Voiko psykopaatti olla moraalisesti hyvä yksilö?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Psykopaatti

Tuolta vois löytyä siihen apua.

Jotta tuohon voisi vastata, pitäisi määritellä absoluuttinen moraali. Ja se on mahdotonta.

Psykopatiaa pidetään myötäsyntyisenä tai varhaislapsuudessa hankittuna tilana, jossa henkilö ei tunne empatiaa eli myötääviä tunteita suhteessa toiseen ihmiseen; empaattinen ihminen alkaa herkästi itkeä, jos hän näkee toisen ihmisen itkevän jne. Nykyään enemmistö tutkijoista taitaa olla biologisen selitysmallin kannalla, eli että psykopaatti on geneettisesti kyvytön tuntemaan empatiaa.

Yllättävästi, ainoa psykopaatteja eli empatiakyvyttömiä yhdistävä ominaisuus, joka on saatu selville tutkimuksissa, on kyvyttömyys ahdistua tai poikkeuksellisen korkea ahdistuskynnys. Tutkimuksissa on ilmennyt, että psykopaatit eivät tunne ahdistusta yhtä herkästi kuin ihmiset yleensä. Tämä selittää, miksi psykopaatti pystyy niin valitessaan esim. valehtelemaan täysin pokkana toiselle ihmiselle ja viemään huijauksen loppuun asti. Psykopaatti ilmentää usein pelottomuutta ja huikeaa riskienottoa. Ahdistuksen ja empatian välillä on siis kytkös?

Jos esim. minä valehtelen toiselle ihmiselle, alan yleensä takellella ja punastua: autonominen hermostoni "käräyttää" minut, koska ahdistus valheellisesta toiminnasta ylikuormittaa hermostoni. Tämä on normaalia.

Voiko psykopaatti olla moraalisesti hyvä yksilö? Sanoisin, että psykopaatilla on hyvät edellytykset siihen. Jos psykopaatti omaksuu velvollisuusetiikkaan perustuvan moraaliperiaatteiston, hänellä saattaa olla käytännössä jopa paremmat mahdollisuudet tulla moraalisesti hyväksi ihmiseksi kuin meillä empatiakykyisillä.

Me normaalit, empatiakykyiset ihmiset tuppaamme nimittäin luottamaan empatiaamme, joka on emootio eli tunne: jos henkilö x synnyttää minussa empatian tunteen, ajattelen hänestä hyvää ja toimin tavalla, joka vaalii ja rakentaa hänen elämäänsä.

Mutta entä jos kohtaan ihmisen, joka ei synnytä minussa empatian tunnetta esim. jostain ulkonaisesta syystä? Tai entä jos kohtaan ihmisen, joka alitajuisesti synnyttää minussa jopa tuhoisia tunteita ilman, että hän tekee mitään väärin? Luotanko silloinkin tunteisiini, vanhasta tottumuksesta? Älkää huijatko itseänne – tämä on yleistä!

Psykopaatti, jos hän on alkanut ymmärtää emotionaalisen erilaisuutensa ja tunnustanut sen itselleen, voi systemaattisesti alkaa hyödyntää ominaisuuttaan moraaliperiaatteiden mukaan toimimisessa. Siinä missä hän on aiemmin pelannut "peliään" egoististen pelisääntöjen mukaan, hän voi omaksua lähimmäisenrakkaudellisen ja velvollisuuseettisen pelisäännöstön ja alkaa "pelata" sen mukaan. Psykopaatti voi olla puolueettomampi ja periaatteellisempi käytännössä kuin empatiakykyinen ihminen.

Miksi joku valitsisi lähimmäisenrakkaudellisen ja velvollisuuseettisen periaatteiston oman edun ja emotionaalisen mielihyvän tavoittelemisen sijaan? "Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista", Jeesus sanoi. Tässä kysymyksessä psykopaatti ja normaali ihminen ovat samalla viivalla.

Psykopaatti ei ehkä koe tunteita samalla lailla kuin muut, mutta luulisi sen silti olevan mahdollista

http://link.springer.com/chapter/10.1007/978-1-4020-2552-5_18#page-1
Jos ymmärrät englantia niin tuosta saisit varmasti hyvin informaatiota

Psykopaatin persoonallisuushäiriöt, eli esim. empatian ja tunne-elämän puute, ovat sen tähden hankala ilmiö, että meidänkin materiaalistista arvomaailmaa suosivassa kulttuurissamme tällaista käyttäytymistä arvostetaan.
Länsimainen rahaan ja menestymiseen tähtäävä kulttuuri ruokkii tällaisia piirteitä. Jokaisen tulee hoitaa omat asiansa, kilpailla ja menestyä. Menestys- ja suorituspaine on kova, mikä tarjoaa hyvän maaperän psykopaattisille piirteille. "Köyhät kyykkyyn!"
Nykyihmisen haasteet ovat ristiriitaisia: toisaalta pitäisi olla myönteinen ja empaattinen ihminen, mutta toisaalta pitäisi olla vahva, tehokas ja jopa häikäilemätön. Miten tällaisessa kulttuurissa pitäisi navigoida?