta. Sinä et voi poistaa tätä sääntöä. Sinulla on mielipiteitä, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatussa sanotun kanssa.
Ap.t 2:38 kertoo, mitä tulee tehdä. Tuona päivänä seurakuntaan liittyi 3000 henkeä. Tuossa luvussa kerrotaan myös seurakunnan kokoontumisista.
Mm. Ef. 2:19-21 mainitsee apostolit ja profeetat, joiden perustalle kirkko rakentui. Matt. 16:18 mainitse, että kirkkoa johti Pietari, jolle Kristus antoi taivaan valtakunnan avaimet eli kirkon johtamisvaltuuden. Ei ilman tuon kirkon jäsenyttä ole luvattu pelastusta. Usko on kyllä evankeliumin ensimmäinen periaate, mutta sitä tulee seurata parannus, upotuskaste ja Pyhän Hengen vastaanottaminen kätten pällepanon kautta.
"ei ilman tuon kirkon jäsenyyttä ole luvattu pelastusta."
kun paavali sanoo efesolaiskirjeen 2. luvun 19, jakeessa "niin ette enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia, Jumalan perhettä",
hän tarkoittaa, että kaikki, sekä pakanoilla, että juutalaisilla on "Hänen (Jeesuksen) kautta pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
ei siis mitään puhetta kirkon jäsenyydestä, vaan Jumalan lapseudesta, jonka jokainen voi omistaa itselleen ottamalla vastaan sovituksen, joka golgatalla on valmistettu. pelkästä armosta.
mikä armo se enää olisikaan, jos se edellyttäisi tekoja?
olemme pelastetut. Ruumiin ylösnousemus koskee kaikkia riippumatta siitä olemmeko jäseniä tai ei.
Syntien anteeksisaamiseksi ovat usko, parannus, upotuskaste ja kätten päällepano Pyhän Hengen vastaanottamiseksi ja samalla kirkon jäseneksi tuleminen välttämättömiä. Eivät nekään takaa vielä pelastusta. Meidän on pidettävä käskyt parhaan kykymme mukaan ja kestettävä loppuun asti.
Usko ilman tekoja on kuollut. Varmaan muistat, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan. On se armoa, vaikka pidämmekin käskyt. "Parhammekin tehtyämme pelastumme vain armosta." Mutta jos emme tee, ei armo koske meitä. Ilman uskoa, parannusta ja kastetta ei ole syntien ateeksisaamista.
tyttäreni on naimisissa ei-jäsenen eli ihan tavllisen suomalaisen luterilaisen kirkon jäsenen kanssa.
Hän on hyvä vävy, joka noudattaa viisauden sanaa- ei juo eikä polta ja on muutenkin kunnollinen ihminen.
Olemme ottaneet hänet perheeseemme mukaan hyväksyen hänet täydellisesti ilman "tuputuksia" tai muutakaan pakkokäännyttämistä.
Hän on käynyt usein kirkossa ja tykkää olla mormonien kanssa ja sanookin aina että parhaat ihmiset ovat sieltä.
Mutta hän on omien sanojensa mukaan joutunut usein puolustamaan mormonikirkkoa, sillä ihmiset ovat hänen mukaansa olleet hyvin ennakkoluuloisia ja ihmeissään kuinka hän on "uskaltanut" naida mormonitytön.
Mutta vävymme sanoo että hänen silmänsä on alkaneet aueta siitä miten erilaisia me olemme kuin mitä maailma meistä puhuu.
Eli kyllä se ainakin tässä tapauksessa on ollut niin päin että ennakkoluulot ovat tulleet muualta kuin mormoneista päin.
ps. voisin vielä lisätä että vävymme puolelta suku ei tullut edes häihin eikä halua pitää mitään yhteyttä meihin.
En ole itse minkään kirkkokunnan jäsen, mutta muutama aikoinaan mormonina olleista sisaruksistani on nykyisin ev.lut kirkon jäseniä. Mormonisukulaisia ja -ystäviä on ollut vaikea saada osallistumaan ev.lut. ristiäisiin ja hautajaisiin, omissa häissäni ei myöskään näkynyt suvun mormoneja. Toisaalta heitä on ollut helppo saada osallistumaan suvun nuorten lakkiaisiin, syntymäpäiville ja vastaaviin perhejuhliin, joissa ei ole kirkollista mukana.
Tällä palstalla nähdyn "juhlamuotoista jumalanpilkkaa" -lauseen olen itse kuullut erään mormonisukulaisen suusta kesken kirkollisen toimituksen. Hävetti, niin että ei heitä ainakaan kaikkia edes tee mieli kutsua.
niin hautajaisissa, kastetilaisuuksissa kuin häissä ja rippijuhlissakin.
Olen kummitätikin yhdelle sukulaistytölleni--- en nyt ihan virallinen koska luter. kirkko ei minua hyväksynyt eriuskoisena, mutta joka tapauksessa olen toiminut täyspäiväisenä kummitätinä ja pidin vauvaa sylissänikin kun hänet kastettiin ja nyt sitten kun hän pääsi viime kesänä ripille niin olin tytön omasta pyynnöstä "siunaamassa" häntä hänen ollessaan alttarilla ottamassa Herran ehtollisen ensimmäistä kertaa.
Sanoin kyllä minua pyydettäessä etten voi tehdä sitä, koska minulla ei ole valtuutta, mutta hän pyytämällä pyysi (myös koko hänen perheensä) ja niin minä sitten olin siellä ja kunnioitin heidän tapojaan.
Mutta omien lasteni kastetilaisuuteen ei ole kyllä sieltäkään perheestä kukaan tullut.
On se ollut kovin yksipuolista, ainakin tässä tapauksessa.
Mutta ei meidän perheellä ole mitään ongelmaa osallistua toisella tavalla uskovien tilaisuuksiin.
Me kunnioitamme niitä ja heidän pyhinä pitämiään tapoja.
Niinhän jo sanotaan uskonkappaleessammekin.
Tietenkin odotamme muilta samanlaista kunnioitusta omia pyhiä tapojamme kohtaan.
Minustakin on oikein kunnioittaa toisten vakaumusta.
Olen ollut kappelilla mukana, kun mormonisisarusteni lapsia on siunattu. Kastetilaisuuksiin ei ole pyydetty - en ole toisaalta itsekään muistanut niistä kysellä.
Itse käyn sujuvasti kaikissa kirkoissa, oikein harrastan sitä varsinkin lomilla.
Kirkot ja hautausmaat ovat paikkakuntien perinteitä ja historiaa koskettavimmillaan.
Hengellistä ravintoa koen saavani lähes kaikista kirkoista, joskin muutamissa porukoissa välillä vauhdikas meno arastuttaa tällaista hillitymmin uskovaa ihmistä.